Opiskelijan kesätyönhaku & isovanhemman hyvää tarkoittavat neuvot

Lienen tuon työtä etsivän opiskelijatytön mummin ikäluokkaa. Kun itse hain ensimmäisiä kesätyöpaikkoja, niin menin osuuskaupan henkilöstöpäällikön puheille. Olin siellä töissä kahtena kesänä, ensin kioskimyyjänä ja sitten pienoistavaratalon puolella aina siellä, missä tarvittiin kielitaitoista henkilökuntaa. Sen jälkeen ei enää tarvinnut hakea töitä, vaan työpaikoista soitettiin, mm. toisesta elintarvikeliikkeestä ja pankista. Oli suuri etu asua pienellä paikkakunnalla, jossa joku aina tunsi jonkun. Ei tarvinnut todellakaan kuulua pitäjän kermaan saadakseen töitä.

Nyt ajat ovat toiset ja hakemukset toimitetaan yleensä sähköisesti. Täytyy toimia siten kuin työpaikkailmoituksessa sanotaan. Jos pyydetään käymään henkilökohtaisesti, niin sitten mennään, mutta jos pyydetään hakemaan sähköisesti, niin sitten sillä tavalla.

Minä olen 40 v. Aikanaan lähes kaikki kesätyöpaikat sain siten, että marssin pienen yrityksen omistajan/johtajan juttusille ja kysyin töitä. 15 vuotiaasta lähtien olen aina ollut töissä, ensin kesätöissä joka kesä ja osa-aikaisena opintojen ohella ja 15 vuotta ihan kokopäiväisesti. Yhden kesäduunin sain suhteilla. Muuten olen kaikki paikat hankkinut itse. Vakiduunitkin olen saanut siten, että olen itse ottanut yhteyttä sopivakseni katsomaan yritykseen. Toki joka kerta ei ole yhteydenotoista poikinut mitään, mutta kun on ottanut yhteyttä 20 paikkaan, niin jostain on napannut. Kaksi vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa ja se oli elämäni eka duuni, jonka sain vastaamalla rekrytointi-ilmoitukseen.

Ehkä ajat ovat muuttuneet ja työnhaku on erilaista kuin mummon aikana, mutta ei mummo ihan väärässä ole, aktiivisuus kannattaa.

Tästä "perään soittelusta" voi olla jopa haittaa. Jos hakee jotain geneeristä kesätyöpaikkaa, niin niitä hakemuksia tulee ihan rutosti. Jos hakija ei osaa noudattaa hakemuksen ohjeita, turha haaveilla työpaikastakaan. Lue ja sisäistä ne ohjeet, älä soittele keskuksen kautta HR-osastolle, että ootteko saaneet mun hakemukseen. Argh.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Osuuskauppa Hämeenmaa saa sähköisesti tuhansia hakemuksia, joita ei edes lueta. Siellä se netissä kuitenkin joka vuosi on, sähköinen kesätyöhakemus. Käytännössä työntekijät valitaan niistä, jotka vastoin kaikkia ohjeita tulevat työpaikalle käymään tai vähintäänkin soittavat perään.

Toivottavasti kyseisellä firmalla on ensi vuonna valtava määrä hakijoita jotka käyvät henkilökohtaisesti paikan päällä tai soittelevat työpaikan perään jotta saavat valita sopivan henkilön. Omalla paikkakunnalla olen hakenut työpaikkaa yrityksistä ja hakijoita on ollut noin 300. Suosittujen yritysten avattua liikkeensä paikkakunnalla on hakijoita tuhansia.

Noita perään soittelijoita riittää. Yhdelle sanoin (myönnän en olisi saanut, mutta pisti ärsyttämään) viime kesänä kun kolmatta kertaa soitti, että jos soittaa vielä kerran, niin poistan hakemuksen järjestelmästämme kokonaan. 

Itse en ole soittanut ikinä perään vaan laittanut pelkän sähköisen hakemuksen. 9/10 työpaikoista olen päässyt.

Jättäisin hakemuksen sähköisesti, mutta soittaisin silti. Firmassa voi poiketa, niin menisin tervehtimään, koska nyt aikuisena tiedän että ihmisen olemus voi myös olla reipas, luotettava ja kohtelias, ja varsinkin jos osoittaa oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, jää mieleen hyvänä hakijana.

Mummo on oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Lienen tuon työtä etsivän opiskelijatytön mummin ikäluokkaa. Kun itse hain ensimmäisiä kesätyöpaikkoja, niin menin osuuskaupan henkilöstöpäällikön puheille. Olin siellä töissä kahtena kesänä, ensin kioskimyyjänä ja sitten pienoistavaratalon puolella aina siellä, missä tarvittiin kielitaitoista henkilökuntaa. Sen jälkeen ei enää tarvinnut hakea töitä, vaan työpaikoista soitettiin, mm. toisesta elintarvikeliikkeestä ja pankista. Oli suuri etu asua pienellä paikkakunnalla, jossa joku aina tunsi jonkun. Ei tarvinnut todellakaan kuulua pitäjän kermaan saadakseen töitä.

Nyt ajat ovat toiset ja hakemukset toimitetaan yleensä sähköisesti. Täytyy toimia siten kuin työpaikkailmoituksessa sanotaan. Jos pyydetään käymään henkilökohtaisesti, niin sitten mennään, mutta jos pyydetään hakemaan sähköisesti, niin sitten sillä tavalla.

Näin homma toimi vielä minunkin nuoruudessani. Ja näinhän se toimii vielä nykyään pienellä kotipaikkakunnallamme. Mummi vaan ei ymmärrä ettei se isossa kaupungissa ihan noin mene.