Miltä masennus tuntuu?

Kuin raskas viitta niskan päällä. Itku tulossa koko ajan.

Masennus on harmaa, tiheä sumu, eikä jaksa kuin tuijottaa jähmein kasvoin.

Itkettää mutta et pysty itkemään. Olet kokoajan vihainen tai surullinen. Olet väsynyt. Et jaksa syödä.

Et näe tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä masennuin lapseni kuoleman jälkeen. Ensin tunsin suurta surua ja epätoivoa, sitten katkeruutta ja vihaa. Alusta lähtien kärsin myös unettomuudesta ja ahdistuksesta. Nykyään, useampi vuosi myöhemmin en tunne enää mitään. En halua kuolla. En halua elää. En halua yksinkertaisesti enää yhtään mitään. Millään ei ole enää mitään väliä. N32

Minäkin masennuin, kun lapseni kuoli. Ensin oli se suru siinä ja sen käsittelyä. Sitten olin 2v työssäkin kunnes putosin. Masennus tuli vakavana, lamaavana. Hirvee painon tunne koko ajan, väsymys. Hengenahdistus, toivottomuus, ahdistus. Ei vaan jaksa.

Umpikuja. Niin paha olo että haluaa vaan kuolla.

Mulla on melankolinen masennus, mistään ei vaan saa oikein mitään hyvää irti. Voin kyllä käydä töissä ja muutenkin suht normaalin oloinen. Mutta onhan tää aika tyhjää, naputtelen tietokoneella jotain turhanpäivästä ja välillä dokailen. Onneksi sentään en jää koukkuun mihinkään nautintoaineisiin.

Tältä:

Paska olo

Olen turha

Miksi elän

Miksi pitää huomwnna herätä

Itsemurha

Miksi kukaan ei välitä 😢

Ever aince then man i hate myself 😡😡

oma henkilökohtainen masennus tuntuu tältä.

-saatan itkeä itseni uneen.

-piiloudun peiton alle ja pelkään.

-ajattelen että seuraava päivä on mahdoton.

-mietin miten pyydän apua tähän(en oo kertonu kellekkää mut oon 100% varma et tää on masennusta)

-luulen että kukaan ei usko ja että tää on pieni normaali juttu, mutta tää ei oo.

-osaan iloita mutta suren sen jälkeen

oon 11v jq tyttö

Vierailija kirjoitti:

oma henkilökohtainen masennus tuntuu tältä.

-saatan itkeä itseni uneen.

-piiloudun peiton alle ja pelkään.

-ajattelen että seuraava päivä on mahdoton.

-mietin miten pyydän apua tähän(en oo kertonu kellekkää mut oon 100% varma et tää on masennusta)

-luulen että kukaan ei usko ja että tää on pieni normaali juttu, mutta tää ei oo.

-osaan iloita mutta suren sen jälkeen

oon 11v jq tyttö

Kannattaa mennä koulukuraattorille puhumaan jos et uskalla vanhemmille puhua. Kukaan ammattilainen ei pidä sitä teeskentelynä tai ole uskomatta että sulla on paha olla. Apua on kyllä saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Mä masennuin lapseni kuoleman jälkeen. Ensin tunsin suurta surua ja epätoivoa, sitten katkeruutta ja vihaa. Alusta lähtien kärsin myös unettomuudesta ja ahdistuksesta. Nykyään, useampi vuosi myöhemmin en tunne enää mitään. En halua kuolla. En halua elää. En halua yksinkertaisesti enää yhtään mitään. Millään ei ole enää mitään väliä. N32

Voiko joku muu sanoittaa masennukseen johtavia syitä yhtä hyvin kuin tämän viestin kirjoittaja? Jokaisellahan on erilainen elämä ja elinympäristö.

Olen ollut useamman kerran masentunut eivätkä oireet ole olleet joka kerta samanlaisia. Joskus olen esimerkiksi jaksanut ihan normaalisti opiskella masennuksesta huolimatta ja joskus taas en. Joskus mieliala on vaihdellut vuorokaudenaikojen mukaan ja toisella kerralla sellaista vaihtelua ei ole ollut.