Auttakaa mua päättämään. Mennäkö sukuloimaan?

Mikä ahdistaa? Riippuu paljon siitä.

Mulla on vaikea elämänvaihe sairauden takia ja ahdistaa mitä kuuluu -kysymykset (huonoa, olen tk-eläkkeellä). Lisäksi ahdistaa huonot välit veljeni kanssa, joka on tulossa.

Siis ahdistaa, että pitäisi siellä ns. esittää normaalia.

Olet arvokas ja tarpeeksi hyvä ihminen: kipuinesi ja estoinesi ❤ olet muutakin kuin mielestäsi sosiaalisuutta syövät terveystekijät 💎

Eihän sitä tiedä mistä olosuhteista ja elämäntilanteissa kohtaamamme ihmiset ovat- veljesi saattaa itse myös tarvita myötätuntoa ja osoitusta siitä että on kaikesta huolimatta myös rakastettu ihminen.

Ole vain oma itsesi ja älä anna pelon hallita ja estää elämästä sinua tässä hetkessä: mennyttä aikaa ei takaisin saa ja huomisesta ei tiedetä mitään; hetki vain ja päivä kerrallaan ❤😇

Tunne rajasi ja lähde pois tilanteista missä koet tulevasi kaltoinkohdelluksi, mutta älä rakenna turhia rajoja ja pelkoja.

Kaikkea hyvää sinulle ja elämääsi toivon rukoillen paljon uusia ilonaiheita ❤💎

Ei. Mitä hyvää ikinä on tullut sukuloimisesta? Kaikki vain odottaa että eiköhän tämä kohta ole ohi.

Miksei voi kertoa kuinka asiat todellisuudessa ovat? Ihmiset ovat empaattisempia kuin uskotkaan.