En osaa olla enää "normaalissa" parisuhteessa

😕

Ymmärrän. Mulla vähän samoja juttuja ja olen kohta 30. Joskus on "kunnon miehet" kiinnostuneet, mutta en ole edes pystynyt oikein aloittamaan mitään.

Totta tuo miten vanhemmat miehet ovat riippuvaisia nuoresta naisesta. Jos löytyy joku kiva parikymppinen misu panokaveriksi niin yleensä siitä halutaan pitää kiinni ja sitä halutaan kohdella hyvin (esim. illallisen merkeissä) että kiinnostus säilyy. Ei parikymppinen poika arvosta ikäistään panokaveria samalla tavalla, kun saa varmasti jostain toisenkin panokaverin. Esim. 35-50v miehelle ei ole enää itsestäänselvyys saada nuorta seuraa (tai on tietysti, mutta siitä voi joutua maksamaan 200e/tunti).

Minulla on ollut joskus vanhempi mies panokaverina. Seksi oli kivaa ja mies oli mukava, hän soitteli joskus muutenkin kuulumisia eikä pelkästään kysynyt että koska pannaan. Ja silloin kun pantiin, niin usein saatettiin vielä katsoa leffaa tai juoda pari lasia viiniä, ettei se ollut vaan sitä että pisto, kasto, ravistus, oven kolaus.

Minulla samoja tuntemuksia mitä tulee luottamukseen. Mua on vedätetty ihan kunnolla ja nyt en kykene enää luottamaan, että joku voisi oikeasti rakastua ja olla uskollinen. Luulen, että tulevaisuuteni on surullinen ja yksinäinen, koska haluaisin saada oikean suhteen mutta en enää usko niihin. Ikää 29. En kestä sitä enää, että ihastun ja rakastun ja sitten saan tietää olevani vain panopuu tai että selkäni takana vehtaillaan. Olen myös nähnyt miten helposti varatut miehet lähtevät pettämään, minua on liehitellyt ja kusettanut niin moni varattu paska etten pysy laskuissa mukana. En käsitä miten joku kykenee luottamaan miehiin ja seurustelemaan. Varmaan naiveja naisia.

Anna itsellesi aikaa, suosittelen lämpöisesti, etenkin jos seurustelukaveri vaikuttaa hyvältä tapaukselta.

Mennyt käytös johtuu syistä x ja y, niitä voisit itse tai terapian kautta lähteä käymään läpi.

Työkaverini joskus kertoi, kuinka alkoi tapailemaan ja seurustelemaan kaltaisesi kanssa, meni kauan, kun luottamus yms täyttyi. Vaati molemmilta paljon, mutta on ollut sen arvoista. Heillä on jo aikuinen tytär :) Ovat onnellisia. Tämä mies silloin sanoikin, ettei ikinä voisi pettää tms katalaa.

Olet ap rohkea. Minä en itse ole pystynyt enää vuosiin tapailemaan miehiä, koska olen aiemminkin arvioinut miehet väärin ja pelkään, että minussa itsessäni on joku vika miksi ne kunnolliset miehet alkavat kohtelemaan kuin roskaa ja käyttävät pelkkään seksiin. On helpompaa olla yksin, viimeisin jätetyksi tuleminen madalsi varmaan lopullisesti itsetunnon seurusteluja & oikeaa rakkautta varten ja olin aika sekaisin kuukausikaupalla sen jälkeen. Ei tehnyt hyvää muulle elämälle.

Nyt ei taas ymmärrä.

Naisten suorastaan ihmisoikeus on panna ketä haluaa eikä kukaan tätä oikeutta voi kieltää saati moralisoida.

Ap on saanut tehdä omat valintansa ja sekoilunsa, mutta ei sitten sekään ole ollut hyvä asia.

Mulla on vähän sama tilanne. Haluaisin hirveästi rakastavan ja turvallisen suhteen, mutta en osaa asennoitua miehiin enää sillälailla. Käytän seksiä todella helposti saadakseni, mitä haluan (läheisyyttä, huomiota), mutta saatuani haluamani, kohtelen mukaviakin miehiä todella ronskisti, koska "hyökkäys on paras puolustus". Olen itse luonut tämän oravanpyörän, enkä tiedä, kuinka tästä poistutaan. Tällä hetkellä deittailen vanhempia miehiä, koska suoraansanottuna nautin saamastani huomiosta ja hellyydestä. Tottahan toki tämä on falskia kuin Aira Samulinin hymy, mutta en tosissaan tiedä, pystynkö enää parempaan. Ja tällaisiin miehiinhän minä sitten rakastun, koska kuvittelen tietäväni, missä mennään. 

nosto! -5

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Alaikäisenä mulla oli hieman yli vuoden suhde, joka perustui lähinnä hyväksikäyttöön eli olin vain vakipano kun jätkäkaveri oli armeijassa ja sain kenkää heti sen jälkeen. Sen jälkeen tapailin hetken aikaa toista kundia, joka myös jätti minut melkein samantien. Vietin hetken hiljaiseloa kunnes täytettyäni 18v aloin sattuman kautta deittailemaan huomattavasti vanhempia miehiä ja sille tielle jäin, siinä meni noin 7 vuotta. Nuoren epävarman naisen on helppoa saada vanhemmilta ukoilta huomiota, kehuja, ravintolaillallisia, jatkuvia yhteydenottoja. Tuntui että he olivat "riippuvaisia minusta" eli nuori pillu houkuttaa ja sitä haluaa lisää ja lisää eikä siitä halua päästää irti, kun taas omanikäisille olin kertakäyttötavaraa joka vaihtui heti seuraavaan. Eihän tuossa nyt rakkautta ollut mukana, mutta sai tuntea olonsa kerta toisensa jälkeen halutuksi. Ja yksinäisenä ihmisenä oli myös mukavaa saada seuraa yksinäisiin iltoihin.

Olen ollut nyt pari kuukautta parisuhteessa mukavan ja fiksun miehen kanssa. Mutta ei hitto, en mä osaa olla. Mulla on ihan outo olo ja tuntuu etten kykene normaaliin parisuhteeseen. Tämä mies tietää historiani. Hän on fiksu, kunnollinen ja rehellinen ihminen joka välittää aidosti. Olen saanut häneltä sellaista hellyyttä ja rakkautta mitä en ole koskaan ennen saanut. Pelkään että olen rakastunut ja satutan itseäni. Tuntuu oudolta enkä oikein osaa ajatella että joku välittäisi minusta aidosti kun koko aikuisikäni olen ollut vaan panopuu. Tuntuu siltä että tää olisi vaan joku juoni, ja mun on vaikea luottaa miehiin sillä tiedän kokemuksesta miten helposti monet ovat valmiita pettämään kumppaniaan.

Varmaan tuttu tunne monelle naiselle,itsekkin epäilen aina rakastaako joku minua oikeasti.

Niinhän Marilyn Monroekin totesi,kun hänelle sanottiin,että kaikki maailman miehet haluaisivat hänet,hän vastasi niin kyllä,mutta kuka rakastaisi minua.