Onko mielestänne outoa etteivät mummi ja vaari osta lahjoja lapsenlapsilleen?

Tai jos ostavat niin ostavat tyyliin sukkaparin? Tai lähettävät kortin?



Veljein tyttö täyttää 10 v ja kun puhuin puhelimessa isäni kanssa niin hän sanoi, että kai mummi lähettää kortin. Mitään lahjaa eivät olleet ostaneet. Veljen tyttö on myös nyt käymässä täällä meidän seudulla ja itse olen ainakin ostanut lahjankin ja ajattelin viedä sen hänelle. Äitini sen sijaan lähettää kortin??! Siis tytön kotiin, jossa tyttö ei itse edes ensi viikolla ole!



Näin on aina ollut äitini suhteen. Jouluna nurisee kun "pitää" ostaa joululahjoja lapsenlapsille. Sitten ostaa jonkin 2 € lahjan jokaiselle (5 lastenlasta). Synttäreinä nurisee, että ei halua ostaa kun lapsilla kuitenkin on jo kaikkea!



Mitä mieltä te olette tällaisesta? Minusta tavallaan aika moukkamaistakin. Enkä tarkoita että lahjoja pitäisi ostaa ylettömin määrin, mutta kyllä sitä rahaa lahjoihin löytyisi jos vain löytyisi tahtoa...

Pula-aikaan ei oikeasti ollut mitään ja turhuutta paheksuttiin kaikin tavoin. Kyllähän palstallakin vielä vallitsee aika rankka " kaikki ylimääräinen raha pitää säästää" ja vanhemmilla sukupolvilla jo lahjat on turhuutta/ylimääräistä. Ja tottahan se on, monella nykylapsella on jo kaikkea enemmän kuin tarpeeksi.

ja kun jotain ostetaan tai tuodaan valitetaan kun on väärää kokoa tai väriä. Alkaa pikkuhiljaa tätä palstaa seuranneena ymmärrys olla isovanhempien puolella.

Milloin saa miniät ja tyttäret tyytyväisiksi, ei milloinkaan. Pihtareita ovat ja vanhanaikaisia

jos ihmiset ovat eläkkeellä, ei kaikilla ole välttämättä hirveästi rahaa. Katsos kun kaikki eivät ole varakkaita.

Ihan rahallisestikin ajateltuna. Jos jokaiselle ostaa 20 euron synttäri- ja joululahjat, niin rahaa palaa jo 200 euroa, plus muut mahdolliset tuliaiset, nimpparilahjat sun muut, mitä vanhempien, lähinnä äippien mielestä, pitää ostaa.

Turha siitä on minulle tulla muistuttamaan. Mutta kun kyse EI ole rahasta vaan jonkinlaisesta pihiydestä. Rahaa kyllä sitten tuntuu riittävän kaikenmaailman muuhun turhanpäiväiseen, kuten isälläni raveihin ja lottoihin. No omatpahan on rahansa. Mutta itselle ei tulis mieleenkään jättää omille sisarusten tai miehen sisarusten lapsille lahjoja ostamatta vain siksi "että kun niillä on jo kaikkea"!!



Eikä tässä nyt ole oikeasti kyse edes rahoista vaan periaatteesta. Minusta tämä on vain edelleen osoitus siitä, miten kummallisia omat vanhempani ovat!



Eikä lapsenlapsia mielestäni ole edes paljon jos heitä on 5!!

lapsenlapsia pitää kohdella tasapuolisesti.

Eli, isovanhemmat antavat lapsenlapsilleen saman arvoisia lahjoja.

Eli, joko antavat kaikille lahjoja tai ei kenellekkään.



Minusta oli outoa, kun appivanhemmat antoivat aikanaan esikoiselle 1v lahjaksi polkuauton ja vaatteita sen lisäksi. Toinen lapsi sai 3 ilmapalloa.



Yhtä outoa oli omien vanhempien käyttäytyminen. Lapsini sai 3v lahjaksi vaatteita ja lelun, mutta siskon poika sai yhden t-paidan.



Tasapuolisuus kunniaan!

Kun siskoni kaksi poikaa olivat pieniä niin he saivat vielä ihan kunnon lahjojakin, esim. jonkin pyjaman tai yölampun. Eli sinänsä eivät ole kohdelleet lapsenlapsia yhtään tasapuolisesti, koska just tämä veljen poika ei sit ole koskaan saanut juuri mitään "kun hänellä on jo muka kaikkea". Aivan älytöntä! Minusta tässä ei saisi käyttää kriteerinä mitään että autetaan enemmän jotain vähävaraisia lapsenlapsia ja niille paremmin toimeentuleville ei anneta lahjaa.



Meidän lapset ovat just saaneet tyyliin sukkaparin. Kuopukselle eivät ostaneet ristiäislahjaa, siitä pikkasen pahoitin mieleni.



Ap

tulematta ristiäisiin, jos ei lahjaa ole mukana, niin ei äipän mieli pahoitu.

Ei meidänkään lapsi ole saanut kummiltakaan isovanhemmilta ristiäislahjaa. Enkä sellaista odottanutkaan.



Musta on paljon tärkeämpää ja ihanampaa, että mummut ja papat haluavat olla lapsen kanssa. Että he huomioivat lapsen kun käymme kylässä jne. Aika ja läheisyys on paljon parempi lahja kuin tavarat.



Anoppi tosin välillä antaa jotain kirppikseltä ostamiaan vaatteita tms. ja niitä on kiva saada.

että isovanhemmat nimenomaan haluavat lastenlapsille ostaa kaikkea mahdollista, ihan jo liiaksikin asti.

Kumpikin eläkkeellä ja lapsenlapsia 13.

Isä käyttää omaa rahaansa harrastuksiin ja äitini ostaa lankoja, koska tykkää käsitöistä. Joskus käyvät lomalla.



Pitäiskö heidän luopua kaikesta, että voisivat ostaa kaikille lapsenlapsille joka vuosi 20 euron syntymäpäivälahjan ja joululahjan. Tekisi ison loven heidän tuloihinsa.



Kortilla kuittaavat lahjan ja se riittää.

Musta on paljon tärkeämpää ja ihanampaa, että mummut ja papat haluavat olla lapsen kanssa. Että he huomioivat lapsen kun käymme kylässä jne. Aika ja läheisyys on paljon parempi lahja kuin tavarat.

-- meidän lapset eivät saa sitäkään! Se vasta olisikin ihanaa jos haluaisivat viettää aikaa lasteni kanssa. Paljon parempaa kuin joku tavara. Mutta ovat jotenkin niin välinpitämättömiä:((. Ainut kerta kun tapaamme on kun minä itse menen käymään vanhemmillani ja vietämme siellä sitten aikaa pari kolme tuntia. Sillä aikaa äitini häärää keittiössä, kritisoi kasvatustapaani ja pois lähden allapäin.

Ap

Tai siis miehen vanhemmat eivät osta. Eivät myöskään vietä aikaa lastemme kanssa. Vaikuttavat kyllä olevan iloisia jos käydään heillä, mutta todella harvoin vaivautuvat meille. Ja asutaan sentään kymmenen kilometrin päässä toisistamme. Kyse ei ole siitä etteivät jaksaisi, koska touhuavat muutenkin paljon. Töitä (yrittäjiä) ja harrastuksia, yhdistystoimintaa yms.. Kyläilevät paljon, mutta eivät meillä. Ja rahaakin on, että ei ole siitäkään kiinni. Harmittaa kovasti lasten puolesta, koska itselleni omat isovanhemmat olivat todella tärkeitä. Onneksi omat vanhempani ovat aktiivisesti lasten elämässä mukana. Tulipas nyt vähän aiheen vierestä..

Voihan ajatella, että on omat lapset aikanaan hoitanut, eikä miellä lapsenlapsia niin tärkeiksi. Minä en sellaisilta ihmisiltä odota huomiota/lahjoja, jotka eivät sitä vapaaehtoisesti tarjoa.

Ristiäislahjoja en edes osannut odottaa.