Lue keskustelun säännöt.
Mikä tässä tilanteessa on fiksuinta? Suhdeasia
13.01.2017 |
Varoitus: Teksti saattaa kuulostaa teinimäiseltä, mutta toivottavasti saisin asiallisia vastauksia, koska niiden tarpeessa olisin nyt.
Infoa itsestäni: Sinkkuus ei enää houkuttele minua, enkä ole tippaakaan kiinnostunut deittailusta tai sopeutumisesta toiseen mieheen ja tämän luonteeseen. Nykyisen (entisen?) luonne on tullut jo niin tutuksi ja "omaksi", hyvässä ja pahassa.
Eli kaikki alkoi siitä, kun suutuin poikaystävälleni ja ilmoitin, että jätän hänet. En oikeasti edes halunnut, mutta koin itseni aivan voimattomaksi ja olin niin vihanen, että se tuntui oikealta ratkaisulta. Poikaystävä ei ottanut minua oikein tosissaan, ja yritti hieman myöhemmin vain unohtaa kaiken ja kutsui minut luokseen. En mennyt, koska olin edelleen vihainen. Päivät vierivät ja viha kasvoi. Poikaystävä ilmoitti monta kertaa jatkavansa elämäänsä ilman minua, ja minä tunsin oloni huijatuksi ja petetyksi. Juurihan hän kutsui minut luokseen, ja yhtäkkiä on valmis elämään ilman minua. Vihan ja katkeruuden määrä oli todella paha ja sanat sen mukaisia. Tällä hetkellä pahin viha on laantunut, enkä jaksa enää riehua.
Poikaystävä (ex) (?) (¿) sen sijaan yrittää nyt pitää minua löysässä hirressä jatkon suhteen. Hetki sitten hän halusi minut luokseen illanviettoon, ja nyt miettii haluaako jatkaa. Ja alunperin se olin minä, joka sanoi saaneensa tarpeeksi. Siispä miksi se olen nyt MINÄ, joka on puoliksi antanut anteeksi kaiken paskan? Poikaystävä on ollut alusta asti innokkaampi osapuoli, jonka kiinnostusta ei ole tarvinnut pahemmin arvuutella.
Eli nyt päästään vihdoin itse kysymykseen: onko minun nyt fiksuinta vain olla omissa oloissani ja antaa (ex)(?)-poikaystävän miettiä asioita? Parhaassa tapauksessa hän kiittäisi minua myöhemmin siitä, etten lähtenyt vaan jaksoin olla lojaali ja pysyä tavoitettavissa. Parhaassa tapauksessa kaikki tämä sotiminen jäisi lopullisesti taakse ja suhde paranisi huomattavasti. Olisimme onnellisia seuraavat 10 vuotta.
Tai sitten poikaystävä (ex)(?)(¿) vain ilmoittaisi, että ei jatkoon. Ja minä olisin kiltisti odotellut vastausta vain saadakseni loskaa niskaan. Eniten tässä häiritsee se, että minä alunperin suutuin pahasti, mutta tosiaan olen tällä hetkellä antanut puoliksi anteeksi ja yritän korjata asioita. Katkeroituisin varmasti todella paljon, jos poikaystävä kaiken vaivannäköni jälkeen vain häipyisi elämästäni. Kuka tahansa voi häipyä milloin tahansa, tiedetään. On kuitenkin raskasta nähdä niin rakastavassa poikaystävässä tällainen muutos. Osittain se johtuu kyllä työstressistä, ja lisäksi meillä on kommunikointiongelmia ja itsepäisyyttä.
Anteeksi pitkä selostus. Onko minun fiksuinta nyt olla aikuisempi osapuoli ja näyttää, että pysyn "vierellä" silloin kun toinen ei oikeastaan edes ansaitsisi sitä, vai onko fiksuinta vain häipyä omille teilleni vaikkei se tunnu sydämessä oikealta ratkaisulta?
Kommentit (43)
Se mikä minua kiukuttaa on se, että minä se kyllä yritän kaikesta huolimatta nähdä paskan alla sen ihanan ihmisen, mutta poikaystävä käyttäytyy kuin mikäkin kusipää ja luulee voivansa ohjailla ja määräillä aivan kaikkea. Hän tarvitsisi hermolomaa ainakin kaksi viikkoa. Siinä ajassa luulisi hänen näkevän minussa taas jotain hyvääkin. Poikaystävä on työnteon suhteen sellainen "työn raskauden uhri". Jaksaa aina hokea, kuinka on raskasta, niin raskasta. Pitkää päivää, töitä töiden perään. Ei ehdi muuta kuin tulla kotiin ja mennä melkein heti nukkumaan. Ei saa nukutuksi tarpeeksi. Herätys klo 7 on sekin AIKAINEN herätys. Minä itse en ole kokopäivätyössä juuri nyt, mutta saatan olla hereillä aamukuudesta tai aiemminkin. Tietenkin työnteko aamulla on aivan eri asia, mutta pointti oli tämä jatkuva marttyyriasenne. Kun on niiiiin rankkaa ja raskasta. Poikaystävän työ ei ole todellakaan mikään maailman vastuullisin, vaan sellainen jonka voi unohtaa täysin kotiin tultua. Töitä ei tule ikinä kotiin. Jatkuva valittaminen vituttaa.
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai tietysti klo 7 herätys on aikainen, mutta ei niin aikainen että tarvitsee tehdä siitäkin iso numero, kuin olisi kovakin suoritus herätä aamulla.
Kaksi temperamenttista ihmistä siis... Söpöilyviestit tuskin auttavat, jos et odota niitä itsellesikään lähetettävän. Nyt vain jotenkin olisi saatava mahdollisuus keskustella ja sanoa, ettet tarkoittanut sitä, mitä suuttuneena sanoit tai jos oikeasti tarkoitit niin, miettiä, mitä asioille tehdään...
Vierailija kirjoitti:
Kaksi temperamenttista ihmistä siis... Söpöilyviestit tuskin auttavat, jos et odota niitä itsellesikään lähetettävän. Nyt vain jotenkin olisi saatava mahdollisuus keskustella ja sanoa, ettet tarkoittanut sitä, mitä suuttuneena sanoit tai jos oikeasti tarkoitit niin, miettiä, mitä asioille tehdään...
Niin... Tarvitsisimme niin paljon enemmän yhteistä aikaa. Tai olisimme tarvinneet. En tiedä missä muodossa edes kirjoittaisin.
Jos edes tietäisin, että poikaystävä/ex/joku miettisi asioita ja ymmärtäisi pointtini. Mutta en tiedä vaivaako hän päätään näillä ajatuksilla ollenkaan.
Anna olla. Löydät kyllä jonkun muun, jonka kanssa ei tarvitse vääntää kaikesta samalla tavalla ja jonka kanssa rakastatte oikeasti toisianne. Nyt haluat jatkaa tuota suhdetta vain, koska se on "tuttua ja turvallista", olkoonkin miten paskaa tahansa.
Oikeasti. Nuole haavasi, sure vähän aikaa, ja sitten pää pystyyn ja kohti uusia, parempia seikkailuja. Toivoisin että olisin osannut itse tehdä niin nuorempana enkä olisi jäänyt hakkaamaan turhaan päätä samaan seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi temperamenttista ihmistä siis... Söpöilyviestit tuskin auttavat, jos et odota niitä itsellesikään lähetettävän. Nyt vain jotenkin olisi saatava mahdollisuus keskustella ja sanoa, ettet tarkoittanut sitä, mitä suuttuneena sanoit tai jos oikeasti tarkoitit niin, miettiä, mitä asioille tehdään...
Niin... Tarvitsisimme niin paljon enemmän yhteistä aikaa. Tai olisimme tarvinneet. En tiedä missä muodossa edes kirjoittaisin.
Jos edes tietäisin, että poikaystävä/ex/joku miettisi asioita ja ymmärtäisi pointtini. Mutta en tiedä vaivaako hän päätään näillä ajatuksilla ollenkaan.
Jos tällä kertaa kuitenkin soittaisit ja kysyisit vaikka, mitä kuuluu ja haluaisiko pizzaa, haet pizzat ja menet kylään. Sanot, että et välitä puhelimessa puhumisesta vaan olisi mukavampi kasvokkain...
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Löydät kyllä jonkun muun, jonka kanssa ei tarvitse vääntää kaikesta samalla tavalla ja jonka kanssa rakastatte oikeasti toisianne. Nyt haluat jatkaa tuota suhdetta vain, koska se on "tuttua ja turvallista", olkoonkin miten paskaa tahansa.
Oikeasti. Nuole haavasi, sure vähän aikaa, ja sitten pää pystyyn ja kohti uusia, parempia seikkailuja. Toivoisin että olisin osannut itse tehdä niin nuorempana enkä olisi jäänyt hakkaamaan turhaan päätä samaan seinään.
Niin... On vaikeaa ajatella aikaa eteenpäin ja ajatella poikaystävä, joka ei enää välitäkään minusta. Kaikki on tuntunut oikealta, ja poikaystävä oli aivan hulluna minuun heti alussa. Tuntuisi pahalta jos se kaikki vain kuolisi pois lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku muu olisi aivan erilainen persoona... Pitäisi opetella uudet tavat ja uudet luonteenpiirteet. Monen kanssa se on kerrasta poikki, eikä mitään virheitä uskalla tehdä. (Ex)-poikaystävän kanssa olen voinut suuttua aika paljonkin, mutta hän ei ole hylännyt. Samoin minä en ole hylännyt häntä. Moni muu vain laittaa suhteen poikki ja katoaa ikuisesti tavoittamattomiin. Meillä on ollut jokin kummallinen side, joka on tuonut meidät yhteen riidoista huolimatta.
Ap
Mies kostaa. Jatka omaan suuntaasi ja etsi joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kostaa. Jatka omaan suuntaasi ja etsi joku muu.
Siltä se kyllä välillä tuntuu, että poikaystävä yrittää saada minut pelkäämään, että tämä oli lopullisesti tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi temperamenttista ihmistä siis... Söpöilyviestit tuskin auttavat, jos et odota niitä itsellesikään lähetettävän. Nyt vain jotenkin olisi saatava mahdollisuus keskustella ja sanoa, ettet tarkoittanut sitä, mitä suuttuneena sanoit tai jos oikeasti tarkoitit niin, miettiä, mitä asioille tehdään...
Niin... Tarvitsisimme niin paljon enemmän yhteistä aikaa. Tai olisimme tarvinneet. En tiedä missä muodossa edes kirjoittaisin.
Jos edes tietäisin, että poikaystävä/ex/joku miettisi asioita ja ymmärtäisi pointtini. Mutta en tiedä vaivaako hän päätään näillä ajatuksilla ollenkaan.
Jos tällä kertaa kuitenkin soittaisit ja kysyisit vaikka, mitä kuuluu ja haluaisiko pizzaa, haet pizzat ja menet kylään. Sanot, että et välitä puhelimessa puhumisesta vaan olisi mukavampi kasvokkain...
Tämä meni ohi minulta. Niin, tosiaan voin yrittää "tuppautua" kylään vielä, tosin töiden jälkeen poikaystävä on kuin persuksiin ammuttu karhu, enkä jaksaisi kuunnella sitä voivottelua töihin liittyen. En tiedä milloin hänellä on vapaata. Jos viikonloppuna, niin sehän osui hyvään saumaan sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma ettet itse huomaa, että koko teidän juttu on aivan kamala.
Huudetaan ja tapellaan ja uhkaillaan erolla. Puhut miehestä paskakasana ja kusipäänä.
Suoraan sanottuna en ymmärrä kuka jaksaisi olla sinunlaisen tai miehesi kaltaisen kanssa yhdessä. Ainaista valitusta ja ymmärtämättömyyttä. Sinun mielestä mies ei tee raskasta työtä, mutta itse et ole edes töissä. No mistäpä tiedät onko se raskasta vai ei? Toiset jaksaa vaikka lapioida paskaa 8h joka päivä, toiset väsyy jo istumatyöstä.
Sori vaan, mutta kuulostat itsekeskeiseltä, läheisriippuvaiselta ja suorastaan typerältä. Eikä se mieskään kuulosta sen paremmalta. Ei kukaan jaksa tommosta suhdetta kuin teillä nyt on.
Olet rakastunut miehessä siihen tunteeseen, että hän on ollut rakastunut sinuun. Se ei ole terveen suhteen merkki. Erotkaa, kasva ja ehkä sitten saat terveemmän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos se olit sinä, joka jätit poikaystäväsi, niin en nyt kyllä ymmärrä, mitä pohdittavaa tässä enää on. Se on entinen poikaystävä nyt, joten move on. Huolestuttavinta on se, että mietit yhteenpaluuta näköjään vain sen takia, ettet halua olla sinkkuna tai tutustua muihin miehiin... mikä syy tällainen muka olisi olla kenenkään kanssa yhdessä. Kirjoitat, ettet ole enää teini, mutta oma veikkaukseni on, että olet hädintuskin parikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Kumma ettet itse huomaa, että koko teidän juttu on aivan kamala.
Huudetaan ja tapellaan ja uhkaillaan erolla. Puhut miehestä paskakasana ja kusipäänä.
Suoraan sanottuna en ymmärrä kuka jaksaisi olla sinunlaisen tai miehesi kaltaisen kanssa yhdessä. Ainaista valitusta ja ymmärtämättömyyttä. Sinun mielestä mies ei tee raskasta työtä, mutta itse et ole edes töissä. No mistäpä tiedät onko se raskasta vai ei? Toiset jaksaa vaikka lapioida paskaa 8h joka päivä, toiset väsyy jo istumatyöstä.Sori vaan, mutta kuulostat itsekeskeiseltä, läheisriippuvaiselta ja suorastaan typerältä. Eikä se mieskään kuulosta sen paremmalta. Ei kukaan jaksa tommosta suhdetta kuin teillä nyt on.
Poikaystävä käyttäytyy kusipäisesti, joten en aio kaunistella asiaa kaiken tämän paskan jälkeen. En minä vähättele hänen työntekoaan, vaan asennetta, jolla hän yrittää aina luistaa kaikesta. Ei jaksa puhua jostain asiasta, koska RANKKA PÄIVÄ TÖISSÄ VITTU (tämä huutamalla), ei jaksa hieroa minua, koska RANKKA PÄIVÄ TÖISSÄ VITTU. Ei jaksa vastata kun kysyn vastausta asiaan, joka painaa mieltä, koska EIKÖ NYT VOITAISI VAIN OLLA, RANKKA PÄIVÄ TÖISSÄ EIKÄ NYT JAKSA MITÄÄN DRAAMAA. Siis aina pelkkää valitusta ja asioista luisumista töiden varjolla. Minä voin tehdä vaikka yövuoron ja mennä sen jälkeen poikaystävän luokse, jos seuraavana päivänä on vapaata. Ja näin olen tehnytkin, ihan vain nähdäkseni poikaystävää noin 10-15 minuuttia aamulla ennen hänen töitään. Meillä on erilaiset asenteet, se on aivan selvää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis jos se olit sinä, joka jätit poikaystäväsi, niin en nyt kyllä ymmärrä, mitä pohdittavaa tässä enää on. Se on entinen poikaystävä nyt, joten move on. Huolestuttavinta on se, että mietit yhteenpaluuta näköjään vain sen takia, ettet halua olla sinkkuna tai tutustua muihin miehiin... mikä syy tällainen muka olisi olla kenenkään kanssa yhdessä. Kirjoitat, ettet ole enää teini, mutta oma veikkaukseni on, että olet hädintuskin parikymppinen.
Olen kyllä täyttänyt 20 jo aikaa sitten. Luitko kohdan, jossa kerroin että poikaystävä yritti saada minua viettämään aivan tavallista iltaa sen JÄLKEEN, kun olin sanonut että en jaksa enää, suhde on ohi. Hänen mielestään se ei siis ollut ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos se olit sinä, joka jätit poikaystäväsi, niin en nyt kyllä ymmärrä, mitä pohdittavaa tässä enää on. Se on entinen poikaystävä nyt, joten move on. Huolestuttavinta on se, että mietit yhteenpaluuta näköjään vain sen takia, ettet halua olla sinkkuna tai tutustua muihin miehiin... mikä syy tällainen muka olisi olla kenenkään kanssa yhdessä. Kirjoitat, ettet ole enää teini, mutta oma veikkaukseni on, että olet hädintuskin parikymppinen.
Olen kyllä täyttänyt 20 jo aikaa sitten. Luitko kohdan, jossa kerroin että poikaystävä yritti saada minua viettämään aivan tavallista iltaa sen JÄLKEEN, kun olin sanonut että en jaksa enää, suhde on ohi. Hänen mielestään se ei siis ollut ohi.
Oletan "aikaa sitten" olevan pari kolme vuotta...Jos itse jätit poikaystäväsi ja suhteenne oli kaikin puolin ongelmallinen ja käyttäydyitte epäkunnioittavasti toisianne kohtaan, niin mitä ihmeen draamaa tässä vielä pitää vääntä. Elämä jatkuu, maailmassa on muitakin miehiä.
Ap-rakas, näitä kirjoitteluja on melko kamala lukea :/ Vatvot ja puljaat tätä asiaa ympäriinsä, etkä oikein meinaa itsekkään tietää mitä haluat. Tarvitset nyt selkeästi ihan jotain muuta tekemistä. Jos et meinaa aikuismaisesti soittaa poikaystävällesi nyt heti, niin käytä aikasi johonkin parempaan. Olet kertonut viesteissä täällä, ettet ole teini, mutta kyllä sinä kypsymättömältä vaikutat. Ota tämä tapahtunut mahdollisuutena kasvaa ja lopeta poikaystäväsi syyttely, häntä et voi kuitenkaan muuttaa.
Suhteenne kuulostaa aika kuluttavalta. Sinuna antaisin olla ja keskittyisin kehittämään itseäni. Jos haluat ikinä onnistua kenenkään kanssa suhteessa tarvitset uusia ajattelu- ja toimintamalleja. Jälkikäteen tulet ymmärtämään että tuo suhde olisi pitänyt lopettaa jo aikaisemmin.
Kaikki välillämme ollut katkeruus ja sen sellainen kärjistyi sinä iltana kun suutuin "viimeisen kerran". En tuntenut sillä hetkellä yhtään mitään. Tai ehkä vain syvää inhoa poikaystävää kohtaan. Olin aivan varma, että nyt sai riittää ja tästä ei ole enää paluuta. Vihan laantuessa aloin ajattelemaan, että onko kuitenkaan järkevää sotia ja vihata, jos mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Sitten yritin ajatella poikaystävän hyviä puolia ja aloin viestittelemään hänelle mukavampaan sävyyn. Minun roolini on anyways odotella, odotella ja odotella. Arvuutella, että vastaako se nyt vai ei. Yleensä poikaystävä on sitten halunnut hoitaa viesteihin vastaamisen puhelulla, mikä on mielestäni omituinen ja erittäin ärsyttävä tapa. Kai minä soittelisin, jos kiinnostaisi olla luuri kiinni korvassa. Minä joko viestittelen tai näen livenä. Puheluiden aikana turhaudun huonoon kuuluvuuteen ja tylsistyn. Eli minä olen suuttunut viesteihin vastaamattomuudesta, poikaystävä on suuttunut puheluihin vastaamattomuudesta. Ei vakava asia, mutta yksi raivostuttava piirre hänessä.