tuli tuota "parhaat pariutuvat ensin" -ketjua lukiessa mieleen, että ei kai OIKEASTI joku luule, että se on niin yksinkertaista? Hyvät suhteessa ja huonot yksin?
Itse olen avioeron jälkeen itsekseni ja näyttää moni muukin pitkästä suhteesta eronnut olevan, kuka mistäkin syystä. Tässä muutamia tietämiäni:
- Viihtyy yksin niin hyvin, että ei aloita suhdetta kuin jos todella sopiva tulee vastaan.
- Haluaa keskittyä lapsiinsa.
- On vela eikä halua lapsellista naista (jota ikäluokassaan, 30+ on suurin osa)
- ei ihastu helposti, on ollut vain yhdessä parisuhteessa, ikää 45.
Muitakin varmasti muistaisin jos miettisin lisää. Ydinkysymys kuitenkin on seuraava: kuinka moni (ja millaisella elämänkokemuksella) kuvittelee, että se on niin yksinkertaista? Että jos olet hyvä => parisuhde; jos olet huono => sinkkuus?
En ole tätä päivää ja tuota ketjua aiemmin edes asia tullut pohtineeksi, mutta mietin, lieneekö tuo asenne jäänne agraariajalta. Kun kaikki tarvitsivat toisiaan ja etenkin naiselle parisuhde oli jyrkimmillään hengissä selviytymisen edellytys, vain todella huonot jäivät yksin.
Muita teorioita?
Kommentit (76)
no on se kumma, että muka hyvät pariutuu helpommin.miten hyvä edes määritellään?jokaisella on ihan eri kriteerit puolisolle ja esim.seksikumppanille.osalle kelpaa melkein kaikki ja jollekin ei kelpaa kukaan.eniten ihmetyttää puheet, että yksin oleva nainen on usein läski ja ruma ja kaunis nainen parisuhteessa?miehistä en osaa sanoa, mutta naispuolisista usein parisuhteessa ovat omien kokemuksien mukaan melko heikkoluonteiset, ujot, peruskiltit ja perusnätit sekä usein sellaiset, jotka antaa helposti.sitten on myös pulleahkot kiltit ja alistuvat naiset, joille riittää ottajia.toisaalta kun miettii niin ihan kaikenlaiset ovat parisuhteessa eikä heitä yhdistä välttämättä mitkään tietyt tekijät.kyse on ehkä enemmänkin siitä löytääkö itselleen sopivan ja onko elämäntilanne otollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Eli hyvä = kaunis/komea? Suurin osa parisuhteessa olijoista ja nopeasti pariutuneista ei taida olla tämän kriteerin täyttäviä. :D Teoriasi ei myöskään tee mitään eroa suosittujen ja niiden välille, jotka pariutuvat silkkaa epätoivoaan.
Edelleen, miten vähemmistöt? Ne, joille ei yksinkertaisesti ole valinnanvaraa?
P.s. Kukaan ei ole tässä ketjussa ruikuttanut omaa kelpaamattomuuttaan, sen keksit itse. Kyse oli ihmisten asenteista, ei siitä miksi Matti tai Minna ei pariudu. Lukutaitoa, ihmiset! :)
Jos kriteerinäsi on esim. Joku todella erikoinen ominaisuus, niin tämä ei päde sinuun, jos et ole esim edes ikinä tavannut ketään ketä täyttäisi kriteerisi. Tässä puhuttiin ns. "tavallisista ihmisistä." kaikki hyvät eivät ole suhteissa, eivätkä kaikki huonot sinkkuna. Mutta vastaus tuohon kysymykseesi, miksi näin sanotaan. T. 3 viestin kirjoittaja.
Aiempi kysymys, johon et vastannut, koski juuri sitä, että teoriasi ei päde kuin taviksiin. Lisäksi siinä on se ongelma, että jos pariutuminen = hyvä tyyppi, et mitenkään voi tietää kuka on epätoivoinen ja kuka hyvä.
Koko luokittelu kuulostaa omaan korvaani todella järjettömältä. Kun katsoo ympärilleen, teoria ei päde. Kaikkein tavallisimmat/keskiverroimmat tyypit varmasti pariutuvat helpoiten, ne joille sopivia on eniten. Kyse ei ole paremmuudesta eikä huonommuudesta.
No, jos haluat sen ajatella niin :)
Sinäkö sitten ajattelet päinvastoin, eli silkkaa epätoivoaan pariutunut = parempi kuin yksin viihtyvä, jos nyt poimitaan yksi kohta? Sinulla on ilmeisesti haasteita vastata, jos on useampi kysymys.
Äh, kun yritän viihdyttää vauvaa samalla hetken ennenkuin mies tulee nukuttamaan. Toki on olemassa niitäkin joille kelpaa kuka vaan ja hehän ovat koko ajan parisuhteessa, kenen tahansa kanssa. Mutta YLEENSÄ se on niin, että jos on enemmän valinnanvaraa niin helpommin löytää mieleisensä. Esim menet vaatekauppaan joka on täynnä vaatteita, luultavasti löydät yhden joka miellyttää. Vrt. Menet kauppaan jossa on 3 vaatetta, et ehkä löydä yhtään. Jos pidät vain nahkavaatteista, eikä isossa kaupassa niitä myydä, mutta pienessä niitä on 3, niin toki pidät niistä nahkavaatteista ja löysit sieltä sopivan. Avasiko yhtään?
Voisin myös kuvitella, että pinnallisemman ihmisen on helpompi löytää puoliso kuin oikein syvällisen. Pinnallisemmalle riittää pinnallisempi yhteys toiseen henkisellä tasolla kun taas syvällinen vaatii enemmän voidakseen tuntea riittävää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten esim. pettäminen, väkivalta, itsekkyys, alkoholiongelma jne. ovat mahdollisia parisuhteissa, jos niissä olevat kerran on hyviä?
Ei kukaan ole väittänyt näin. Lue edelliset viestit.
Et ehkä juuri sinä, mutta muutama muu kyllä on. Luepa itse ketju uudelleen. :)
Kun nyt haluat kerran jankata, niin linkkaapa yksikin viesti missä sanotaan noin. Ei löydy? Niin.
Vanhemman naisen ajatuksia: pariutuminen on lähinnä kiinni omasta halusta pariutua, mutta varmaan myös persoonastakin. Mitä paremmin on sinut itsensä kanssa sitä paremmin tietää millainen kumppani itselle sopii - ja on kriittinen tärkeissä jutuissa, hyväksyväinen niissä vähemmän tärkeissä. Kyllä se ihmisen olemus voi vaikuttaa muiden kiinnostukseen, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämmäksi luonne tulee ohi ulkonäön. Harvempi haluaa riesakseen kaunista/komeaa mutta äärimmäisen kompleksista kumppania toisella kierroksella, mukava, huumorintajuinen ja kompromissikykyinen kumppani on paljon halutumpi ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten esim. pettäminen, väkivalta, itsekkyys, alkoholiongelma jne. ovat mahdollisia parisuhteissa, jos niissä olevat kerran on hyviä?
Ei kukaan ole väittänyt näin. Lue edelliset viestit.
Et ehkä juuri sinä, mutta muutama muu kyllä on. Luepa itse ketju uudelleen. :)
Kun nyt haluat kerran jankata, niin linkkaapa yksikin viesti missä sanotaan noin. Ei löydy? Niin.
Tässä:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Eli hyvä = kaunis/komea? Suurin osa parisuhteessa olijoista ja nopeasti pariutuneista ei taida olla tämän kriteerin täyttäviä. :D Teoriasi ei myöskään tee mitään eroa suosittujen ja niiden välille, jotka pariutuvat silkkaa epätoivoaan.
Edelleen, miten vähemmistöt? Ne, joille ei yksinkertaisesti ole valinnanvaraa?
P.s. Kukaan ei ole tässä ketjussa ruikuttanut omaa kelpaamattomuuttaan, sen keksit itse. Kyse oli ihmisten asenteista, ei siitä miksi Matti tai Minna ei pariudu. Lukutaitoa, ihmiset! :)
Jos kriteerinäsi on esim. Joku todella erikoinen ominaisuus, niin tämä ei päde sinuun, jos et ole esim edes ikinä tavannut ketään ketä täyttäisi kriteerisi. Tässä puhuttiin ns. "tavallisista ihmisistä." kaikki hyvät eivät ole suhteissa, eivätkä kaikki huonot sinkkuna. Mutta vastaus tuohon kysymykseesi, miksi näin sanotaan. T. 3 viestin kirjoittaja.
Aiempi kysymys, johon et vastannut, koski juuri sitä, että teoriasi ei päde kuin taviksiin. Lisäksi siinä on se ongelma, että jos pariutuminen = hyvä tyyppi, et mitenkään voi tietää kuka on epätoivoinen ja kuka hyvä.
Koko luokittelu kuulostaa omaan korvaani todella järjettömältä. Kun katsoo ympärilleen, teoria ei päde. Kaikkein tavallisimmat/keskiverroimmat tyypit varmasti pariutuvat helpoiten, ne joille sopivia on eniten. Kyse ei ole paremmuudesta eikä huonommuudesta.
No, jos haluat sen ajatella niin :)
Sinäkö sitten ajattelet päinvastoin, eli silkkaa epätoivoaan pariutunut = parempi kuin yksin viihtyvä, jos nyt poimitaan yksi kohta? Sinulla on ilmeisesti haasteita vastata, jos on useampi kysymys.
Äh, kun yritän viihdyttää vauvaa samalla hetken ennenkuin mies tulee nukuttamaan. Toki on olemassa niitäkin joille kelpaa kuka vaan ja hehän ovat koko ajan parisuhteessa, kenen tahansa kanssa. Mutta YLEENSÄ se on niin, että jos on enemmän valinnanvaraa niin helpommin löytää mieleisensä. Esim menet vaatekauppaan joka on täynnä vaatteita, luultavasti löydät yhden joka miellyttää. Vrt. Menet kauppaan jossa on 3 vaatetta, et ehkä löydä yhtään. Jos pidät vain nahkavaatteista, eikä isossa kaupassa niitä myydä, mutta pienessä niitä on 3, niin toki pidät niistä nahkavaatteista ja löysit sieltä sopivan. Avasiko yhtään?
Liika valinnanvarakaan ei ole ongelmatonta: monesta suunnilleen yhtä hyvästä on vaikea valita, varsinkin jos pyrkii parhaaseen. Muutamassa kandidaatissa erot ovat todennäköisesti suurempia, ja joku näyttäytyy helposti selkeästi parempana.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tai sitten nopeasti pariutuvat sellaiset, jotka löytävät aiemmin itselleen sopivan kumppanin. Se, mikä on kenenkin mielestä sopiva, onkin sitten jo toinen tarina.
Mulla on ollut aina kumppaneita tarjolla joka lähtöön. Olen kuulemma vaimomatskua. Olen silti ollut sen verran nirso, että vakavaan seurustelusuhteeseen olen vaatinut jotain erityistä. Jos eroaisin, niin todennäköisesti saisin kyllä uuden suhteen helposti, jos haluaisin. Mutta en välttämättä haluaisi, jos sopiva ihminen ei osuisi kohdalle.
Aika omituinen väite, että parhaat pariutuu ensin. Tai onhan he varmaan toisilleen parhaita, mutta moni varhain pariutunut on sellainen, joka otti ensimmäisen jonka sai.
Tätähän se viesti 3 jopa tarkoitti. Suurin osa ihmisistä saavat paljon tilaisuuksia parisuhteen syntymiseen, tai ainakin tilanteita, jotka ehkä voisivat johtaa parisuhteeseen onnistuessaan. "Hyvät" eli kaikista tavoitelluimmat vain saavat näitä tilaisuuksia todella paljon, siis niin paljon, että hyviä ja sopiviakin kumppaniehdokkaita täytyy aktiivisesti torjua, jos haluaa pysyä sinkkuna. Aika ylenkatseista sanoa, että moni varhain pariutuneista olisi sellainen, joka ottaa ensimmäisen jonka saa. Oman otantani perusteella en tietenkään voi yleistää mutta minusta kaikki nuorena pariutuneet tuttuni, jotka edelleen ovat yhdessä, ovat todella onnellisia suhteissaan. Ihan kuin heidän parisuhteissaan ei olisi sitä jotain "erityistä". Ei kukaan meistä kelpuuta ketä vain.
Niin. Tosi-teeveetähän elämä on...yhtä kokkisotaa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
"Hyvät" eli kaikista tavoitelluimmat vain saavat näitä tilaisuuksia todella paljon, siis niin paljon, että hyviä ja sopiviakin kumppaniehdokkaita täytyy aktiivisesti torjua, jos haluaa pysyä sinkkuna. Aika ylenkatseista sanoa, että moni varhain pariutuneista olisi sellainen, joka ottaa ensimmäisen jonka saa. Oman otantani perusteella en tietenkään voi yleistää mutta minusta kaikki nuorena pariutuneet tuttuni, jotka edelleen ovat yhdessä, ovat todella onnellisia suhteissaan. Ihan kuin heidän parisuhteissaan ei olisi sitä jotain "erityistä". Ei kukaan meistä kelpuuta ketä vain.
Niin no, ihmiset toisaalta vetävät johtopäätöksiä näitä hyvyyksistä ihan sinkkuuden pohjalta - mistä sitä kukaan tietää, onko työpaikan Minnalla tai Matilla paljon vai vähän vientiä.
Itselläni on kiinnostuneita riittänyt, mutta en ole valmis vielä suhteeseen. Varmaan olen sitten jonkun puolitutun mielestä armoton luuseri. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten esim. pettäminen, väkivalta, itsekkyys, alkoholiongelma jne. ovat mahdollisia parisuhteissa, jos niissä olevat kerran on hyviä?
Ei kukaan ole väittänyt näin. Lue edelliset viestit.
Et ehkä juuri sinä, mutta muutama muu kyllä on. Luepa itse ketju uudelleen. :)
Kun nyt haluat kerran jankata, niin linkkaapa yksikin viesti missä sanotaan noin. Ei löydy? Niin.
Tässä:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Tämä tarkoittaa samaa mitä minä sanoin. Hyviä lähestytään enemmän, hyvät voivat valita parhaat päältä yleensä. Tahtomattaan sinkuiksi jäävät ne keitä kukaan ei huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Eli hyvä = kaunis/komea? Suurin osa parisuhteessa olijoista ja nopeasti pariutuneista ei taida olla tämän kriteerin täyttäviä. :D Teoriasi ei myöskään tee mitään eroa suosittujen ja niiden välille, jotka pariutuvat silkkaa epätoivoaan.
Edelleen, miten vähemmistöt? Ne, joille ei yksinkertaisesti ole valinnanvaraa?
P.s. Kukaan ei ole tässä ketjussa ruikuttanut omaa kelpaamattomuuttaan, sen keksit itse. Kyse oli ihmisten asenteista, ei siitä miksi Matti tai Minna ei pariudu. Lukutaitoa, ihmiset! :)
Jos kriteerinäsi on esim. Joku todella erikoinen ominaisuus, niin tämä ei päde sinuun, jos et ole esim edes ikinä tavannut ketään ketä täyttäisi kriteerisi. Tässä puhuttiin ns. "tavallisista ihmisistä." kaikki hyvät eivät ole suhteissa, eivätkä kaikki huonot sinkkuna. Mutta vastaus tuohon kysymykseesi, miksi näin sanotaan. T. 3 viestin kirjoittaja.
Aiempi kysymys, johon et vastannut, koski juuri sitä, että teoriasi ei päde kuin taviksiin. Lisäksi siinä on se ongelma, että jos pariutuminen = hyvä tyyppi, et mitenkään voi tietää kuka on epätoivoinen ja kuka hyvä.
Koko luokittelu kuulostaa omaan korvaani todella järjettömältä. Kun katsoo ympärilleen, teoria ei päde. Kaikkein tavallisimmat/keskiverroimmat tyypit varmasti pariutuvat helpoiten, ne joille sopivia on eniten. Kyse ei ole paremmuudesta eikä huonommuudesta.
No, jos haluat sen ajatella niin :)
Sinäkö sitten ajattelet päinvastoin, eli silkkaa epätoivoaan pariutunut = parempi kuin yksin viihtyvä, jos nyt poimitaan yksi kohta? Sinulla on ilmeisesti haasteita vastata, jos on useampi kysymys.
Äh, kun yritän viihdyttää vauvaa samalla hetken ennenkuin mies tulee nukuttamaan. Toki on olemassa niitäkin joille kelpaa kuka vaan ja hehän ovat koko ajan parisuhteessa, kenen tahansa kanssa. Mutta YLEENSÄ se on niin, että jos on enemmän valinnanvaraa niin helpommin löytää mieleisensä. Esim menet vaatekauppaan joka on täynnä vaatteita, luultavasti löydät yhden joka miellyttää. Vrt. Menet kauppaan jossa on 3 vaatetta, et ehkä löydä yhtään. Jos pidät vain nahkavaatteista, eikä isossa kaupassa niitä myydä, mutta pienessä niitä on 3, niin toki pidät niistä nahkavaatteista ja löysit sieltä sopivan. Avasiko yhtään?
Liika valinnanvarakaan ei ole ongelmatonta: monesta suunnilleen yhtä hyvästä on vaikea valita, varsinkin jos pyrkii parhaaseen. Muutamassa kandidaatissa erot ovat todennäköisesti suurempia, ja joku näyttäytyy helposti selkeästi parempana.
Tämä on totta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten esim. pettäminen, väkivalta, itsekkyys, alkoholiongelma jne. ovat mahdollisia parisuhteissa, jos niissä olevat kerran on hyviä?
Ei kukaan ole väittänyt näin. Lue edelliset viestit.
Et ehkä juuri sinä, mutta muutama muu kyllä on. Luepa itse ketju uudelleen. :)
Kun nyt haluat kerran jankata, niin linkkaapa yksikin viesti missä sanotaan noin. Ei löydy? Niin.
Tässä:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Tämä tarkoittaa samaa mitä minä sanoin. Hyviä lähestytään enemmän, hyvät voivat valita parhaat päältä yleensä. Tahtomattaan sinkuiksi jäävät ne keitä kukaan ei huoli.
Ja tässäkö ET mielestäsi tuo ilmi sitä, että pitkään sinkku => huonompi kuin pariutunut.
Btw, olen mielestäni tahattomasti sinkku. Koska olen vela ja lapsettomia miehiä on vähän ikäluokassani (40++). Seuraa kyllä riittäisi ja vakavissaan kiinnostuneita.
Jonkun minut pinnallisesti tuntevan mielestä lienen sitä heikompaa ainesta.
"Tämä tarkoittaa samaa mitä minä sanoin. Hyviä lähestytään enemmän, hyvät voivat valita parhaat päältä yleensä. Tahtomattaan sinkuiksi jäävät ne keitä kukaan ei huoli."
En edelleenkään ymmärrä millaisia nämä "hyvät" on. "Vanhemmalla naisella" on hyviä ajatuksia, kiitos niistä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten esim. pettäminen, väkivalta, itsekkyys, alkoholiongelma jne. ovat mahdollisia parisuhteissa, jos niissä olevat kerran on hyviä?
Ei kukaan ole väittänyt näin. Lue edelliset viestit.
Et ehkä juuri sinä, mutta muutama muu kyllä on. Luepa itse ketju uudelleen. :)
Kun nyt haluat kerran jankata, niin linkkaapa yksikin viesti missä sanotaan noin. Ei löydy? Niin.
Tässä:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Tämä tarkoittaa samaa mitä minä sanoin. Hyviä lähestytään enemmän, hyvät voivat valita parhaat päältä yleensä. Tahtomattaan sinkuiksi jäävät ne keitä kukaan ei huoli.
Ja tässäkö ET mielestäsi tuo ilmi sitä, että pitkään sinkku => huonompi kuin pariutunut.
Btw, olen mielestäni tahattomasti sinkku. Koska olen vela ja lapsettomia miehiä on vähän ikäluokassani (40++). Seuraa kyllä riittäisi ja vakavissaan kiinnostuneita.
Jonkun minut pinnallisesti tuntevan mielestä lienen sitä heikompaa ainesta.
Kärjistettynä, en jaksa kirjoittaa yhä uudestaan monta kertaa että ei koske sinua joka et halua parisuhdetta, tai erikoiset kriteerit blabla, lukekaa ne tuolta aiemmista viesteistä..
Vierailija kirjoitti:
"Tämä tarkoittaa samaa mitä minä sanoin. Hyviä lähestytään enemmän, hyvät voivat valita parhaat päältä yleensä. Tahtomattaan sinkuiksi jäävät ne keitä kukaan ei huoli."
En edelleenkään ymmärrä millaisia nämä "hyvät" on. "Vanhemmalla naisella" on hyviä ajatuksia, kiitos niistä :)
Hyvät on niitä joilla on paljon kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulla on semmoinen todeksi todettu teoria, että hyvät naiset ja tosi hyvät miehet saavat yksinkertaisesti niin paljon lähestymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, että täytyy olla ihmisvihaaja, ellei ole lähes jatkuvasti parisuhteessa. Erittäin hyvä mies ja hyvä nainen saavat pelkästään kadulla arkena kävellessään jo pari flirttausta tai mielenkiinnon osoitusta tunnissa.
Nämä, jotka ovat sinkkuina, eivät ole kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen mielestä. Mutta hei, turha sitä "kovaa kohtaloa" on itkeä täällä netissä kuten ap. Elämässä on paljon muutakin kuin miesten huomio. Eiks je, ap?
Ilmeisesti tämän kirjoittaja on sitä mieltä että hyvyys =kauneus ? Vai miten kadulla kävelevä hyvän luonteen omaava mutta ei niin kaunis saisi kadulla kävellessä flirttejä? Miten se "hyvyys" näkyisi ulospäin. Vai onko hyvyys siis muka vain kauneutta?
Hyvyys on kokonaisuus ja kyllä, ihmisille merkitsee myös ulkonäkö parinvalinnassa.
Eli ruma ihminen ei voi koskaan olla hyvä vaikka olisi kuinka hyvää puolisomateriaalia muuten.
Ja kauniit saa flirttiä ihan kadulla kävellessään koska ovat niin hyviä. Siitä vies vaikka eivät tekisi ikinä kotitöitä eivätkä kykenisikompromissiin jne.
Itse kyllä näkisin että ulkonäöllä on aika pieni merkitys siihen kuinka hyvä parisuhde sitten lopulta on...
Eiköhän meistä jokainen muista kouluajoilta niitä pariskuntia, jotka avioituivat ensimmäisen vakavan yläastesuhteensa kanssa. Harvoin nämä olivat mitenkään "suosittuja" muiden keskuudessa. Ja miksi pitäisikään olla, jos sopiva kumppani löytyi heti.
Jokainen varmaan tuntee myös pariskuntia jotka pysyvät yhdessä hampaat irvessä vain koska yksin jääminen pelottaa ja yksiin on menty niin nuorina ettei itsenäistä elämää ole koskaan viettänyt.
Minun on lähtökohtaisesti erittäin vaikea kiinnostua toisesta ihmisestä kumppanuusmielessä. Voi mennä vuosia, että tapaan ihmisen jota kohtaan koen sellaista vetoa että tekee mieli alkaa kokeilla suhdetta. Ihan riippumatta siitä miten paljon niitä tarjokkaita lappaa. Tietysti jos etsii panosuhdetta niin tilanne on eri, mutta ei se oikean aisaparin löytäminen ole yksinkertaista jos 99,9 % kumppaniehdokkaista ei herätä pienintäkään mielenkiintoa. Joten en ymmärrä ollenkaan tuota teoriaa että parhaat ovat varattuja. Paremminkin niin että vähiten nirsot ovat varattuja.