Lääkärissä nähtyä, lapsi sai tarran käynnin jälkeen ja pomppi riemusta, kuinka ankea elämä on lapsella kotona?

Tosi kurjaa ettei vanhemmat ole opettaneet lasta vielä tuossa iässä haalimaan kaikkea materiaa ja ylenkatsomaan kaikkea alle 100 euron arvoista.

Lapsen synttäritkin ovat varmasti vaivaannuttava kokemus jos lapsi on tyytyväinen parin euron lahjaan, eikä heitäkään lahjaa antajineen pihalle ja pistä välejä poikki. Vielä on aikaa oppia, viimeistään ekalla luokalla jokainen skidi on kavereiltaan oppinut, ettei ilmaisista asioista voi olla iloinen. Poikkeuksen tekee ämpärit, ilmaisesta ämpäristä tulee tapella verissäpäin.

Minkä ikäisille annetaan vielä tarroja? Saako kouluikäisetkin?

Ei tainnut taas ketju mennä ihan ap:n toivomalla tavalla.

Meidän 4 vee innostuu löytäessään hyvän kepin. Niin ankeaa on meidän kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4 vee innostuu löytäessään hyvän kepin. Niin ankeaa on meidän kotona.

Ai, teillä lapsen pitää itse hakea kuritusväline. Eiks toi oo aika läääst siison? :)

Olen itse labrassa töissä ja annan kaikille lapsille mahdollisuuden valita itse tarran tarrakorista, paitsi en vauvoille, jotka laittavat ne kuitenkin suuhun. Tarroja voi saada useammankin, jos esim. otetaan vaikka nielunäyte, sydänfilmi, verta ja/tai virtsaa samalla käynnillä. Nuo tarrat ovat lapsille äärimmäisen tärkeitä. Monesti siihen tarran valitsemiseen menee aikaa, mutta siinä tilanteessa en lasta hoputa. Usein annan tarran sellaisellekin lapselle, joka on vaikkapa vanhempansa seurana tullut labraan. Tarkoituksena on kiittää lasta siitä, että hän on jaksanut vanhemman kanssa odottaa aulassa vuoroa ja yleensäkin haluan tehdä labraa vähän pelottavammaksi paikaksi.

Tuo jossain aiemmassa viestissä mainittu reippausmitali on hieno idea. Teettekö ne itse vai oletteko jostain tilanneet valmiita? Mietin vaan, että löytyisikön meidän keskusvarastosta jotain vastaavaa tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse labrassa töissä ja annan kaikille lapsille mahdollisuuden valita itse tarran tarrakorista, paitsi en vauvoille, jotka laittavat ne kuitenkin suuhun. Tarroja voi saada useammankin, jos esim. otetaan vaikka nielunäyte, sydänfilmi, verta ja/tai virtsaa samalla käynnillä. Nuo tarrat ovat lapsille äärimmäisen tärkeitä. Monesti siihen tarran valitsemiseen menee aikaa, mutta siinä tilanteessa en lasta hoputa. Usein annan tarran sellaisellekin lapselle, joka on vaikkapa vanhempansa seurana tullut labraan. Tarkoituksena on kiittää lasta siitä, että hän on jaksanut vanhemman kanssa odottaa aulassa vuoroa ja yleensäkin haluan tehdä labraa vähän pelottavammaksi paikaksi.

Mihin ikään asti jaat tarroja? Minkä ikäiset pitään niitä liian lapsellisina juttuina?

Meilläkin se tarran saaminen on ollut tärkeä juttu. Luultavasti sekoittunut helpotusta ja iloisuutta siitä, että käynnistä suoriuduttiin hyvin, kun sitä oli vähän etukäteen jännitetty. Jälkeenpäin se tarra ei ole välttämättä edes kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4 vee innostuu löytäessään hyvän kepin. Niin ankeaa on meidän kotona.

Kyllä meidänkin koira innostuu löytäessään juuri sopivan kokoisen kepin, siis sellaisen joka on juuri sopivan kokoinen suussa mukana kannettavaksi. Koira säilyttää näitä löytämiään keppejä koira pitää aarteenaan pihalla ja niitä onkin kertynyt sinne jo aika monta.

Meillä poika itki 2 päivää kun ei saanut limaliskoa terveyskeskuksesta. Tähän mennessä aina saanut ja nyt jostain syystä unohtui.. Sai kummilta lelun sekään ei lohduttanut. Muistaa varmaan lopun ikää tuon "kamalan" käynnin.

Toinen koiran omistaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4 vee innostuu löytäessään hyvän kepin. Niin ankeaa on meidän kotona.

Kyllä meidänkin koira innostuu löytäessään juuri sopivan kokoisen kepin, siis sellaisen joka on juuri sopivan kokoinen suussa mukana kannettavaksi. Koira säilyttää näitä löytämiään keppejä koira pitää aarteenaan pihalla ja niitä onkin kertynyt sinne jo aika monta.

Tämä keskustelun suunta ei taida miellyttää aloittajaa :).

Nyt ot, mä olen iloinen kun lenkillä löydän hyvänmuotoisen kiven :D. Mä maalaan niitä. Ihan omaksi ilokseni, en anna lahjaksi :).

Akryylimaaleja käytän.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse labrassa töissä ja annan kaikille lapsille mahdollisuuden valita itse tarran tarrakorista, paitsi en vauvoille, jotka laittavat ne kuitenkin suuhun. Tarroja voi saada useammankin, jos esim. otetaan vaikka nielunäyte, sydänfilmi, verta ja/tai virtsaa samalla käynnillä. Nuo tarrat ovat lapsille äärimmäisen tärkeitä. Monesti siihen tarran valitsemiseen menee aikaa, mutta siinä tilanteessa en lasta hoputa. Usein annan tarran sellaisellekin lapselle, joka on vaikkapa vanhempansa seurana tullut labraan. Tarkoituksena on kiittää lasta siitä, että hän on jaksanut vanhemman kanssa odottaa aulassa vuoroa ja yleensäkin haluan tehdä labraa vähän pelottavammaksi paikaksi.

Tuo jossain aiemmassa viestissä mainittu reippausmitali on hieno idea. Teettekö ne itse vai oletteko jostain tilanneet valmiita? Mietin vaan, että löytyisikön meidän keskusvarastosta jotain vastaavaa tuotetta.

:D sori oli pakko.

Minäkin voisin ottaa mielelläni limaliskon tai tarran kun käyn hammaslääkärissä.

Se olisi kyllä muuten hyvä idea, mutta yksioikoiset synkkämieliset ankeuttajat tuomitsisivat sen heti.

Ap asenteella vielä nykypäivänäkin poltettaisiin noitia roviolla.

toivottavasti ap ei ole opettaja. Veikkaan kumminkin materiaan viehtynyttä omakotitalossa (velkaisessa) asuvaa kolmen lapsen äitiä. Perheessä myös koira.

Minun lastako tarkoitat? Joo, hän on onnellinen jokaisesta tarrasta. Meillä on kaikki laatikot täyteen liimattuna niitä tarroja. Yksi jokaisesta verikokeesta. Ankeaa on ollut, onneksi ei enää. Pesukoneessa sammakoita, jääkaapin ovessa aurinko. Hymyilevä lentokone, miekkamieheksi pukeutunut koira, tähtiä, kuumailmapallo, höyrylaiva!

Tarrat nyt vaan on niin siistejä :)

Vierailija kirjoitti:

Toinen koiran omistaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4 vee innostuu löytäessään hyvän kepin. Niin ankeaa on meidän kotona.

Kyllä meidänkin koira innostuu löytäessään juuri sopivan kokoisen kepin, siis sellaisen joka on juuri sopivan kokoinen suussa mukana kannettavaksi. Koira säilyttää näitä löytämiään keppejä koira pitää aarteenaan pihalla ja niitä onkin kertynyt sinne jo aika monta.

Tämä keskustelun suunta ei taida miellyttää aloittajaa :).

Nyt ot, mä olen iloinen kun lenkillä löydän hyvänmuotoisen kiven :D. Mä maalaan niitä. Ihan omaksi ilokseni, en anna lahjaksi :).

Akryylimaaleja käytän.

Mä teen samaa!!! 😄 Maalaan myös kuivia keppejä.

Lapsi on helpotttunut päästessään kotiin. Ilahtuu saadessaan kehuja reippaudesta. Ilahtuu saadessaan vielä tarrankin. Jos lapsen perusluonne vielä on temperamenttinen ja helposti ilahtuva, totta kai hän hihkuu siinä tilanteessa. Meillä ainakin lapset hihkuivat pienenä, vaikka kotona oli ja on yhä yllinkyllin kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen koiran omistaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4 vee innostuu löytäessään hyvän kepin. Niin ankeaa on meidän kotona.

Kyllä meidänkin koira innostuu löytäessään juuri sopivan kokoisen kepin, siis sellaisen joka on juuri sopivan kokoinen suussa mukana kannettavaksi. Koira säilyttää näitä löytämiään keppejä koira pitää aarteenaan pihalla ja niitä onkin kertynyt sinne jo aika monta.

Tämä keskustelun suunta ei taida miellyttää aloittajaa :).

Nyt ot, mä olen iloinen kun lenkillä löydän hyvänmuotoisen kiven :D. Mä maalaan niitä. Ihan omaksi ilokseni, en anna lahjaksi :).

Akryylimaaleja käytän.

Mä teen samaa!!! 😄 Maalaan myös kuivia keppejä.

Hei, hyvä vinkki :)! Mä olekaan tullut ajatelleeksi. Käykö akryylivärit myös keppeihin?

Meidän 4v saa joka viikko puheterapiasta tarran. Ja aina on naama messingillä. Kerää niitä siihen vihkonsa kanteen ja esittelee tutuille.

Ja kun tota sen huonetta ja leluja kattoo, niin ei nyt materiasta ainakaan puute taida olla...

Tarra on palkkio lapselle pelottavasta tilanteesta selviytymisestä. Meilläkin lapsi on saanut kerran reippaustodistuksen korvien putkituksen jälkeen. Sillä kertaa olikin kyllä reipas. Monilla lääkärikerroilla ei ole ollut reipas, vaan on kiljunut kuin hyeena. Tarran sai niilläkin kerroilla. Se helpottaa seuraavaa kertaa.