Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli ensimmäinen suuronnettomuus tai muu katastrofi jonka muistat varmuudella?
17.01.2017 |
Ei vain siitä, että olet jo ollut olemassa ja siitä on puhuttu. Muistat tapauksen oikeasti. Minä muistan Lapuan patruunantehtaan räjähdyksen 1976.
Kommentit (496)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tshernobyl 1986. Yhtäkkiä ei saatu mennä metsään ja piti syödä jotain tabletteja (jodia, ilmeisesti). Ikää silloin 5v.
Enmuista että minulle olisi koulussa tai kotona annettu mitään tabletteja tai kielletty ulkoilemasta :(
Minäkään en muista, tosin olin tuolloin neljävuotias. Mutta kuulemani mukaan silloin onnettomuuspäivänä ilma täällä Suomessa oli kaunis ja aurinkoinen, ja varmasti "kaikki" lapsiperheet ulkona. Sitä en tiedä, miten nopeasti laskeuma liikkui. Mutta tänne Päijät-Hämeeseenhän se iski :(
Minä muistan ensimmäisenä Estonian. Isä katsoi aamu-uutisia ennen kuin lähdin kouluun ja mietin että isän pitäisi olla jo lähtenyt töihin että mitä se tuossa istuu. Koulumatkalla mietin millaista on kun matkustaja-alus uppoaa. Olin jo lukenut Titanicista ja Poseidonista, ja järkytyin tuosta onnettomuudesta jotenkin erityisen paljon. En vieläkään välitä laivoista. Meidän perhe matkustaa jotenkin muuten.
Lisään vielä, että äitini oli sairaanhoitaja ja varmasti olen joditabletteja saanut. Mutta uutiset levisi niin hitaasti että monta haittaa kerkesi tapahtua. Onkohan tätä tutkittu paljoa? Esimerkiksi ikäluokkani lapsettomuutta tai kilpirauhasyöpiä ja niiden yhteyttä Tsernobyliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
WTC-iskut. Olin 8, koulussa puhuttiin.
Ruandan kansanmurha -94. Hutsit ja tutut soti. Muistan järkyttyneeni uutisista ja olin ihan peloissani, että maailma voi olla niin julma. Olin 10 vuotias ja elänyt suojattua lapsen elämää. Myös koulussa puhuttiin tästä. Muistan että siinä samaan aikaan näin jostain kehitysmaan äidisitä kuvan, jolla oli kaksoset. Poika ja tyttö. Vain poikaa oli äiti imettänyt ja tyttö oli nälkäkuoleman partaalla luurangonlaiha. Muistan tämän kuvan ikuisesti. Siihen loppui lapsenuskoni, että elämä on kaikille hyvä. Seuraavana vuonna tuli Estonia.
Jonestown vuonna 1978. Ei ehkä kuulu ryhmään onnettomuudet, mutta uskomattoman irvokas tapahtuma silti, jossa yli 900 jenkkiä lakosi.
Estonia. Laitoin aamuteeveen päälle ennen kouluunlähtöä ja pelästyin, koska isäni oli palaamassa Tallinnasta työmatkalta samana aamuna. En heti tiennyt mikä laiva oli kyseessä ja pelkäsin, että kyseessä oli laiva, jossa isäni oli matkustajana. Ei ollut edes kännyköitä samalla mitalla tuohon aikaan, että olisi voinut soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Muistan hämärästi, kun satuin kuulemaan uutisista, että se oli tapahtunut ja kuinka aikuiset puhuivat siitä huolestuneena. En ymmärtänyt tarkkaan, että mitä oli tapahtunut, mutta tajusin, että jotain pahaa oli tapahtunut ja että se voisi vaikuttaa ikävästi ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Myöhemmin muistan, kuinka ihmiset puhuivat jotain, että oli syntynyt kuolleita, epämuodostuneita eläimiä ja kasveja ja että monet eivät uskaltaneet kerätä sieniä ja marjoja, koska pelkäsivät niissä olevan myrkkyjä. Olin vajaat 5v, kun se tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estonia. Kävelin esikoulusta yksin kotiin, lyhyt matka, ja ihmettelin että miksi lippu on puolitangossa. Äiti kertoi että Estonia on uponnut, ja melkein 1000 ihmistä hukkunut. Myöhemmin katsoin aiheesta paljon uutisia, ja lehdissa oli kuvia pelastuslautoilla olevista ihmisistä vähistä vaatteissa.
Tsernobylin onnettomuus, olin 7-vuotias. Sitä tietoa taisi silloin tulla pikkuhiljaa tipoittain, kun pyrittiin pitämään asia salassa. Nämä eivät ole varsinaisesti suuronnettomuuksia, mutta Kekkosen hautajaiset ja jatkuva uutisointi Irakin ja Iranin sodasta ovat myös jääneet mieleen 80-luvulta. Palmen murhaa en muista ollenkaan, en myöskään Jokelan junaturmaa, vaikka tuolloin olin jo vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan telkkarista katselleeni uutista siitä, kun rahtikone putosi asuinalueelle Amsterdamissa. Vuosi siis 1992: https://en.wikipedia.org/wiki/El_Al_Flight_1862
Ehkä jäi mieleen siksi kun järkytti, kuinka kone voisi pudota omankin kerrostalon päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1997. WTC-iskuja en muista, enkä Intian valtameren tsunamiakaan. Muistan kuitenkin Tapaninpäivän 2005, kun tsunamista oli kulunut vuosi. Äitini harkitsi jo tapahtuman muisto-ohjelman katselun kieltämistä minulta, muttei kuitenkaan näin tehnyt.
Jokelan sekä kauhajoen koulusurmat muistan hyvin. Ja vielä paremmin silloisen luokanopettajan lohdutuksen ensin mainitun jälkeen.
Mene vaikka Demin keskustelupalstoille, tänne ei mitään 1990-luvulla saati 2000-luvulla syntyneitä kakaroita kaivata.
Jakobiittien toinen suurkapina on jääny mieleen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkiekon maailmanmestaruus -95
Ei ole tullut vielä vastaan mitään, jonka luokittelisin suuronnettomuudeksi.
Estonia. muistan, miten koulussa normaalin aamunavauksen sijaan katsottiin uutisia.. olin 14 vuotias
Olin 6v, kun näin telkkarista wtc-iskut. Muistan, että ajattelin "toi on joku paha juttu"
Tämä:
En unohda sitä ikinä. Olin 7-vuotta tuolloin. Ja paikan päällä oltiin.
Vierailija kirjoitti:
Irwinin kuolema
Minäkin muistan kuin eilisen päivän sen, kun kuulin Irwinin kuolemasta tammikuussa 1991. Muistan myös sen, että vain pari viikkoa ennen kuolemaansa hän oli vielä TV:n suorassa uudenvuodenlähetyksessä laulamassa Rentun ruusua, reteesti iso kaljatuoppi toisessa, ja rööki toisessa kädessä.
Minäkään en muista, tosin olin tuolloin neljävuotias. Mutta kuulemani mukaan silloin onnettomuuspäivänä ilma täällä Suomessa oli kaunis ja aurinkoinen, ja varmasti "kaikki" lapsiperheet ulkona. Sitä en tiedä, miten nopeasti laskeuma liikkui. Mutta tänne Päijät-Hämeeseenhän se iski :(
Minä muistan ensimmäisenä Estonian. Isä katsoi aamu-uutisia ennen kuin lähdin kouluun ja mietin että isän pitäisi olla jo lähtenyt töihin että mitä se tuossa istuu. Koulumatkalla mietin millaista on kun matkustaja-alus uppoaa. Olin jo lukenut Titanicista ja Poseidonista, ja järkytyin tuosta onnettomuudesta jotenkin erityisen paljon. En vieläkään välitä laivoista. Meidän perhe matkustaa jotenkin muuten.