Miltä masennus tuntuu?

Välillä se tuntui todella pahalta ja välillä ei oikein miltään. Oli vain sellainen tyhjyyden ja toivottomuuden tunne. Ja pahimmillaan niin paha ahdistus, ettei voinut olla oikein mitenkään.

Olen sinkkunainen ja olin sinkku myös masentuneena.

Oletko tehnyt netissä masennustestejä? Eivät ne täysin luotettavia ole, mutta suuntaa-antavia kyllä.

Enpäs kerro mitään, vaan laitan videopätkän 1984 elokuvasta: Nineteen Eighty-Four (1984) - Last Scene

Masennus kiteytyy John Hurtin katseessa juuri ennen lopputekstejä - toivottomuus ja murskattu henki paistaa läpi.

No parhaimmillaan ihan turta, tunteeton ja zombimainen olo. Ja sitten surua, epätoivoa, toivottomuutta ja pahimmillaan sietämätöntä ahdistusta. Tuntuu kuin vajoaisi jonnekin syvälle itseensä, pimeyteen ja tyhjyyteen. Olo on raskas ja jähmeä, kuin halvaantunut. Ajattelee, että tulevaisuus on täynnä mustaa ja olisi parempi kuolla.

Et halua poistua kotoa, koska olet varma siitä että ketään ei sinun paikalla olosi kiinnostaa yhtään, olet varma että jos näyttäydyt jossain sinua pilkataan koska olet kerrassaan hirveä ilmestys, olet varma että jos yrität jotain, epäonnistut totaalisesti. Olet ihmisenä täysin arvoton ja se on ainoa asia mikä on varmaa elämässä. Se, elätkö vai et on sinulle täysin yhdentekevää, etkä ymmärrä miksi joku muu olisi eri mieltä sinusta. 

Olen ymmärtänyt että kliininen depressio on sellainen että pelkästään suihkussa käyminen voi olla ylivoimaista. Yleensä tuohon olotilaan yhdistyy vielä kova ahdistus.

Lievä masennus on sitten kokonaan eri asia.

Niin. Mä oon 16 vee ja jatkuvasti ihan vitun masis.

Kokeile googlata joku masennustesti. Seuraavaksi ammattiavun pariin, jos tulee korkeat pisteet.

Vakava masennus on ilmeisesti sekä psyykkisesti että fyysisesti tuskallinen. Ihan samat kipureseptorit näkyvät aivokuvauksissa aktiivisina kuin fyysisessä kivussa. Youtubessa löytyy materiaalia paljonkin jos hakee sanalla depression. Erittäin vakava sairaus kyseessä. Normaali alakulo ei ole tällaista.

Ei huvita, ei kiinnosta, ei oikein ole väliä. Mahdoton innostua mistään, vaikea hoitaa tavallisia asioita. Pinna koko ajan kireällä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mä oon 16 vee ja jatkuvasti ihan vitun masis.

:)

Lapsi hyvä odotahan kun saat 16 vuotta lisää elinvuosia... Sitten 32 vuotiaana voit miettiä mitä masennus on.

Samalla siinä päivät voi miettiä miten poistun täältä...

Mä masennuin lapseni kuoleman jälkeen. Ensin tunsin suurta surua ja epätoivoa, sitten katkeruutta ja vihaa. Alusta lähtien kärsin myös unettomuudesta ja ahdistuksesta. Nykyään, useampi vuosi myöhemmin en tunne enää mitään. En halua kuolla. En halua elää. En halua yksinkertaisesti enää yhtään mitään. Millään ei ole enää mitään väliä. N32

Vielä muiden kokemuksia?

Se tuntuu avaruuden mustalta paksulta peitolta, joka eristää sut muulta maailmalta. Samalla se vapauttaa sut välittämiseltä niin ettei tarvi tuntea mitään. Se tuntuu pahalta ja samalla ei miltään, siitä on tosi vaikee päästää irti.

Ei miltään. Olen varma että minulla on masennus, vaikka olen tyytyväinen elämään. Mikään ei vaan herätä tunteita, eikä ole mitään tavoitteita. En ole töissä, en ole seurustellut koskaan. Olen vain turtuneen tyytyväinen jokapäiväiseen elämään.

Tämä alkoi 19-vuotiaana ja ajattelin silloin, että nyt varmaan olen sitten aikuistunut, kun mikään ei oikein herätä innostusta. Nyt 35-vuotiaana eli 16 vuotta masennuksesta "kärsineenä" (ei siis koskaan ole tuntunut pahalta tai itsetuhoiselta) tajuan toki asian oikean laidan, mutta en osaa haaveilla mistään tavallisen ihmisen elämästä. Tämä on ikään kuin osa persoonaani.

Eikö jo pelkästään tämä pimeys ja kylmä sää tee meistä kaikista perusmasentuneita juuri nyt? :((

Mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta, ei huvita nousta sängystä ylös, ei huvita mennä suihkuun tai tehdä ruokaa ja syödä. Ei huvita nähdä tuttuja ja mennä heidän kanssa minnekään. Sitä odottaa vaan että ihme tapahtuisi ja että seuraavana aamuna sitä heräisi ihan normaalina, entisenlaisena.

Menen peiton alle nukkumaan, koska minusta ei ole kellekään hyötyä töissä. Toivon näkeväni hyviä unia tai ei unia lainkaan. Huomenna yritän uudelleen jaksaa yrittää.

Se vaihtelee todella paljon.

Joskus ei jaksa nousta sängystä ylös. Jos vessaan asti pääsee, jymähtää pöntölle vaikka toimitus olisi jo ohi. Tuijottaa tyhjyyteen.

Mikään ei tunnu miltään.

Kaikki ahdistaa. Stressaat pienimpiäkin asioita.

Tuntee syyllisyyttä KAIKESTA. Ei vain omaan elämään liittyvistä asioista, vaan KAIKESTA, mikä omasta mielestä on maailmassa pielessä.

Tulkitsee ihmisten ilmeitä, sanoja, eleitä, kaikkea, niin, että olet tehnyt jotakin joka on suututtanut heidät. Tai pahoittanut heidän mielensä.

Kokee, ettei ole oikeutta tuhlata tätä maailman happea hengittämiseen.

Ajatukset pyörivät kuoleman ja kuolemisen ympärillä.

Kaikki tuntuu toivottomalta.

Tulevaisuudessa ei näe mitään odottamisen arvoista.

Jne...

Tosin pitää myös muistaa että kaikki masennus ei ole laumauttavaa. High functioning-tyyppinen (mitenhän kääntäisi... aktiivinen masentunu?) masennus on erittäin vaarallinen masennuksen muoto, koska tyypillisesti siihen sairastunut ei saa apua, sillä näyttää yhteiskunnalle malliopiskelijalta/työntekijöltä/ihmiseltä, vaikka saattaa jopa peitellä masennustaan muilta ja itseltään touhottamalla kauheasti. Ne on niitä jotka näyttää ulos iloisilta ja elämänsä parhaita hetkiä viettäviltä, mutta sitten mahdolisen itsemurhan jälkeen kaikki on järkyttyneitä ja sanovat "minulla ei ollut hajuakaan että hän oli masentunut!".

Harmaalta. Tasaisen harmaalta ilman sävyeroja.