Oletteko niin itsenäisiä, että pärjäisitte seuraavassa tilanteessa?

Ei ongelmaa, ostaisin vaan lentolipun takaisin Suomeen, kunhan olisin ensin kyllästynyt yksin olemiseen.

Miksei saisi etsiä "tukihenkilöitä"? Monesti se on järkevin ratkaisu.

Kai mulla olisi paluulippu, mihin se olisi hävinnyt?

Ja omaa rahaa, luottokortti myös.

Osaan kyllä toimia yksin missä tahansa ihan yksin.

Pärjäisin mainiosti. Ensinnäkään en ikinä lähtisi matkalle ilman, että olisi varaa majoittua / matkustaa omin varoin. Minulla olisi useampi kuin 1 luottokortti + käteistä seteleinä mukana.  Ensimmäiseksi varaisin lennot ja sitten tarvittaessa majoittuisin lähelle kenttää tai menisin suoraan kentälle.

Mikäli minulla olisi lomaa ja alue kiinnostava, saattaisin kyllä jäädä sinne vaikka viikoksi itsekseni lomailemaan.

Puhun hyvää englantia ja vähän paria muutakin kieltä. Käyttäisin takseja ja julkisiakin sekä kysyisin paikallisilta. Eniten varoisin joutumasta jonnekin hämärille paikoille, missä ei ole turvallista. Mieluimmin tylsää kuin turvallista, se on mun mottoni reissatessa.

Olisin kyllä hieman surullinen ja ihmeissäni miksi minut olisi dumpattu. Jos mies katoaisi, ilmoittaisin ehkä poliisille tms, koska ekana tulisi mieleen että hänelle on sattunut jotain, eikä että minut on hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa, ostaisin vaan lentolipun takaisin Suomeen, kunhan olisin ensin kyllästynyt yksin olemiseen.

Anteeksi, mutta ongelma tulisi siinä kohtaa jos netti ei toimisi. Koska en pystyisi siirtämään rahaa säästötililtä tai ottamaan pikavippiä että pääsisin pois. En oikeasti ymmärrä mihin tarvitsen paikallista pankkia, kun rahan siirrot voi hoitaa paypallin kautta. 

Oma luottokortti & käteinen ja toki omat lentoliput itsellä. Oletko ap ollut koskaan ulkomailla?

Olen elementissäni tuollaisessa tilanteessa. Stressaan kyllä, mutta olen taitava neuvottelemaan ihmisten kanssa. Tähänastisessa elämässäni kaikki on järjestynyt puhumalla. Olen itse ystävällinen, joustava ja ihmisläheinen ja huomaan, että saan monesti samanlaista kohtelua kuin annan.

Sanoisin, ettei suurempaa ongelmaa.

Pärjäisin oikein hyvin. Ei mua työmatkoillakaan ole kukaan kädestä pitämässä. 

Ja toki saa etsiä "tukihenkilön". Saa kysyä neuvoa ja yleensä ottaen ihmiset on kivoja ja neuvovat. Olen neuvonut itse esim. eurooppalaisella lentokentällä panikoivaa suomalaista, jonka lento oli peruttu. On ihan kiva jos voi auttaa ihmistä.

Tuollaisessa tilanteessa jos on yksin, eikä ole ketään, niin ensin pitää hengittää hitaasti laskien 20 ja rentouttaa olkapäät. Sitten vähän pyöritellä käsiä ja puristaa silmiä kiinni. Sitten hymyillä ja taputtaa itseä toiselle olkapäälle ja sanoa "hyvin sä pärjäät. kaikki hyvin. kaikki selviää varmasti. ei syytä huoleen". Rauhoittua siis. Ja luottaa omaan osaamiseen ja muiden ihmisten hyvyyteen ja auttamisen haluun.

Ihan ensin: vaikka mies järjestää reissun, niin minä haluan lentoliput käteeni. Muuten en lähde. Tavarat kasaan, taksiin ja lentokentälle. Siellä selvittäisin, saanko lennon kotiin vaihdettua vai pitääkö jäädä vähäksi aikaa odottamaan hotelliin. Sähköposti siskolle ja lisärahanpyynti, jos omat rahat on lopussa. Ja rahahan siirtyy käytännössä samantien Westers Unionin avulla, jos Visa ei toimi.

Ei todellakaan ongelmaa niin kauan kun passi ja Visa on omissa hoteissa.

Et ole tainnut pahemmin reissata? Yleensä jos mennään lomalle niin on paluulentokin varattuna, eli pääset kyllä kotiin. Jos mies katoaa niin voit silti käyttää hotellihuonettanne (tai varata oman). Jos et uskalla yksin ulos, niin voit jäädä hotellille hengailemaan, vaikka se olisikin tylsää. Pyydät lähtiessä että hotellista varaavat sinulle lentokenttäkuljetuksen (taksin kentälle). Jos turistikohde, niin voit ilmoittautua retkille joissa on opas mukana. No hätä.

Tiedän samankaltaisen tapauksen oikeasta elämästä.Mies sellainen rikas,johtaja olivat noin puoli vuotta tapailleet.

Paikan päällä tuli riittaa..mies vaatii aivan mahdottomia juttuja mm. naisen paino(ennestään jo hoikka) ja jne vaatetus.

Naisella oli onneksi niin paljon rahaa,että sai lennon takaisin Suomeen,eli lähti pois kesken yhteisen loman ja päätti suhteen siihen.Varaa aina niin paljon rahaa mukaan tai että tilillä on,että pääset mistä tahansa maailman kolkasta pois jos jotain sattuu.

Pärjäisin. Takuuvarmasti pärjäisin.

Olen lapsesta oppinut pitämään huolen itsestäni. Kenenkään apuun en halua turvautua, olen kai liiankin itsenäinen? Tarkoitan nyt käytännön asioissa, en sairauden sattuessa tms.

Parasta ja hienointa matkailua on juuri lähteä valmistautumattomana! Teen niin, että varaan matkan jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen, joskus saatan varata majoituksen etukäteen ainakin osaksi aikaa, haen sitten uuden paikan jos/kun tulee haahuiltua siellä sun täällä.

Kaikista eniten näkee ja kokee ja nimenomaan sitä aitoa kulttuuria juuri noin!

Kun pitää järjen päässään, menee hyvin. Kyllä maailmalta aina kotiin pääsee kun käyttää aivojaan, eikä sorru typeryyksiin.

Ja enpä malta olla sanomatta että juuri tämän itsenäisen päättäväisen luonteeni takia minusta ei juurikaan pidetä. He jotka ovat ystäviäni, ovat sitä aidosti ja oikeasti.

Niin ja nainen siis olen, saunan taakse vietävä.

Pärjäisin. Kuinkahan sen ukon kävi?

Mä olen sen luonteinen, että olisin selvittänyt joka tapauksessa esim reitit lentokentälle ja liput olisi toki mulla. Yleensäkin se olen minä, joka selvittelee tuntemattoman paikan osoitteen, kartat, majoitukset, aikataulut sun muut. Eli selviäisin kyllä, joko etukäteisvalmistelujen tai paikan päällä tehtävien selvittelyjen avulla.

Asetelma on aika kummallinen. Missä on se paluulippu, veikö mies sen mukanaan? Eikö ne ole yleensä sähköisiä eniveis. Ja miksi olisin joutunut vieraaseen maahan ilman jkv käteistä ja luottokorttia? 

Minä varaan aina itse matkat jos lähden vähän uudemman ihmisen kanssa, ja huolehdin että molemmilla on oma lippu omassa meilissä tai kourassa. Enkä koskaan lähde reissuun ilman luottokorttia ja käteistä. Myös Paypal on minulle itsestään selvyys. Jos käteiset ja luottokortit olisi varastettu ja nettiin ei pääsisi käyttämään Paypalia niin kai menisin hotellin respaan ja selittäisin tilanteen ja luottaisin että ne auttaa. En osaa nähdä ongelmaa. Mutta toisaalta, olen reissannut yksin.

No ihan varmasti selviäisin kotiin, vaikken olekaan erityisen sosiaalinen. Tämän vuoksi juuri matkustelenkin usein yksin.

No menisin ensin sinne hotellille ja rauhottuisin ja odottelisin sitä miestä. Keskusteltais asiat halki. Jos ei sitten sujuisi, niin pyrkisin löytämään netin, ostaisin paluulipun js tulisin takaisin kotiin.

Olisin varmaan niin kiukkuinen alkuun, etten edes tajuais pelätä pahaa maailmaa.

Siis jos olisin jossain kivassa paikassa matkalla, ja mies päättäisi häippästä, niin tottakai jäisin viettämään loppuloman sinne ja nauttimaan olemisesta, vaikka miehen temppu varmasti vituttaisi ja surettaisi aika paljon. Mutta miksi kiirehtisin kotiin kesken loman? 

Yleensä teen  aina ns. "varman päälle" -suunnitelman, jotta tuollaisessa tilanteessa ei tarvitsisi alkaa ihmetellä, että miten saisi rahaa siirrettyä tmv. Koska matkaseuralle voi tapahtua ihan jokin onnettomuuskin, jonka takia asioita pitää alkaa selvittää itse, joten senkään takia jokaisen matkalle lähtevän pitäisi olla selvillä noista isoista linjoista ja pystyä ne tarvittaessa hoitamaan.

Tuo, ettei joltain tukihenkilöltä saisi pyytää apua, on vähän hassu vaatimus. Miksei, jos se henkilö tietää, kuinka asiat hoituvat parhaiten? Tärkeämpää on mielestäni tietää, mikä taho missäkin tilanteessa auttaa ja ohjaa eteenpäin, kuin että osaisi jokaisen mahdollisen ongelman varalle toimintamallin itse päässään.