Ihmiset joilla on kantava ääni, tajuatteko miten kovaa te mölyätte??

Vierailija kirjoitti:

Tajuan, mutta en mitenkään voi ajatella sitä joka hetki. Oma kuulonikin on vähän huono, en tiedä mikä vaikutus sillä.

Sinä, joka pyydät hillitsemään, mieti millä todennäköisyydellä itse pystyisit koko ajan puhumaan itsellesi vieraalla murteella, pitämään jotain annettua ilmettä kasvoilla tai kirjoittamaan käsialalla, joka ei ole sinun.

Minula itsellä on selkeä ääni ja vain tarvittaessa kova, mutta en asu Suomessa joten vierasta kieltä käytän päivittäin, mutta tuli vaan äkkiä mieleen että kaikki tässäkin ketjussa äänekkäistä ihmisistä valittavat, eivät ehkä ole oikeasti äänekkäitä ihmisiä tavanneetkaan.

Ulkomaa on ihmeellinen asia joo ja se on tuotu jo Suomeen. Jos joudutte sitä älämölöä kuuntelemaan, kun barbaarinsisko selittää asiaa poliisille, niin jopa on eri juttu kuin suomalainen huutaja.

Meidän naapurissa asuu tuollainen nuori nainen. Kun puhuu puhelimessa, niin kuulen mitä sanoo! On kyllä kaikilla tavoilla äänekäs, en ole koskaan kuullut kenenkään tömistelevän rappukäytävässä yhtä lujaa, kuulostaa ihan norsulaumalta. Miten sellaisen mökän edes saa aikaiseksi ilman että tahallaan tömistelee, en tiedä. Kuuntelee myös musiikkia niin lujaa että siitäkin kuulen sanat ja kun käy pyykkituvassa pesuaineen haistaa kun avaa rapun oven. Hajuvedenkin haistaa monen metrin päähän, eli "huutaa" tuoksuillakin.

Tajuan. Ja mulle on huomauteltu siitä pienestä pitäen. Ja muistan jo ala-asteella kun esitettiin jotain musikaalia ja kaikki musikaalissa opettajaa esittävät sai mikit. Mustakin tuli sitten musiikin opettaja ja olin ainoa keneltä mikki otettiin pois.

Koko ikäni olen hävennyt ääntäni, kun siitä huomautellaan. Nuorempana ajattelin, etten voi osallistua keskusteluun, kun olen niin kovaääninen.

Nykyään puhun normaalisti, mutta kyllä se kantava ääni kuuluu silti. Yritän kuitenkin olla häpeämättä, koska ei kukaan voi aina kuiskia. Ja kun se kuiskiminenkin kuuluu selvästi.

Yks turhauttava on kanssa kun korottaa ääntään niin esim äitini on sitä mieltä, että huudan. Voi kun joskus uskaltaiskin huutaa..

Ainiin olin muuten just vanhainkodilla työharjottelussa ja kerrankin selkeästä ja kantavasta äänestä oli hyötyä. Mun ohjaajakin ihmetteli, kun yks mummo joka ei kuule yhtään mitä se puhuu ja mikään ei siks onnistu, kuuli mut ihan hyvin.

Ja monesti siel hoitajat huutaa huonokuuloisille, jotta ne kuulis niin mun tarvi vaan korottaa ääntä vähän, että kuultiin.

Mulla on 7-vuotias kovaääninen lapsi. Kaikki asiat ilmaistaan huutamalla. Raivostuttavaa mutta ei sille voi mitään. Jos pyytää puhumaan hiljempaa niin muistaa varmaan 5 sekuntia. Varmaan periytynyt mun äidiltä joka on samanlainen :D

Mulla on kans iso ääni. Pyrin kyllä nykyisellään puhumaan normaalilla volyymilla, joskus se vain esim. Innostuessani tai ollessani vihainen, unohtuu. Pahoittelen syvästi.

Lasten isä aina marmatti "huutamisesta" kun vähääkään korotin ääntä. Sanoinkin että sinä et ole edes kuullut ikinä kun huudan, siinä on isollakin miehellä löysät housussa.

Tosin, en onneksi ole lähellekään yhtä paha kuin eräs tuttu. Hän se vasta huutaakin!

Jopa minä olen muutamaan otteeseen joutunut mainitsemaan että puhutko vähän hiljempaa :D

Kerrostalonaapurina nuo kovaääniset ovat kyllä raivostuttavia. Yläkerrassani asuu mölimöli-mies, joka erityisesti puhelimeen puhuessaan huutaa todella kovaa. Silloin saan usein sanoistakin selvää, mutta kun mies puhuu vaimolleen tai lapselleen, kaikuu yläkerrasta vain jatkuva mölötys. MÖLI MÖLI! MÖLI... MÖLI MÖLI MÖLI MÖLI MÖLI!! MÖLI MÖLI... Jopa lapsen kiljahdukset ja parkumiset ovat vaimeita tuohon mölinään verrattuna. Ja itsekin olen huomannut, kuten joku täällä sanoi, että huutaminen taitaa olla tarttuvaa, koska kun miehen kaverit tulevat kylään, voin kuunnella heidän keskusteluaan samoin kuin miehen ollessa puhelimessa. Ja auta armias jos he pelaavat jotain konsolipeliä. AAIIIIIIIIIOOOOOOOOOO VOI JUMALAUTA!! OOOOOOOORRRGHH JESSSSSSS!! Sääliksi käy miehen perhettä, kun itselläkin noiden peli-iltojen jälkeen soi korvat täällä naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans iso ääni. Pyrin kyllä nykyisellään puhumaan normaalilla volyymilla, joskus se vain esim. Innostuessani tai ollessani vihainen, unohtuu. Pahoittelen syvästi.

Lasten isä aina marmatti "huutamisesta" kun vähääkään korotin ääntä. Sanoinkin että sinä et ole edes kuullut ikinä kun huudan, siinä on isollakin miehellä löysät housussa.

Tosin, en onneksi ole lähellekään yhtä paha kuin eräs tuttu. Hän se vasta huutaakin!

Jopa minä olen muutamaan otteeseen joutunut mainitsemaan että puhutko vähän hiljempaa :D

Juuri näin, se himmailu unohtuu heti, kun ei pysty keskittämään kaikkia ajatuksiaan siihen.

Toisaalta, olen luonteeltani aika rohkea ja innostuva, ehkä äänenkäyttö vaan kuvastaa luonnetta. Jotain hyvää tässä kombossa kuitenkin on. Pystyn pitämään tilaisuuksia, joita kehutaan siitä että niitä on helppo kuunnella ja pysyä hereillä. Sängyssä olen intohimoinen ja heittäytyvä, koska himmailu ja itsetarkkailu ei kuulu luonteeseeni silloinkaan.

Huutaminen ja kailottaminen on kuitenkin kaksi eri asiaa. En huuda oikeastaan koskaan.

Tässä ketjussa on osalla mennyt taas jutut iloisesti sekaisin. On fiksuja normaaleja kantavaäänisiä ihmisiä. Ja on niitä kovaäänisiä kalkattajia jotka koko ajan äänekkäästi pölöttää suureen ääneen. Eri asioita.

Itsellä löytyy vain 2 eri voltynia. Liian hiljainen ja liian korkea. Ennen löytyi vain mumina vaihde, kunnes eräänä päivänä ärsyynnyn itselleni kyn ei muut kuule mitä puhun, eivätkä kunnelleet minua tämän takia tai ottaneet tosissaan. niin olen opetellut puhumaan kovempaa, mikä on sitten haittana kun innostun jostakin niin huomaamatta automaattisesti ääni koronee.

Eli en tee sitä tahallani, vaan automaattista yllä mainitun takia ja edelleen välillä tulee mumina vaihde joskus päälle mikä ei myöskään ole hyvä.

Jos on paljon ihmisiä (tai edes vähän tausta hälinää) mun mies ei kuule kunnolla ja desipelit nousee ihan vahingossa , joutuu siis kailottamaan että kuulee itsensä.

Yksi entinen työkaveri oli ihan käsittämättömän kovaääninen. Puhui niin lujaa että jos istui vieressä vaikka kokouksessa teki mieli siirtyä kauemmas tai laittaa korvatulpat kun oikeasti se volyymi tuntui korvissa inhottavalta. Puhui myös jatkuvasti muiden päälle, muutoin ihan ok tyyppi mutta nämä kaksi piirrettä teki aika rasitravaksi ihmiseksi.

Naapurissa asui kans joku nuori nainen. Musiikki ja bassot pauhasi, huusi puhelimeen aina, paiskoi ovea joka kerta (helvetin rasittavaa!) puhui kovaan ääneen myös yöaikaan. Voi luoja.

Nykyään hänen asunnossaan asuu joku outo mies joka kailottaa siihen saatanan puhelimeen niin lujaa että tuun hulluksi. Oikein lämpöputkien vieressä että ääni varmasti kantautuu tänne. Huutaa ja on aggressiivinen. Muuten on sitten ihan hiljaa eikä edes tv:n ääntä kuulu. Onneksi olen muuttamassa pois

Tunnen yhden kenen mielestä on jotenkin ekstra reipasta ja hyväntuulista kun puhuu kovaa. Rasittavaa. Tyyliin huutaa: eikös me pärjätä oikein hyvin missä tahansa ryhmätilanteessa. Siihen sitten mumisen juu korvat lukossa.

Tiedän eräänkin joka on tarkka yksityisyydestään, ei siedä sitä että tv tai musiikki pauhaa kovalla, ja sitten itse puhuu joka paikassa niin kovalla äänellä että ei tosikaan. Kailotus kuuluu sadan metrin päähänkin.

Minulla on ihan tarkoitus ilmaista itseäni kovaa ja selvästi että hallitsen sitä tilaa. Kyllä siinä hiljenee ympäristö kun huomaa kuka on tilanteen herra.

Olen myös fyysisiltä ominaisuuksiltani sellainen joka hiljentää tarvittaessa häiriötekijät.

Aika harva uskaltaa sanoa mitään vaikka sitten saattaa auktoriteettikammoisena provosoitua mutta saahan sitä provosoitua kunhan on hiljaa, jos ei mitään järkevää ole sanottavana.

T: Vartija, portsari ja järjestyksenvalvoja sekä pitkäaikainen taistelulajien ex-pertti.

Vierailija kirjoitti:

No, yleensä se volyymi korreloi älyn ja tapojen kanssa. Heidän mielestään ongelmaa ei ole, hehän ovat "ekstovertteja, suorasanaisia ja temperamenttisia". Ongelma on heidän mielestään "hiljaisissa hissukoissa".

En tunne yhtään älykästä ja pidettyä ihmistä, joka mölyäisi kovalla äänellä tuolla tavalla. Osa heistä etenee jonkin verran, mutta sitten tulee seinä vastaan elleivät osaa muuttua. Se muuttuminen on vaikeaa. Se kun vaatii peiliin katsomista ja omien tapojen muuttamista, eikä vain muiden syyttelyä.

No minä olen kyllä introvertti, älykäskin, mutten erityisen pidetty tai inhottu. Kuuloni on aina ollut vähän huono vaikka olen vielä nuori ja varsinkin hälyssä kuulen huonosti. Puhun hiljaa kun muistan siihen keskittyä, mutta innostuessa se unohtuu ja ääneni kohoaa minulle luontaiselle tasolle. Enkä ole mikään kälättäjä, mieluummin seuraan yleensä keskusteluakin vierestä kuin osallistun siihen, olen enemmänkin hissukka. Ääni ja puhetapa nyt vaan on synnynnäisiä ominaisuuksia eikä mikään röyhkeyden ilmaus. Toki niitä voi harjoittaa ja kehittää jonkun verran, mutta ei määräänsä enempää.

Arvostaisin kyllä sitä, jos ihmiset viitsisivät useamminkin huomauttaa mulle, kun volyymi kohoaa. Oikeastaan vain perheeni ja poikaystäväni kehtaavat mulle siitä sanoa, mutta mielelläni kuulisin asiasta muiltakin, että voisin lopettaa. Se on nimittäin oikeasti noloa itselleni.

Minulla on myös kantava ääni. Koko elämäni olen saanut siitä kuulla. Häpesin kovaa ääntäni, ja ihan tietoisesti yritin vähentää ääneni voimakkuutta, josta sitten seurasikin toistuvat ääniongelmat. Enkä tajunnut, että juuri tämä ääneni väkisesti hiljentäminen rasitti äänihuuliani, ennekuin ihmiset ympärillä huomasivat huikean lauluääneni, joka on kantava ja soiva, mutta jonka ongelmaksi oli muodostui jatkuva äänipainuksissa olo, rahina jne, joten aloin tutkia äänen muodostumista ja tajusin, että juuri tämä oman äänen luonnoton hiljentäminen oli syy ääniongelmiini. Lopetin turhan äänimielistelyn ja kantavan ääneni häpeämisen, joten ääniongelma loppuivat siihen, ja nyt osaan olla ylpeä kantavasta äänestä ja myös laajasta äänialastani! Kantava ääni on huikee lahja, joka minulle on annettu. 😊

Enemmän miettisin mistä puhutaan, ja tulee mieleen, että onko apllä itsellä vikaa päässään jos noin häiritsee, että tänne asti täytyy tulla 'supisemaan'. Olen itse tavannut näitä jo vähän vainoharhaisia ihmisiä, jotka oikeasti kuvittelee,että KAIKKI kuuntelee...todellisuudessa ketään ei kiinnosta!Ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu!Työpaikat tietenkin erikseen, siellä keskitytään työhön,mutta sosialiialalle kyllä sinnekkin ääntä ja huumoria mahtuu.:) Oikeiden ystävien kanssa ei onneksi tarvi miettiä volyymeja, kun on niin hauskaa aina!

Mä en häpeä kyllä omaa ääntä, jos jotain ihmistä kiinnostaa niin paljon mun asiat, niin ei häiritse! Saa kuunnella! Eikä tuu muutenkaan keskityttyä jonkun ääneen, jos korvaan huudetaan niin sit ehkä! Piipittävän hiljaisella puhuvat ....EI KUULE!! :D