Oletko pariutunut omaa tasoasi paremman kanssa?

Miten niin naiset parituvat pääosin itseään tasokkaamman kanssa?

Ulkoisesti katsottuna kyllä, sisäisesti olemme molemmat yhtä ihania, ja me näemme vain sen (muiden mielipiteillä ei ole väliä).

Vierailija kirjoitti:

Miten niin naiset parituvat pääosin itseään tasokkaamman kanssa?

Miehillä on usein tarve löytää jollain tavalla itseään "alempiarvoinen" kumppani. Tämä toimii heille egopuustauksena ja mielenterveyttä ylläpitävänä tekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin naiset parituvat pääosin itseään tasokkaamman kanssa?

Kun naiset tykkäävät, että mies on vähän älykkäämpi, vähän itsevarmempi, vähän paremmalla palkalla jne. Ja mies toisaalta tykkää, että nainen on sellainen, joka tuntuu siltä, että siitä on kiva pitää huolta. Omaan itseen verrattuna liian hyvin pärjäävä nainen ei ole miehelle houkutteleva.

Eli sellainen luonnollinen ja joskus ehkä huomaamatonkin tasoero on yleensä parisuhteissa.

Jos melkein jokainen nainen pariutuu itseään korkeampitasoisen kanssa, niin tasoteoriassa on virhe. Se pitää kalibroida uudelleen.

Meillä ei millään kuppaisilla tasoteorioilla päätä vaivata.

Taideteoksen arvo on se mitä siitä maksetaan. Tämä pätee myös parisuhdemarkkinoilla, eli jokainen on itsensä tasoisen kanssa.

Annan suhteeseen kaikkeni, siis mieheni taso on 10. ;)

Olen komean keskituloisen miehen kanssa naimisissa. Olen hyvännäköinen itsekin ja gradu on vaiheessa. Olen siis pariutunut itseäni tasokkaamman kanssa, koska Suomessa komeat miehet ovat harvassa

Kuinkahan tuo taso määritetään? Kun näitä lukee, näyttäisi tulevan ulkonäön ja varakkuuden summana (?) ja naisilla riittää vain tuo ulkonäkö?

Viisikymppisenä pyörittelee päätä näille myöhäisteinien pariutumismyyteille (osa teistä taitaa kyllä olla jo yli 30, mutta ajatusmaailma teinitasolle jäänyttä). Arvot äärettömän kovia ja ulkonäkökeskeisiä, minun nuoruudessani tuollaista halveksittiin älykköpiireissä, nyt opiskelijatkin näyttävän menevän samaan pinnallisuuteen mukaan.

Itse määrittelisin ne parinhaun kriteerit hieman toisella lailla. Älykkyys on tärkeä kriteeri, luonne yhtä tärkeä. Aika harva jaksaa pidemmän päälle kuunnella päivittäin jumalaisen kauniin/komean kumppanin kehnosta itsetunnosta kumpuavaa tosikkomaista ahdistusta, huomattavasti mukavampaa on elää terveen itsetunnon ja hyvän huumorintajun omaavan ihmisen kanssa. Aika harva jaksaa äärimmäistä perfeksionismia vaikka palstalla monet naiset vannovat tuon nimiin oli kyse omasta tai kodin ulkoisesta olemuksesta tai kriteereistä kumppanin suhteen.  Itsekeskeisyys on todella rasittava piirre parisuhteessa vaikka juuri tuo ominaisuus voi kehittää niitä ulkoisesti A-tason ihmisiä (aika ja rahat omaan ulkonäköön).

Itse löysin A-luokan kumppanin ja yritän olla samanlainen hänelle: älykäs, huumorintajuinen, toisen huomioonottava, parisuhteen eteen töitä tekevä. Etsittekö te palkintokoristusta somessa esiteltäväksi osoituksena omasta tasosta vai vakavissaan oikeaa ihmistä elämänkumppaniksi?

Mieheni on pitkä, komea, kilpaurheilua harrastava, maisteri, älykäs, mukava, huumorintajuinen ja huomioonottava. Itse olen vähän pönäkkä, tavallisen näköinen, hieman negatiivinen perusluonteeltani, mutta ihan hauska ja kohtalaisen älykäs, opiskelen lääkiksessä. Joten mielestäni olen löytänyt tasoani korkeamman aviomiehen. Mieheni ei huomaa tätä tasoseroa tai ei ainakaa tuo sitä ilmi.

Haluaisin tuoda esille ajatuksen tasoteorian naurettavuudesta.

Kyllä, totta kai on olemassa "tasoja". Toiset ovat kauniimpia ja toiset rikkaampia. En todellakaan väitä, etteikö eroja ihmisten välillä olisi.

Mutta niin sanottu "taso" määräytyy myös ihan sen mukaan, mitä kukin ihminen henkilökohtaisesti kumppanissaan haluaa olevan - toisten mielestä fitnessmimmit ovat 10-naisia, toiset miehet vihaavat lihaksia naisilla ja pitävät klasissen kauniin kropan omaavista naisista ja ajattelevat heidän olevan 10-naisia....

Toisten mielestä insinöörimies on kuiva ja tylsä seiskan mies (koska arvostaa tietynlaista huumorintajua), toisten mielestä kyseinen mies saattaa olla älykäs kympin mies.... Eli oma henkilökohtainen huumorintaju saattaa jo vaikuttaa siihen, minkä tasoisena ihmisen näkee.

Ei voida siis määritellä objektiivisesti tasoja, ainakaan kovin pitkälle, vaan loppupeleissä kysymys on aina HENKILÖKOHTAISISTA subjektiivisista mieltymyksistä ja niiden arvottamisesta...

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuoda esille ajatuksen tasoteorian naurettavuudesta.

Kyllä, totta kai on olemassa "tasoja". Toiset ovat kauniimpia ja toiset rikkaampia. En todellakaan väitä, etteikö eroja ihmisten välillä olisi.

Mutta niin sanottu "taso" määräytyy myös ihan sen mukaan, mitä kukin ihminen henkilökohtaisesti kumppanissaan haluaa olevan - toisten mielestä fitnessmimmit ovat 10-naisia, toiset miehet vihaavat lihaksia naisilla ja pitävät klasissen kauniin kropan omaavista naisista ja ajattelevat heidän olevan 10-naisia....

Toisten mielestä insinöörimies on kuiva ja tylsä seiskan mies (koska arvostaa tietynlaista huumorintajua), toisten mielestä kyseinen mies saattaa olla älykäs kympin mies.... Eli oma henkilökohtainen huumorintaju saattaa jo vaikuttaa siihen, minkä tasoisena ihmisen näkee.

Ei voida siis määritellä objektiivisesti tasoja, ainakaan kovin pitkälle, vaan loppupeleissä kysymys on aina HENKILÖKOHTAISISTA subjektiivisista mieltymyksistä ja niiden arvottamisesta...

No ei kai tässä kukaan mitään absoluuttisia faktoja kysynytkään, vaan jokaisen omaa näkemystä omasta kumppanistaan.