Lue keskustelun säännöt.
30-40v lapseton perheestä haaveileva nainen on harvinainen ja haluttu
Ei aina edes etsivä löydä :(
16.01.2017 |
Mutta vain harva sellaisen löytää .
Tietysti paikkakunta vaikuttaa paljon.
Yleensä kyseessä on jonku uranainen, mutta harvoin ns tavis
Kommentit (17)
Tavikset pariutuvat jo ennen 30-vuotissynttäreitään. Monilla tavisnaisilla on siihen mennessä jo pari lastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli minun pitää siis vielä odottaa 7 vuotta, että olen haluttu. Hyvä tietää!
Vierailija kirjoitti:
Tavikset pariutuvat jo ennen 30-vuotissynttäreitään. Monilla tavisnaisilla on siihen mennessä jo pari lastakin.
ja molemilla lapsilla vielä eri isät
Vierailija kirjoitti:
Eli minun pitää siis vielä odottaa 7 vuotta, että olen haluttu. Hyvä tietää!
nuoret naiset on aina haluttuja, mutta yleensä 30-40v miehet tietää että se reilu parikymppinen pitää niitä lähinnä ahdistelevina setämiehinä eivätkä edes yritä.
tämä kyllä jo tiesitkin.
Minäkin ihmettelen näitä puheita, että naiset vasta 30+ alkavat perheellistyä.
Tai faktaahan sen täytyy olla, koska ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla about 30 nykyään.
Mutta lähes kaikki tuntemani tuon ikäiset naiset ovat jo perheellisiä ja naimisissa. Enkä minä mitään lestadiolais-naisia tunne. Ihan koulutettujakin näistä iso osa ja työpaikalta heidät tunnenkin.
Onko ero sitten niin iso pk-seudun ja muun Suomen välillä? Itse siis vaikutan muualla Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen näitä puheita, että naiset vasta 30+ alkavat perheellistyä.
Tai faktaahan sen täytyy olla, koska ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla about 30 nykyään.
Mutta lähes kaikki tuntemani tuon ikäiset naiset ovat jo perheellisiä ja naimisissa. Enkä minä mitään lestadiolais-naisia tunne. Ihan koulutettujakin näistä iso osa ja työpaikalta heidät tunnenkin.Onko ero sitten niin iso pk-seudun ja muun Suomen välillä? Itse siis vaikutan muualla Suomessa.
Minun kavereissani taitaa olla kaksi naista, jotka hankkivat naisia alle kolmikymppisinä. Suurimmalla osalla ei ole lapsia ollenkaan, ja hyvin harva on naimisissa, vaikka melkein kaikilla on pitkiä parisuhteita takana. Olemme kaikki akateemisia kaupunkilaisia.
Suomalaisista yli 75 % haluaa lapsia, joten ei tuo lapsista haaveileva kolmikymppinen ole todellakaan mikään harvinaisuus.
Ei muuten pidä paikkaansa. Olin sinkkuna 30-35 -vuotiaana ja voi taivas, miten hankala oli löytää miestä. Olin ihan tavis (ei akateeminen) varma työpaikka, oma kämppä ja ihan kivan näköinen. Kaikki samanikäiset miehet ohittivat minut samantien netissä, ravintolassa, kun etsivät 10 vuotta nuorempaa seuraa. Ne miehet, joiden kanssa kävin ulkona, olettivat biologisen kellon käyvän, vaikka mitään juttua lapsista, naimisiinmenosta ym. ei todellakaan ollut. Silloin tuntui, että kaikki hyvät ja selväjärkiset miehet ovat jo naimisissa. Ainoa kohderyhmä, jolle olin tosi "haluttua tavaraa" olivat 40-50 -vuotiaat miehet ja joko heillä oli edellisestä elämästä jo perheet (eivät halunneet enää uusia lapsia) tai sitten vastaavasti olivat vanhoja poikia ja halusivat samantien naimisiin&perheen. Luovutin 35-vuotiaana ja otin itseäni 10 vuotta vanhemman, naimisiin mentiin vuoden päästä ensi tapaamisesta ja lapsi syntyi aika nopeasti. Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämääni, mutta tosiaan koskaan ei ole ollut niin hankalaa aikaa sinkkuna kuin 30-35-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten pidä paikkaansa. Olin sinkkuna 30-35 -vuotiaana ja voi taivas, miten hankala oli löytää miestä. Olin ihan tavis (ei akateeminen) varma työpaikka, oma kämppä ja ihan kivan näköinen. Kaikki samanikäiset miehet ohittivat minut samantien netissä, ravintolassa, kun etsivät 10 vuotta nuorempaa seuraa. Ne miehet, joiden kanssa kävin ulkona, olettivat biologisen kellon käyvän, vaikka mitään juttua lapsista, naimisiinmenosta ym. ei todellakaan ollut. Silloin tuntui, että kaikki hyvät ja selväjärkiset miehet ovat jo naimisissa. Ainoa kohderyhmä, jolle olin tosi "haluttua tavaraa" olivat 40-50 -vuotiaat miehet ja joko heillä oli edellisestä elämästä jo perheet (eivät halunneet enää uusia lapsia) tai sitten vastaavasti olivat vanhoja poikia ja halusivat samantien naimisiin&perheen. Luovutin 35-vuotiaana ja otin itseäni 10 vuotta vanhemman, naimisiin mentiin vuoden päästä ensi tapaamisesta ja lapsi syntyi aika nopeasti. Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämääni, mutta tosiaan koskaan ei ole ollut niin hankalaa aikaa sinkkuna kuin 30-35-vuotiaana.
Varmaan tuossa iässä miehetkin jotka tietävät haluavansa lapsia ja perheen, ovat jo aika lailla asian päällä jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten pidä paikkaansa. Olin sinkkuna 30-35 -vuotiaana ja voi taivas, miten hankala oli löytää miestä. Olin ihan tavis (ei akateeminen) varma työpaikka, oma kämppä ja ihan kivan näköinen. Kaikki samanikäiset miehet ohittivat minut samantien netissä, ravintolassa, kun etsivät 10 vuotta nuorempaa seuraa. Ne miehet, joiden kanssa kävin ulkona, olettivat biologisen kellon käyvän, vaikka mitään juttua lapsista, naimisiinmenosta ym. ei todellakaan ollut. Silloin tuntui, että kaikki hyvät ja selväjärkiset miehet ovat jo naimisissa. Ainoa kohderyhmä, jolle olin tosi "haluttua tavaraa" olivat 40-50 -vuotiaat miehet ja joko heillä oli edellisestä elämästä jo perheet (eivät halunneet enää uusia lapsia) tai sitten vastaavasti olivat vanhoja poikia ja halusivat samantien naimisiin&perheen. Luovutin 35-vuotiaana ja otin itseäni 10 vuotta vanhemman, naimisiin mentiin vuoden päästä ensi tapaamisesta ja lapsi syntyi aika nopeasti. Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämääni, mutta tosiaan koskaan ei ole ollut niin hankalaa aikaa sinkkuna kuin 30-35-vuotiaana.
Varmaan tuossa iässä miehetkin jotka tietävät haluavansa lapsia ja perheen, ovat jo aika lailla asian päällä jonkun kanssa.
Kyllä, siihen tulokseen tulin itsekin. Samanikäiset miehet, jotka olisivat sinkkuina halusivat tapailla niitä 10 vuotta nuorempia. Jotenkin siinä vaiheessa yli 30-vuotiaan naisen treffailu ahdisti, koska olettivat minun haluavan samantien naimisiin, lapsia ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen näitä puheita, että naiset vasta 30+ alkavat perheellistyä.
Tai faktaahan sen täytyy olla, koska ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla about 30 nykyään.
Mutta lähes kaikki tuntemani tuon ikäiset naiset ovat jo perheellisiä ja naimisissa. Enkä minä mitään lestadiolais-naisia tunne. Ihan koulutettujakin näistä iso osa ja työpaikalta heidät tunnenkin.Onko ero sitten niin iso pk-seudun ja muun Suomen välillä? Itse siis vaikutan muualla Suomessa.
Riippuu tosiaan varmasti asuinpaikasta ja piireistä. Itse halusin saada lapsen nuorena ja olinkin 25-vuotias, kun hän syntyi. Kuitenkin kukaan kavereistani, jotka asuvat pk-seudulla, ei ole vielä tehnyt lasta eikä edes mennyt naimisiin. Ikää meillä on nyt se n. 30 kaikilla. Miehen kavereissa sama juttu. Olemme ainoita, jotka ovat naimisissa ja saaneet lapsen.
Asumme nykyisin Lounais-Suomessa ja täällä taas todella monet vanhemmat ovat juuri meidän ikäluokkaa ja suurin osa on myös naimisissa tai menossa naimisiin. Ollaan tosin täälläkin kummajaisia, kun meillä on vain yksi lapsi ja tarkoituskin jättää tähän. Täällä päin kaikilla ikäisiäni on se 2-3 lasta mahdollisimman pienillä ikäeroilla. Alueelliset erot ovat mielestäni yllättävän suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turku-Rauma-Pori akselilla +sis lähipaikkakunnat otsikko pitää kyllä melkein paikkansa.
Ja tämä on varmaa tietoa.
Ruuhkavuodet on vaikeaa ja rankkaa aikaa monelle.
Kuka saa ja kenelle annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi tavisnaisen, jolla on viimeistään 25-vuotiaana jo ammatti ja työpaikka, kannattaisikaan odottaa perheen perustamista yli kolmekymppiseksi?
Jos internetskuun on luottaminen, niin on kyllä haluttu, mutta sellaisten miesten keskuudessa jotka heräävät perheen hankkimiseen vähän myöhään, eli juuri nämä 40+ tapaukset. Ehkä jonkun neljänkympin tienoilla olevan kanssa vielä voi perustaa perheen, mutta ei ainakaan yhtään vanhemman, koska isän ikä on lapselle terveysriski, joka kumuloituu kun lapsia hankitaan vanhana monessa sukupolvessa. Ko. geneettiset mutaatiot näkyvät ensimmäisenä mm. psyyken toiminnassa. Itse olen luultavasti jonkinlainen ADD rajatapaus. Kohtalaisesti pärjään elämässä koska älykkyys kompensoi, mutta en kyllä halua lapsilleni mitään pahempia psyyken häiriöitä.
Korkeakoulutettujen myöhäinen lasten hankinta tulee kyllä aiheuttamaan sen että täälläkin on entistä enemmän älykkäitä mutta sekopäisiä lapsia.
Miksi pitäisi olla lapseton nainen? En itse näkisi ongelmana suhdetta yh-isään.
Uranaiset monesti on 30 ennen kuin on varaa alkaa perustaa perhettä, ja 35 alkaa olla tosi kiire saada se ainokainen ellei myöhäistä