Älkää koskaan sanoko kotiäidille näin

Miksi alapeukut?

Jaa, vaikka olen töissä, niin minusta on ihanaa, että minulle sanotaan, että olen ihan hyvä äiti. vaimo en ole, kun olen eronnut, mutta ex kyllä välillä sanoo, että olen kyllä hyvä ex-vaimo. (Kuulemma joillakin on todella riitaisat välit erottuaan...)

On harmillista että yhteiskuntamme ei ole kovin kannustava kotiäityiteen. En tiedä liittyykö tämä nyt mtenkään otsikkoon, mutta tällainen tuli mieleeni vaan nyt.

Eli siis kotiäitejä ei saa kehua heidän äitiydestään ja tavasta olla vaimo? Vai mitä oikein tarkoitit?

Eihän äitiys ole siitä, että käytkö töissä vai ei. Vaimouskaan ei ole kiinni siitä, että käykö töissä vai ei.

Monet arvostavat kotiäitejä.

Miksi suotta antaa painoarvoa joillekin länkyttäjille jotka länkyttää joka asiasta.

Kotiäidit tekee arvokasta työtä ja moni jäisi kotiin mikäli vain olisi taloudellisesti mahdollista, ettei tarvitsisi repiä lastaan kesken unien muksulauman keskelle jossa ylityöllistetyt hoitajat "hoitavat".

Vierailija kirjoitti:

Monet arvostavat kotiäitejä.

Miksi suotta antaa painoarvoa joillekin länkyttäjille jotka länkyttää joka asiasta.

Kotiäidit tekee arvokasta työtä ja moni jäisi kotiin mikäli vain olisi taloudellisesti mahdollista, ettei tarvitsisi repiä lastaan kesken unien muksulauman keskelle jossa ylityöllistetyt hoitajat "hoitavat".

Minun äitini oli kotiäiti, ja myöhemmin tituleerasi itseään kotirouvaksi.

En käsitä mitä arvokasta siinä kotiäitiydessä on. Tekee päivän aikana samat hommat mitä työssäkäyvät tekevät vapaa-aikanaan, muun ajan lueskelee ja nukkuu päikkäreitä. Näin varsinkin silloin, kun lapset ovat jo vähän isompia.

Aika laiska oli ainakin minun 'kotiäitini'. Teki hirveän numeron siitä, kun oli jonain jouluna ollut tavaratalossa ruuhka-apulaisena, oli niin työlästä kuulemma että huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis kotiäitejä ei saa kehua heidän äitiydestään ja tavasta olla vaimo? Vai mitä oikein tarkoitit?

Eihän äitiys ole siitä, että käytkö töissä vai ei. Vaimouskaan ei ole kiinni siitä, että käykö töissä vai ei.

Saa kehua mutta kun sanotaan että sinä olet hyvä äiti ja vaimo vaikka et muuhun pystynytkään.

Tykkäsin olla kotona lapseni kanssa. Toki vein päivähoitoon lähes 4 v. Oon ehtinyt olemaan työelämässä kin.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin olla kotona lapseni kanssa. Toki vein päivähoitoon lähes 4 v. Oon ehtinyt olemaan työelämässä kin.

Niin sulla on tilanne aivan eri. Kaikki ei ole vapaaehtoisesti kotiäitejä.

Vierailija kirjoitti:

On harmillista että yhteiskuntamme ei ole kovin kannustava kotiäityiteen. En tiedä liittyykö tämä nyt mtenkään otsikkoon, mutta tällainen tuli mieleeni vaan nyt.

Siis miten niin ei ole? Kyllä täällä on aika ruhtinaalliset tuet kotiäitiyteen jos verrataan moniin muihin yhteiskuntiin...

Olin lasten kanssa kotona kahdeksan vuotta ja ei minulla koskaan ollut mitään oloa, että se olisi ketään häirinnyt. En ole edes sellainen ihminen, joka jaksaisi pultata muiden sanomisista mitään, oikeastaan en edes kuule sellaisia. Mieheni mielestä olisin voinut olla kauemminkin kotona, mutta kun nuorin täytti kolme vuotta, niin olin jo ihan kypsä lähtemään töihin. Näin oli hyvä, meillä oli varaa tähän ja asiat toimivat hyvin. Kaikille se oli siis mainio ratkaisu. Olin silloin ja olen nyt hyvä äiti ja hyvä vaimo. Jos jollakin on niin huono itsetunto, että jaksaa miettiä muiden sanomisia, niin ei voi mitään. :)

Siis mikä juttu tää on?

Kotiäidiit on parempia kun uraäidit. Kaikki sen tietää ja jos ette tiedä, verratkaa ihmisiä keskenään ja kysykää mitä tällaisten lapset ovat mieltä.

Se kun nimittäin näkyy koko lapsuuden. Uraäidit ei saa samaa kontaktia lapsiinsa eivätkä yleensä tee työtä sen eteen

Lapset saa stressistä erillaisia emotionaalisia sairauksia. Sveitsissä ja itävallassa tästä puhutaan paljon

Vierailija kirjoitti:

Olin lasten kanssa kotona kahdeksan vuotta ja ei minulla koskaan ollut mitään oloa, että se olisi ketään häirinnyt. En ole edes sellainen ihminen, joka jaksaisi pultata muiden sanomisista mitään, oikeastaan en edes kuule sellaisia. Mieheni mielestä olisin voinut olla kauemminkin kotona, mutta kun nuorin täytti kolme vuotta, niin olin jo ihan kypsä lähtemään töihin. Näin oli hyvä, meillä oli varaa tähän ja asiat toimivat hyvin. Kaikille se oli siis mainio ratkaisu. Olin silloin ja olen nyt hyvä äiti ja hyvä vaimo. Jos jollakin on niin huono itsetunto, että jaksaa miettiä muiden sanomisia, niin ei voi mitään. :)

Miten tätä on niin vaikeaa käsittää? Ap on pakolla isojen lasten kanssa kotona kun ei ole terveyssyistä päässyt työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On harmillista että yhteiskuntamme ei ole kovin kannustava kotiäityiteen. En tiedä liittyykö tämä nyt mtenkään otsikkoon, mutta tällainen tuli mieleeni vaan nyt.

Siis miten niin ei ole? Kyllä täällä on aika ruhtinaalliset tuet kotiäitiyteen jos verrataan moniin muihin yhteiskuntiin...

Ei todellakaan ole. Esimerkiksi subventoidulla päivähoidolla ja perheverotuksen puuttumisella nimenomaan tuetaan äitien mahdollisimman pikaista töihin paluuta. Suomessa kotiäitiys on harvoille aito vaihtoehto. Lukuunottamatta tietenkin niitä, jotka elävät sosiaalituilla muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis kotiäitejä ei saa kehua heidän äitiydestään ja tavasta olla vaimo? Vai mitä oikein tarkoitit?

Eihän äitiys ole siitä, että käytkö töissä vai ei. Vaimouskaan ei ole kiinni siitä, että käykö töissä vai ei.

Saa kehua mutta kun sanotaan että sinä olet hyvä äiti ja vaimo vaikka et muuhun pystynytkään.

Ei aloituksessa niin sanottu, mistä tuo on keksitty?

Ongelma suomessa on se ettei lapsilla ole oikeuksia. Onneksi sekin on muuttunut koska lakiin on tehty muutoksia. Aikuiset ei vaan vielä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Menee varmasti monta sukupolvea ennenkuin tämä normalisoituu ja tietty osa huomaa mitä eläminen oikeesti on ja lapsista välittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan hyvä äiti ja vaimo. Voi olla pätevä syy miksi nainen on vain kotona ja nainenkin on rikki kun ei pääse työelämään.

Jaa, olisko parempi sanoa, että olet huono äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lasten kanssa kotona kahdeksan vuotta ja ei minulla koskaan ollut mitään oloa, että se olisi ketään häirinnyt. En ole edes sellainen ihminen, joka jaksaisi pultata muiden sanomisista mitään, oikeastaan en edes kuule sellaisia. Mieheni mielestä olisin voinut olla kauemminkin kotona, mutta kun nuorin täytti kolme vuotta, niin olin jo ihan kypsä lähtemään töihin. Näin oli hyvä, meillä oli varaa tähän ja asiat toimivat hyvin. Kaikille se oli siis mainio ratkaisu. Olin silloin ja olen nyt hyvä äiti ja hyvä vaimo. Jos jollakin on niin huono itsetunto, että jaksaa miettiä muiden sanomisia, niin ei voi mitään. :)

Miten tätä on niin vaikeaa käsittää? Ap on pakolla isojen lasten kanssa kotona kun ei ole terveyssyistä päässyt työelämään.

Ehkä siksi, kun puhutaan kotiäitiydestä, vaikka kyse on sairastamisesta. Ap olisi kotona joka tapauksessa oli lapsia tai ei? Hän sairastaisi silti? Miksi on loukkaavaa muistuttaa sairastavaa myös elämän hyvistä asioista? Jos hän on hyvä äiti ja vaimo niin miksi se on "vaikka et muuhun pysty"? Miksei vaan ole hyvä äiti ja vaimo? Ilman mitään muttia. Eikö siinä ole jo paljon hyvää elämään, lapset ja mies? Voisiko sitten lisäksi harrastaa jotain tai tehdä vapaaehtoistyötä, jos kaipaa jotain sen tyyppistä merkitystä elämäänsä lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä juttu tää on?

Kotiäidiit on parempia kun uraäidit. Kaikki sen tietää ja jos ette tiedä, verratkaa ihmisiä keskenään ja kysykää mitä tällaisten lapset ovat mieltä.

Se kun nimittäin näkyy koko lapsuuden. Uraäidit ei saa samaa kontaktia lapsiinsa eivätkä yleensä tee työtä sen eteen

Lapset saa stressistä erillaisia emotionaalisia sairauksia. Sveitsissä ja itävallassa tästä puhutaan paljon

Ja aikuisikäisinä näitten lapsilla on kaikenlaiset ongelmat. Mittaavia ongelmia siis. Siitä on niin paljon tutkimustieto saatavissa kait suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lasten kanssa kotona kahdeksan vuotta ja ei minulla koskaan ollut mitään oloa, että se olisi ketään häirinnyt. En ole edes sellainen ihminen, joka jaksaisi pultata muiden sanomisista mitään, oikeastaan en edes kuule sellaisia. Mieheni mielestä olisin voinut olla kauemminkin kotona, mutta kun nuorin täytti kolme vuotta, niin olin jo ihan kypsä lähtemään töihin. Näin oli hyvä, meillä oli varaa tähän ja asiat toimivat hyvin. Kaikille se oli siis mainio ratkaisu. Olin silloin ja olen nyt hyvä äiti ja hyvä vaimo. Jos jollakin on niin huono itsetunto, että jaksaa miettiä muiden sanomisia, niin ei voi mitään. :)

Miten tätä on niin vaikeaa käsittää? Ap on pakolla isojen lasten kanssa kotona kun ei ole terveyssyistä päässyt työelämään.

Ehkä siksi, kun puhutaan kotiäitiydestä, vaikka kyse on sairastamisesta. Ap olisi kotona joka tapauksessa oli lapsia tai ei? Hän sairastaisi silti? Miksi on loukkaavaa muistuttaa sairastavaa myös elämän hyvistä asioista? Jos hän on hyvä äiti ja vaimo niin miksi se on "vaikka et muuhun pysty"? Miksei vaan ole hyvä äiti ja vaimo? Ilman mitään muttia. Eikö siinä ole jo paljon hyvää elämään, lapset ja mies? Voisiko sitten lisäksi harrastaa jotain tai tehdä vapaaehtoistyötä, jos kaipaa jotain sen tyyppistä merkitystä elämäänsä lisäksi?

Ei , pelkkä mies ja lapset eivät riitä eikä vapaaehtoistyö. Ap on haaveillut erilaisesta elämästä ja tämä "kehu" katkaisi kamelin selän. Onneksi eläminen on vapaaehtoista.