Puoliso haluaisi lapsen, minä en

En pystyisi. Vauvahaave on tärkeämpi kuin mies, joka ei halua edes yrittää. 

Meillä kumpikaan ei halua lasta mutta jos mies (40+) haluaisi, ero tulisi. En voisi elää jos veisin rakkaaltani mahdollisuuden lapseen, jos hän sitä haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi. Vauvahaave on tärkeämpi kuin mies, joka ei halua edes yrittää. 

Tätäpä minäkin pelkään. Toisaalta en halua vierelleni katkeroituvaa ihmistä, jonka suurimman haaveen olen jättänyt toteuttamatta. Rakastan kyllä vaimoani, kyse ei ole siitä. Voisin antaa hänelle melkein mitä vain, mutta en halua enää lapsia. Vittumainen tilanne.

Kyllä se katkeroittaisi ja jäisi hiertämään.

Lapsen kohdalla ei ole kompromissia. Mitä olette aiemmin puhuneet asiasta? Olethan tehnyt vaimollesi jo aiemmin selväksi, että et lapsia halua, eikä vasta nyt kun on vaimosi viimeiset hetket saada lapsi?

Oli miten oli, ero on ainoa vaihtoehto. Samalla voisit kannustaa vaimoasi yrittämään lasta yksin, koska aikaa ei ole paljon jäljellä ja sopiva mies/isäpuoli voi tulla vasta myöhemmin elämässä vastaan.

Nämä asiat pitäisi olla selviä ennen kuin tulee syvempiä tunteita.

Palstamammoille mies on aina ja ikuisesti vain siitoskone ja lompakko.

Jos se naisesi on lähempänä neljäkymmentä kuin kolmekymmentä niin ei hän välttämättä raskaaksi enää tule.

Mun mielestä on kyse niin isoista asioista että ero voisi tulla kysymykseen. Minusta kenenkään ei pitäisi tuossa iässä enää joutua aloittamaan alusta lapsiperhearkea jos ei halua. Toisaalta myös naista voi jäädä harmittamaan rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat pitäisi olla selviä ennen kuin tulee syvempiä tunteita.

Voiko nämä asiat koskaan olla täysin selviä?

Ilmeisesti tässä kyse siitä että ap:n naisella ei ole ollenkaan lapsia vielä ja ap:llä on. Kompromissi, siitä naiselle lapsi ja sitten eroatte. Sovitte että nainen ei esitä mitään taloudellisia vaatimuksia koska hän yksin haluaa lapsen. Olet lapsen elämässä sitten mukana jos haluat. Jollei nainen sitten halua etsiä uutta miestä. Alkaa vain olla aika kiire.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla ei ole kompromissia. Mitä olette aiemmin puhuneet asiasta? Olethan tehnyt vaimollesi jo aiemmin selväksi, että et lapsia halua, eikä vasta nyt kun on vaimosi viimeiset hetket saada lapsi?

Oli miten oli, ero on ainoa vaihtoehto. Samalla voisit kannustaa vaimoasi yrittämään lasta yksin, koska aikaa ei ole paljon jäljellä ja sopiva mies/isäpuoli voi tulla vasta myöhemmin elämässä vastaan.

Minä aloituksesta sen vaikutelman, että se on ollut nainen jonka mieli on muuttunut. Eipä taida silloin AP:n aiemmilla sanomisilla mitään merkitystä.

Käytä kumia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla ei ole kompromissia. Mitä olette aiemmin puhuneet asiasta? Olethan tehnyt vaimollesi jo aiemmin selväksi, että et lapsia halua, eikä vasta nyt kun on vaimosi viimeiset hetket saada lapsi?

Oli miten oli, ero on ainoa vaihtoehto. Samalla voisit kannustaa vaimoasi yrittämään lasta yksin, koska aikaa ei ole paljon jäljellä ja sopiva mies/isäpuoli voi tulla vasta myöhemmin elämässä vastaan.

Minä aloituksesta sen vaikutelman, että se on ollut nainen jonka mieli on muuttunut. Eipä taida silloin AP:n aiemmilla sanomisilla mitään merkitystä.

Tismalleen näin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kyse niin isoista asioista että ero voisi tulla kysymykseen. Minusta kenenkään ei pitäisi tuossa iässä enää joutua aloittamaan alusta lapsiperhearkea jos ei halua. Toisaalta myös naista voi jäädä harmittamaan rankasti.

Jaa. Voin kuvitella mikä parku ja tuhannen viestin ketju palstalla olisi, jos mies jättäisi naisen sen takia että nainen ei halua miehen toiveiden vastaisesti lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla ei ole kompromissia. Mitä olette aiemmin puhuneet asiasta? Olethan tehnyt vaimollesi jo aiemmin selväksi, että et lapsia halua, eikä vasta nyt kun on vaimosi viimeiset hetket saada lapsi?

Oli miten oli, ero on ainoa vaihtoehto. Samalla voisit kannustaa vaimoasi yrittämään lasta yksin, koska aikaa ei ole paljon jäljellä ja sopiva mies/isäpuoli voi tulla vasta myöhemmin elämässä vastaan.

Minä aloituksesta sen vaikutelman, että se on ollut nainen jonka mieli on muuttunut. Eipä taida silloin AP:n aiemmilla sanomisilla mitään merkitystä.

Naisen mieli voi muuttua ja miehen mieli voi muuttua vuosien kuluessa. Joko lapsia haluavaksi tai haluamattomaksi. Ei se mene elämässä niin, että jos jotain sanot ekoilla treffeillä niin se pätee kymmenen vuoden päästä välttämättä. 

Tässä taas yks esimerkki siitä, kun tehdään uraa ja sit pitäis kakara vaan yhtäkkiä pykätä, tik tak tik tak.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat pitäisi olla selviä ennen kuin tulee syvempiä tunteita.

Voiko nämä asiat koskaan olla täysin selviä?

Niin selviä kuin voi. Nämä asiat on hyvä käydä itsensä kanssa kriittisesti läpi. Jos mieli muuttuu niin hankalampi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla ei ole kompromissia. Mitä olette aiemmin puhuneet asiasta? Olethan tehnyt vaimollesi jo aiemmin selväksi, että et lapsia halua, eikä vasta nyt kun on vaimosi viimeiset hetket saada lapsi?

Oli miten oli, ero on ainoa vaihtoehto. Samalla voisit kannustaa vaimoasi yrittämään lasta yksin, koska aikaa ei ole paljon jäljellä ja sopiva mies/isäpuoli voi tulla vasta myöhemmin elämässä vastaan.

Miksei mies saisi muuttaa mieltään? Niinhän ne naisetkin varsinkin näissä lapsiin liittyvissä asioissa tekevät. Ja silloin löytyy vaikka mitä perusteluja: prioriteetit muuttuu ajan myötä, elämäntilanne muuttunut, ei näin isoista asioista voi aina etukäteen tietää jne. Sama juttu miehillä. AP on nyt päässyt elämään arkea myös ilman vaippoja ja todennut, että elämä onkin parempaa näin. Eikä tuossa iässä yövalvominenkaan enää ole niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat pitäisi olla selviä ennen kuin tulee syvempiä tunteita.

Voiko nämä asiat koskaan olla täysin selviä?

Niin selviä kuin voi. Nämä asiat on hyvä käydä itsensä kanssa kriittisesti läpi. Jos mieli muuttuu niin hankalampi juttu.

Kun yleensä se mielipide riippuu siitä, että millaisen kumppanin sattuu saamaan. Itse olen lapseton nainen, 35-vuotias. En ole tähän mennessä koskaan halunnut lapsia, ja syynä on aina ollut se, että pohjimmiltani en ole rakastanut sen hetkistä miestä mielestäni tarpeeksi, tai miehessä on ollut sellaista vastuuttomuutta että en ole siihen tilanteeseen lasta halunnut. Tai olen pelännyt että mies hautoo mielessään eroa tms. Vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut, en edes ole mikään hirveän lapsirakas ihminen. Ja jos minulta on kysytty että haluanko lapsia niin olen vastannut että en mitenkään erityisesti. Mutta nyt, 35-vuotiaana olen ekan kerran kohdannut miehen, jonka kanssa minulla olisi turvallinen olo haluta niitä lapsia, ja alkaa tuntua että haluaisin lapsen. Ei ole edelleenkään mitään vauvakuumetta, mutta tämä nykyinen suhde on senkaltainen että lasten saaminen on ekaa kertaa elämässä alkanut tuntua positiiviselta ajatukselta. Luulisin, että moni mies ajattelee lastensaantihaluistaan samoin kuin minä, että riippuu niin tilanteesta.