Avioero ei sureta yhtään
Mietin tässä sellaista, että voiko tosiaan käydä niin että avioerosta selviää ilman ainutta kyyneltä. Ollaan oltu naimisissa 12 vuotta ja nyt joulunpyhinä hain eroa, joten lähiviikkoina muutetaan erillemme. Olo on vain hyvä, kevyt ja onnellinen. Vähän mietityttää, miten lapset sopeutuvat, mutta en ole tippaakaan surullinen. Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (4)
Sitä että olet työstänyt asian jo liitossa ollessasi ja olet puntaroinut päätöksesi tarkkaan ja tiedät mitä olet tekemässä. Älä ylläty että suru tuleekin jälkijunassa. Tai näin ainakin itselle kävi. Itkin itkuni liitossa, sen jälkeen ei ole ollut siihen tarvetta mutta todellakin haikeus ja suru miksi ei voinut onnistua tuli muutama vuosi perässä. Kesti hetken aikaa, ehkä muutaman viikon kunnes sekin tuli sitten käsiteltyä.
Et ole tulossa hulluksi.
Avioliitossa ollessa jo työstää eroa ja siinä on monet itkut itketti niin avioero on silloin helpotus
Vain nainen pystyy noin kylmästi jättämään kaiken taakseen muiden osapuolten (mies, lapset, suku) tunteista välittämättä. Ja aika moni noin näkyy tekevänkin. Joku selitti sen olevan evoluution kehittämä ominaisuus: On selviämisen kannalta elintärkeää pystyä unohtamaan aiempi heimo ja rakastua ryöstäneen heimon uroksiin jos meinaa pysyä hengissä.
Katunut mäkään en ole, mut suru tuli kuitenkin myöhemmin vaikkka aluks ei ollut muuta kuin iloa. Samaten ihme unia näin noin 2v erosta.