Kerro ensimmäinen lapsuusmuistosi.

Minäkin n. 1-2v, äitini kanssa kaupan HeVi-osastolla. Äiti oli selin muhun punnitsemassa hedelmiä, minä kurkotin kärryistä viinirypälelaariin, otin rypäleen ja olin juuri tunkemassa sitä suuhun kun kaupan työntekijä tuli takaa ja ärähti "HYI!". No, itkemään tietysti rupesin.

Kun makasin selällään sohvalla ja isäni kutitti mua mahasta. Nauroin ja potkin, siitä hetkestä on kuvakin. Olin jotain 1-2 vuotiaan välillä.

Epämääräinen muistikuva että olen lastenkodissa jonkunlaisessa kehdossa/sängyssä, olen kakannut vaippaani ja koetan työntää sitä takaisin sisään.

Isän pelko. Äidin kaipuu. Kumpaankaan en koskaan saanut helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Kun makasin selällään sohvalla ja isäni kutitti mua mahasta. Nauroin ja potkin, siitä hetkestä on kuvakin. Olin jotain 1-2 vuotiaan välillä.

Tämä on luultavasti valemuisto, eli kuvittelet valokuvan ja vanhempiesi kertomuksen perusteella muistikuvan olevan lähtöisin itsestäni, vaikka todellisuudessa näin ei ole.

Olin puolivuotiaana sairaalassa ja minulle tehtiin leikkaus ilman nukutusta ja puudutusta koska silloin luultiin, että vauvan eivät tunne kipua. Makasin sidottuna kiinni sänkyyn ja huusin kuin tapettava, muista ikuisesti sen kivun. Lääkärit ja hoitajat katsoivat minua ihmeissään ja yksi hoitajista sanoi, että "Mahtaakohan vauvat sittenkin tuntea kipua", mutta muut paikalla olijat sanoivat vain, että "Ei, sitä vain vituttaa kun se ei pysty liikkumaan".

On kesä ja täytän syksyllä 3v. Omakotitalomme pihaan tehdään kaivoa ja sitä on edellisenä päivänä räjäytetty.  Isänä on laskeutunut kaivoon ja sieltä nostetaan sangolla kivimurskaa ylös. Eli siis sanko lasketaan kaivoon, isä täyttää sen ja se vedetään köydellä ylös. Isälleni tulee kuitenkin kaivossa huono olo ja hän alkaa nousemaan tikkaita ylös. Juuri kun pää jo näkyy maan tasalla, isä pyörtyy ja tippuu kaivoon. Muistan katsoneeni kaivoon.Sitten olen sisällä talossa ja siellä vanha nainen ottaa leipiä pois leivinuunista. Seuraava muistikuva on, kun isäni istuu talomme rappusilla ja polttaa tupakkaa(isä ei normaalisti polta). Luulin näitä muistikuvia pitkään uneksi tms, kunnes kerran aikuisena tuli sisarusten kanssa tästä puhetta. He sanoivat, että tämä on ihan oikeasti tapahtunut.Isä oli todellakin tippunut kaivoon. Olin huutanut kaivolla kuin syötävä, että isä kuolee ja minut oli viety sisälle, jossa mummo oli ollut leipomassa. Isällä oli kuitenkin ollut lähen satumainen onni, ja hän oli jäänyt takista kiinni isoon naulaan , joka oli ollut tikapuissa.  Hätään kutsutut naapurinmiehet eivät olleet uskaltaneet laskeutua kaivoon, vaan äitini oli joutunut sinne menemään ja laittanut köyden isäni ympärille, jolla hänet oli saatu vedettyä kaivosta pois. Paikalle oli kutsuttu lääkäri, joka oli laittanut isäni polttamaan tupakkaa. Sen oli tarkoitus jotenkin poistaa verestä(?) "myrkkyjä" joita isä oli kaivossa hengittänyt. Isä oli siis pyörtynyt sen takia, että kaivo ei ollutkaan puhdistunut niistä kaasuista tai mitä lie olivat, joita räjäytyksessä oli kaivoon tullut. Isä myös oksensi rankasti ja sekin oli kamalaa katseltavaa. Jos hän olisi pudonnut kaivon pohjalle asti, ei luultavasti olisi säilynyt hengissä ja vettäkin siellä pohjalla jo oli. Pudotus oli siis 11metriä.Isäni on hengissä edelleen ja on nyt 95 vuotias

Muistan kun putkahdin sairaalaan ensimmäisenä päivänä ja kiljaisin: olinko eka?

Sain kaulakorun, jossa oli sellaisia isoja, värikkäitä, läpikuultavia muovipalasia.

Muistan, että pyörittelin sitä korua ikkunasta (tai ehkä ovesta?) tulevassa kirkkaassa valossa ja seinällä näkyi varjossa sen korun värit... Se oli älyttömän kaunista ja kiehtovaa :D

Olin juuri täyttänyt 2v.