Käynnistäminen pelottaa/harmittaa =( tahtoisin kokemuksia..

Mulla käynnistettiin synnytys kaksi viikkoa sitten hepatoosin takia rv 38+0

Mulla oli paikat auki jo siinä vaiheessa 2,5 cm, joten pääsin heti synnytyssaliin, missä puhkaistiin kalvot, tuo kalvojen puhkaisu ei kuitenkaan tuonut supistuksia vaan lisäksi laitettiin oksitosiinitippa. Mulla on tätä ennen kaksi normaalisti käynnistynyttä synnytystä ja kyllä tää kolmas oli kaikkein rajuin, mutta kesti vaan 3 h 15 min. Spinaalipuudutus mulle laitettiin, kun olis 6 cm auki, mutta jostain syystä siitä ei ollut apua.



Hyvät muistot kuitenkin jäi synnytyksestä, just ton nopeuden takia, äkkiä sai nyytin syliin ja mikä parasta sitä oli jo valmiina sairaalassa, ei tarvinnut kotona miettiä, että milloin ois oikea aika lähteä synnärille.

Tsemppiä sulle synnytykseen, selviät siitä varmasti vaikka jouduttaisiinkin käynnistämään

T:Nette ja poika 15 pv

Olenkin monesti sanonut, että jos ei olisi käynnistetty niin lapset olisivat varmaan vieläkin mahssa. Niin luonnollinen olotila taisi raskaus minulle taisi olla että kroppa ei vaan tajunnut että vauva pitäisi saattaa ulos:D



Esikoinen syntyi 42+0 iltapäivällä. Edellisenä aamuna käynnistettiin (Sytotec suun kautta), aamupäivällä irtosi limatulppa ja iltapäivällä/illalla alkoi supistukset voimistumaan ja säännöllistymään. Yöllä synnytys sitten hidastui/pysähtyi, aamulla laitettiin vauhtia oksitosiinitipasta ja sain aika pian myös epiduraalin. Ainoa ongelma oli vauvan laskeutumattomuus, kun paikat oli täysin auki ja lupa ponnistaa niin vauva oli vielä tosi ylhäällä. Ponnistusvaihe kestikin 1.5h ja oli aikas kamala. Mutta avautumisvaihe oli PALJON helpompi kuin mitä olin kuvitellut.



Kuopus syntyi 42+1 aamuseitsemältä. Edellisenä iltapäivänä sain Sytotecia kohdunsuulle. Limatulppa irtosi alkuillasta. Samalla tavalla kuin 1. kerralla supistukset säännöllistyivät ja voimistuivat illalla. (Molemmilla kerroilla mies soitettiin saliin puolen tunnin tarkkuudella:D) Nyt synnytys eteni hyvin, sain loppuvaiheessa spinaalin ja vauva (4.2kg!) syntyi 4 min ponnistamisen jälkeen! Synnytys oli mielestäni helppo.



Molemmilla kerroilla synnytys on mielestäni alkanut ns normaalisti ja luonnollisesti vaikka ovatkin olleet käynnistettyjä. Eivät ole olleet ollenkaan sellaisa rajuja, mitä olen monesti kuullut ja jota 1. kerralla vähän pelkäsin. Tosi positiivinen kuva jäi käynnistyksestä! Sitäpaitsi se oli helppoa:)! Minulla oli jo valmiiksi oma paikka osastolla jonne sain laittaa tavaratkin kaappiin valmiiksi. Ei tarvinnut miettiä koska pitää lähteä saliin, kun kätilö tarkkaili osastolla tilannetta ja sanoi koska lähdetään. Tällaiselle sairaalakeskeiselle synnyttäjälle se oli oikein hyvä vaihtoehto:). Jos vielä joku päivä synnytän, niin melkeinpä toivon että se taas käynnistettäisiin:), enhän muusta tiedä.

1. synnytys kesti 9h (laskettiin alkaneeksi kunnolla vasta aamulla),

aktiivinen ponnistusvaihe 52min, (todellinen 1.5h)



2. synnytys 8h, ponnistus 4min

Oma kokemukseni oli siis tämä:



Käynnistettiin 41+2 kalvojen puhkaisulla. Minulla oli alkava raskausmyrkytys joten sen vuoksi käynnistettiin.

Kalvojen puhkaisu ei tuottanut supistuksia tai tuloksia... Laittoivat tipalle jotta saataisiin supistukset alkamaan. No ne alkoivat ja alkoivat sitten todella rajusti. Jouduin olemaan niin moneen piuhaan kytkettynä että en saanut kuin maata sängyssä... Rajut supistelut jatkui 6 tuntia jonka aikana sain ilokaasua ja epiduraalin. Suolen tyhjennystä eivät muistaneet tehdä, ja se aiheutti ikäviä tunteita kun suoli oli täysi :( Kohtu ei ollut auennut kuin 3 cm ja minä en saanut itseäni rentoutumaan... Vauvalla alkoi sydänäänet heikentyä ja niin sitten päädyttiin lopulta kiireelliseen sektioon.

Lapsella oli napanuora vartalon ympärillä ja kasvotarjonta.



Tuli melko epäselvä sepustus... :) Mutta siinä oli oma kokemukseni käynnistyksestä. Nyt odotan toista ja tietysti synnytys hiukan jännittää... vaikka minulla olikin todella monen asian summa tuossa synnytyksessä.



Sinulla voi käynnistys mennä oikein hyvin... Onnea synnytykseen! :)



RouvaKole, poju 2,5v ja rv 17+5

Mulla on neljä käynnistettyä ja yks spontaanisti alkanut synnytys.Eka käynnistettiin sellasella emätin puikolla.Aika pehmeä keino siis,ja synnytys eteni sit omalla painollaan kun käyntiin lähti.Toinen käynnistettiin tipalla+kalvojen puhkaisulla ja se on hirvee,tuntui,että supistukset oli hirveen epäsäännöllisiä mutta kamalan kovia.Sillin aattelin,ettei toista kertaa kiitos.Kolmas sit syntyi ihan omin voimin.Nelosta piti taas vauhdittaa kun lapsivettä lirisi ja tulehdusriski kasvoi.Tipalla lähdettiin taas,mutta tällä kertaa kerroin kätilölle huonosta kokemuksestani ja tippaa lisättiin tosi maltillisesti.Ja tätä kertaa voin kyllä verrata täysin spontaaniin synnytykseen :) Viitosesta aloitettiin kypsyttelemällä Cytoteceilla pari päivää,ja sit kolmantena kalvot puhki ja tippaan.Ja tääkin kerta oli ihan peace of cake ;)



Eli välttämättä käynnistetty synnytys ei ole yhtään sen pahempi kuin " normaalikaan" =) Ainakaan,jos se hoidetaan maltilla.

Minun tai jonkun toisen kokemukset asiasta eivät ole suorassa yhteydessä sinun tapaukseesi, sillä jokainen synnytys samallakin äidillä on aina erilainen. Eikä kipukokemusta voi verrata. Lopputulos on kuitenkin suloinen vauva, johon kipu ainakin minulla tyystin unohtui :)



Meillä esikoinen käynnistettiin lapsiveden vähyyden vuoksi. En nyt mene tarkkoihin yksityiskohtiin. Voin vain verrata kakkosen luonnolliseen synnytykseen... Siitä, kun sain käynnistystabletin kohdunsuulle, kesti vajaat kymmenen tuntia, kun lapsi oli syntynyt. Mielestäni synnytys tuntui rajulta, sillä en supistusten välillä en pystynyt rentoutumaan (toisin kuin kakkosella). Sain epiduraalin, joka oli suuri helpotus ja apu. Kakkonen taas tuli ilman kivunlievitystä ja tuntui siksi kivuliaammalta. Kumpaakaan synnytystä en kuitenkaan toiseen vaihtaisi!



Kätilö sanoi ennen käynnistystä, että siinä voi mennä parikin päivää. Eli silloin tuntemukset varmasti olisivat olleet toisenlaiset. Älä turhaan pelkää käynnistystä! Tarkoitushan on kuitenkin saattaa vauva maailmaan turvallisesti. Pyydät/vaadit vain ajoissa kivunlievitystä, tietoisesti rentoudut ja keskität kaikki voimavarasi vauvaan.

Hyvät muistot jäi molemmista. Meidän vauva nro 3 syntyi rv42+0. Kohdunsuu oli jo muutaman sentin auki, mutta synnytys ei vaan lähtenyt itsestään käynnistymään, joten puhkaistiin kalvot ja pantiin tippaa. Kivunlievitykseksi sain paracervikaalipuudutuksen ja se riitti hyvin. Synnytys kesti vajaat 2,5 h, ponnistusvaihe 6 min. Tuo synnytys oli jotenkin kamalan helppo. Pari tuntia synnytyksen jälkeen tuntui jo aivan kuin en olis synnyttänytkään. Aika ihmeellistä.



Vauva nro 4 syntyi rv42+1. Edellisenä päivänä oli kontrolli, jolloin kohdunsuu oli 3 cm auki. Sanoivat kuitenkin, että synnärillä on niin täyttä, että tule huomenaamulla käynnistykseen. No, tunnin päästä mulla alkoi kuitenkin niin kipeästi supistella, että päätin mennä synnärille ja sinnehän minut ja mies otettiin. Koko illan supisteli ja kohdunsuu aukeni 5 cm:iin, mutta siihen se sitten loppui. Seuraavana aamuna puhkaistiin kalvot. Supistukset käynnistyi n. tunnin päästä ja niitä voimistettiin tipalla. Synnytys kesti 1,5h ja ponnistusvaihe 1 min. Hieman se tuntui rajulta, kun en saanut ilokaasun lisäksi muuta kivunlievitystä, kun kätilöt sanoi, että kivunlievitys saattaa heikentää supistuksia. Kuitenkin kun koko homma eteni niin vauhdikkaasti, niin ei jäänyt yhtään huono mieli. Kaikki kivuthan unohtuu, kun sen oman nyytin saa viereensä. Minäkin olen aika kipuherkkä ihminen, mutta yllättäen tuo ilokaasu riitti ihan hyvin.



Onnea sinulle käynnistykseen! Ihanaa, saat kohta vauvan syliin :-)!



neronja rv15+3