Lue keskustelun säännöt.
Miten hemmetissä tätä rahattomuutta jaksaa?
14.01.2017 |
Olen aivan poikki tähän tilanteeseen. Opiskelen päätoimisesti ja nyt pitäisi valmistua, eli aikaa pakollisten kurssien tekemiseen on vähimmillään vain muutama viikko. Töitä en siis ehdi tekemään kuin vasta maaliskuussa. Viime kesälle ja syksylle hain kuitenkin töitä hyvällä hakemuksella, mutta ilman suhteita on todella vaikeaa saada töitä. En ole aspa-työssä ennen työskennellyt ja epäilen että se liittyy olennaisesti töiden saamattomuuteen. Toki myös paikkakunnan äärimmäisen huono työllisyystilanne.
Tällä hetkellä tulot ovat 500 € kuukaudessa, josta asumiseen menee noin 240 €. Lääkekulut ovat taas alkuvuodesta todella isot, mutta viimeistään helmikuun lopussa saan lääkekaton täyteen. Olen joulukuun alusta saakka syönyt pelkkää puuroa, että saan kaiken pakollisen maksettua. Nyt kuitenkin pitäisi maksaa lääkkeistä 320 €, kokeista 70 € ja maksaa poliklinikkamaksu erikoislääkärin vastaanotosta.
Toimeentulotukeen en ole oikeutettu, koska perin äidiltäni asunnon. Asunnon myyminen on käynyt mielessä, mutta myynti tällä paikkakunnalla on pitkä prosessi, samasta talosta on ollut kaksi vuotta myynnissä asunto 55 000 € hintaan eikä se ole vieläkään mennyt. Eikä myynnistä saaduilla rahoilla muutenkaan kauan elelisi kun asumiskustannukset kasvaisivat.
Elämä on pelkkää eteenpäin kituuttelua, kaikki koulukirjat olen hankkinut kirjastosta tai lainannut koulukavereilta, ruokavalio on tosiaan puuroa sokerilla ja tarjoushedelmiä, kävelen kipeillä nivelillä (reuma) ympäri kaupunkia tarjousten perässä, säästän sähkölaskussa elämällä pimeässä, kerään pulloja jotta saan sen 54 sentin puuropaketin ostettua ja nyt olen ollut ilman lääkkeitä tammikuun alusta. Olo on aivan hirveä, johtuen varmasti yksipuolisesta ruokavaliosta ja lääkkeiden äkillisestä lopettamisesta. 26. päivä saan taas rahaa, mutta siihen asti pitäisi pystyä olemaan ilman lääkkeitä, mutten tiedä miten pystyn. Silloinkaan en saa ostettua kuin vain ne aivan välttämättömät. Olen niin väsynyt tähän, siinä kun koulukaverit harrastavat kaikkea mukavaa, käyvät elokuvissa, täysi-ikäiset baarissa, voivat ostaa koulukirjoja tai käydä välitunnilla kahvilassa, mä vaan yritän selvitä jotenkin seuraavaan päivään. En enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (27)
Hope-yhdistys? Zonta tai joku muu naisten tukijärjestö? SPR? Jo mainittu srk? Ihan varmasti jostain saisit vähintään ruokarahaa tai ruokaa; kauhea tilanne sinulla :( Mene opintolaitoksessa juttelemaan vaikka rehtorin / opiskelijayhdistyksen kanssa; aika monella laitoksella on joku säätiö/lahjoitusrahasto vähävaraisten opiskelijoiden tukemiseen; sirltäkin voisit ehkä saada lääkkeisiin ja/tai ruokaan avustusta. Rohkeasti kysymään; ei ole mitään menetettävää.
Kun jossain on pakko joka tapauksessa asua ja asuntokauppa on hidasta; en ehkä lähtisi asuntoa myymään. Ellet ole joka tapauksessa opiskelupaikkakunnaltasi muuttamassa pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös itse tosi väsynyt tilanteeseen. Meillä 5 hengen perhe ja tulot (sis.lapsilisät) 2000 e. Mekin varmaan oltais oikeutettuja toimeentulotukeen, jos ei olisi omaisuutta tullut hyvätuloisena hankittua (talo, auto, mökki). Miten sulla on asumiskulut omassa asunnossa 250? Aika paljon minusta, jos arvo 50 000.
Mä päätin, että pärjäämme. Olen leiponut leivät itse (puuron hintaista). Kävin seurakunnassa ruoka-apukassin hakemassa. Autoa emme käytä yhtään. Monet harrastukset ovat ilmaisia: kirkkokuoro, seurakunnan tapahtumat, liikkuminen ulkona, valokuvaus, musiikin kuuntelu radiosta, kirjastossa on vaikka mitä. Ei syödä ulkona paitsi lapset koulussa. Kutsun paljon vieraita mutta emme käy paljon kylässä. Kylämatkoihin menee bensaa ja tuomiset ovat kalliita. Itsetekemällä pystyn tehdä parilla eurolla pullataikinan ja tarjota isollekin porukalle.
Ehdottaisin että kysyisit omasta seurakunnastasi, jos sellaiseen kuulut.
Asumiskuluihin on laskettu yhtiövastike, julkisivuremontin kulut sekä sähkö ja vesi. Eli kohtuullisen halvalla onneksi pääsen tällä hetkellä!
Pärjätä olen minäkin päättänyt, se lohduttaa että jos jaksan nähdä paljon vaivaa, ei tilanne tule aina olemaan tämmöinen. Tällä hetkellä harrastukset ovat minimissään koulun viemän ajan vuoksi, mutta aina kun löytyy aikaa yritän lenkkeillä ja lukea kaikkea kouluun liittymätöntä. Kavereita tai tuttavia ei oikeastaan ole, olen vaan moikkausväleissä muutaman koulukaverin kanssa. Eli yksinäinen harrastaminen on tullut tutuksi.
Leivän leipominen on kyllä ihanaa vaihtelua ruokavalioon etenkin silloin kun on varaa kunnon päällisiin! Taidan tänään katsoa mitä kaapista löytyy ja tehdä jotain herkkua.
Diakoniasta (esim. Srk tai helluntaiseurakunnat) saa ruokakasseja, käy nyt sellainen ainakin hakemassa, niin saat syödä muutakin kuin puuroa! Ja samalla kannattaa tiedustella, voisitko saada hieman avustusta lääkkeisiin, että selviät alkuvuoden. Toinen keino tietysti, jos sulla on luottotiedot kunossa, että ota joku pienlaina, jolla ostat lääkkeet nyt alkuvuonna, ja maksa se muutamassa osassa pois, jolloinka sinulle jää vähän enemmän kuussa käteen. Jos maksat lainan muutamassa erässä pois, ei korkoakaan tule kovin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kuulua kirkkoon saadakseen diakonia-apua.
Ei, minä maksan sen kirkollisveron, jotta sinä saat ruoka-avun (ja teen sen siis mielelläni, minusta sen on ainoa reitti mistä minun rahani menevät suoraan suomalaisen vähävaraisen tukemiseen)
Kun ihmiset eroavat kirkosta sen takia, että joku Päivi Räsänen tai arkkipiispa sanovat jotain pölöä niin se on Suomen köyhiltä pois :(
Tämä on tätä, kun köyhälle ei anneta sitä vipuvartta, jolla rikastuisi. Sinun vaihtoehtosi on joko sinnitellä tai myydä se asunto vaikka tappiolla. Joku rikkaampi sen ostaa halvalla, odottaa remontin valmistumista ja myy kalliimmalla.
Onko mahdollista laittaa se kämppä myyntiin ja soittaa vielä kerran sosiaalitoimeen, että asunto on myynnissä, pilkkahintaan, ostakaa nyt joku se pois jotta saat rahaa elämiseen?
Koska silloin voisit todistaa, että rahaa ei ole mutta yrität sitä asunnon myynnillä saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman palkkatuloja en saa yhdestäkään pankista lainaa. Käytännössä ainoa vaihtoehto olisi pikavipit, joihin en koskaan tule turvautumaan. Arvostan luottotietojani enemmän kuin taloudellista vapautta.