Lue keskustelun säännöt.
Hapen haukkominen ja syvään hengitys ei onnistu
16.01.2017 |
Nyt viime keväästä asti ollut sellasta, että haukotukset jää tavallaan kesken, ilma ei kulkeudukaan loppuun vaan lavat ja rinta jotenkin "jumittaa" kesken kaiken. En ole mitenkään tukehtumassa ja hengissä tässä nyt vielä ollaan eli kyllä sinne jotain happea kulkee. Välillä tuntuu niiin hyvältä kun saa vaikka nenän kautta vedettyä kunnolla ilmaa loppuun asti. Pahenee etenkin iltaa kohden ja lenkilläkin on vaikea saada happea.
Tästä seurauksena on kuitenkin jatkuvasti vähän hömelö olo, päänsärkyä ja lievää pyörrytystä. Oon nyt ravannut lääkäreissä ja hoitajilla. Ensimmäisenä alkaa aina ehdottamaan hyperventilointia, mutta en ymmärrä miten onnistuisin hyperventiloimaan viikon putkeen tai muutenkin tämän yhdeksän kuukauden ajan. Ongelma ei edes ilmene mitenkään tietyissä tilanteissa, vaan ihan vaikka löysänä koti-iltana yhtä lailla. Sitten on käyty hengitysterapeutit ja kuunteletuttamassa keuhkoja parillakin lääkärillä, mutta ei ne ihan ymmärrä miten se happi ei muka kulje jos kerran pysyn pystyssä. Seuraavaksi pitäisi kuitenkin mennä spirometriaan ja keuhkokuviin. Kyselin lääkäriltä voisiko vaiva johtua yksinkertaisesti siitä, että niska-hartiaseutu on mulla aina ja koko ajan aivan älyttömän jumissa, kivikova ja täynnä "lumpsuja" vaikka venyttelisin päivittäin (kassatyö). Tuntuu nimittäin juuri siltä, että lihakset ei antaisi tarpeeksi periksi haukotuksen vaatimalle venymiselle. Totesi vaan että "jaa, voihan se olla, mutta ei se sitten mitenkään näy". Jaa, no niin.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Mitä selvisi, millä lähti?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rintaranka jumissa? Jäsenkiorjaaja/fysioterapeutti avaa fasettilukot.
Täällä kohtalotoveri! Hierojalle suosittelen minäkin menemään, ja venyttelemään paljon, koska minäkin olen sen yhdistänyt yläselän jumeihin.
Juu, samasta olen kärsinyt jokusen kerran ja nyt myöhemmin olen tajunnut yhdistää tuon stressaavaan elämäntilanteeseen. Eli minulla ainakin stressi oli suurin syyllinen ja siitä johtuen varmasti ollut myös jumeja, joten hierojalle meno varmasti hyvä idea. Itsekin ramppasin kaikenmaailman astma-testeissä, mutta eipä tuolloin tullut lääkäreille mieleen ehdottaa hierontaa...
Kiitos, googlettelin nyt tuosta rintarangasta ja fasettilukoista ja muistin saman tien, pari kuukautta sitten taisi itse asiassa tulla tuollainen akuutti lukko. Oli kyllä pirun kipeä, mutta meni onneksi hyvillä venyttelyliikkeillä ohi parissa kolmessa päivässä.
Eiköhän siellä sitten ole kaiken näköstä tiltissä. Kiropraktikot näyttää olevan hirveän kalliita, mutta pitää koittaa löytää joku tämmöisten päälle ymmärtävä hieroja. Onko antaa hyviä ehdotuksia pääkaupunkiseudulta? Turkukin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tasan tarkkaan tunteen! Kun yrittää vetää oikein syvää henkeä, mutta se viimeinen "huippu" siitä hengenvedosta jää kesken. Pitää jotenkin oikein hakea sopiva hetki, että onnistuu vetämään keuhkot täyteen.
Itse olen tästä kärsinyt ajoittain oikeastaan niin kauan kuin muistan. Olen kanssa lääkäreillä käynyt, enkä uskonut selityksiä mistään stresseistä tai hyperventilaatiosta.
Vaan nykyäänpä väitän, että se johtuu täysin kolmesta asiasta: univaje, stressi ja psyykkinen puoli. Nuo kolme kulkevat käsi kädessä ja vaikea erottaa, mikä johtuu mistäkin. Sen kun on oppinut hyväksymään, että välillä ei nukuta, niin homma helpottaa paljon. Ei jaksa enää stressata, vaikka jonku yön aina valvoo. Silloin nukkuu paremmin muina öinä, keho saa lepoa, lihasjännitykset raukeaa ja henki kulkee.
Takuuvarma keino saada hengenahdistusta on istua koneella huonossa asennossa ilta, nukkua huonosti ja stressata asiaa sekä odottaa hengitysvaikeuksia. Hyvin nukutun yön jälkeen, kun niskat ei ole kipeät, niin harvoin ahdistaa.
Kokeileppa jättää tietokoneella istuminen pois iltaisin. Mene nukkumaan ihmisten aikaan ja syö sekä liiku järkevästi, niin parissa viikossa ehkä helpottaa.
Niin ja hyvä muistaa, että se ei varmasti ole mitään vakavaa :) Keho vaan on jännittynyt ja tilanne ruokkii itseään. Kohta huomaat, että on mennyt jo monta tuntia ilman tarvetta haukkoa henkeä. Ja pian tajuat, että on jo monta päivää kulunut viime kerrasta. Niin se ainakin itselläni aina katoaa pitkäksi aikaa.
Liittyy kortisoniin, sen vajeeseen. Voisiko sinulla olla ap ns. urheilijan ylikunto tai lisämunuaisten vajaata toimintaa?
Joskus käytetty kortisonilääkitys voi laukaista tuon. Jopa voimakas kortisonivoide. Se lamaa elimistön omaa kortisonintuotantoa ja kun se lopetetaan ollaan vajaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteeseesi voi olla useita syitä, joita on tietysti hyvä selvittää lääkärin avulla. Itselleni tuli mieleen pari mahdollista vaihtoehtoa.
Jäykkä rintaranka voi aiheuttaa kuvaamiasi oireita. Tässä hyvä artikkeli aiheesta:
http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/selka/eiko-paa-kaanny-syy-voi-o…
Jos astma ym syyt on suljettu pois, niin yksi vaihtoehto tosiaan on hyperventiloiminen. Hyperventiloiminen eli ylihengittäminen voi olla myös jatkuvaa (tai lähes jatkuvaa) ja tiedostamatonta. Itselläni on kokemusta tästä. Kaikki alkoi parikymmentä vuotta sitten stressaavassa elämänvaiheessa, hengitin "liikaa" ilmeisesti juuri stressin takia. Minulla oli juuri kuvaamasi oire, että tuntui kuin ei millään saisi vedettyä syvään henkeä. Haukoin ja huohotin kuin kala kuivalla maalla! Tutkittiin keuhkot, sydän ja astman mahdollisuus, mutta mitään ei löytynyt. Oireet helpottivat vähitellen, mutta ovat palanneet myöhemminkin silloin tällöin jos on stressaava elämäntilanne. Vasta aivan äskettäin luin pitkittyneestä ylihengittämisestä, ja oireet sopivat omaan tilanteeseeni aivan täsmälleen.
Ylihegittämisen takia kehon happi-hiilidioksiditasapaino ei ole kunnossa, ja keho pyrkii tasoittamaan sitä tehostamalla kaasujen vaihtoa - siis hengitystä. Seurauksena on ikävä kierre ja tunne siitä, ettei saa tarpeeksi happea (vaikka tilanne on aivan päinvastainen!) Yleensä puhutaan vain hyperventilaatiokohtauksista, mutta ylihengittäminen voi tosiaan olla myös jatkuvaa, jolloin se on vähemmän dramaattista. Rauhalliset, pitkät uloshengitykset ja tauko jokaisen uloshengityksen jälkeen voivat helpottaa oloa.
Kiitos kommenteista, tämä taitaa tosiaan olla niin monen asian summa. Rintarangassa voi hyvinkin olla jäykkyyttä, kun koko yläkropan kehonhuolto on huonolla tolalla. Koitan siis jatkaa venyttelyä ja katsoa hierojalle aikaa. Hyvä tietää, että hyperventilointi voi tosiaan olla pitkäkestoisempaa, siitä ei kukaan hoitaja maininnut vaan yritti vain löytää syitä yksittäisille paniikkihäiriömäisille kohtauksille. Kroonista stressiä nyt on aina kun yrittää sovittaa työt ja opiskelut yhteen, univaikeuksia oli, nyt kuitenkin uni on ollut parempaa parisen viikkoa (ja uusia elämäntapoja + ruokavaliota koitettu saman verran). Ja jos mennään vähän mutuilun puolelle, olen tosiaan pari kertaa törmännyt tähän lisämunuaisten uupumukseen, kun olen etsinyt oireella "air hunger". Siinähän tosin taustalla taitaa olla myös eniten stressi, joka sitä kortisolin tuotantoa lamauttaa. Pahin stressivaihe taitaa olla ohi, joten toivottavasti sen mahdollisesti vähäinen tuotantokin saataisiin nousemaan ruokavaliolla ja vähän paremmalla elämän-/stressinhallinnalla.
Hyvä kuitenkin kuulla, että muitakin on ja suht vaarattomilla vesillä liikutaan. Kumma kyllä, että lääkäreiltä on saanut vain silmien pyörittelyä ja pään pudistelua, ihan kuin ei olisi koskaan vastaavista tuntemuksista kuullutkaan. Heitä ei ole myöskään kiinnostanut sen enempää yrittää selvittää syitä, sillä tosiaan "tämä on varmaan psyykkistä ja kuvittelua", vaikka ovathan psyykkiset oireet ja niistä seuraavat fyysiset oireet ihan yhtä lailla oireita nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jo vanha ketju, mutta viime aikoina minulle on selvinnyt, että myös raudanpuute aiheuttaa tällaista tilaa, että tuntuu, ettei hengitys tai haukotus mene perille asti. Hemoglobiini ei kerro varastoraudan määrää, eli kannattaa tutkituttaa laboratoriokokeella myös ferritiiniarvo.
Kylläpä vajoo, ylös