Onko se totta, ettei ssri-lääkkeitä käyttävää ihmistä kiinnosta seksi lainkaan?
Kommentit (36)
No hei, kyllä seksistä voi nauttia ja sitä haluta vaikkei orgasmia saisikaan. Kauhean orgasmikeskeistä ajattelua, että jos ei laukea ei koko hommassa ole mitään pointtia.
Itse en laukea koskaan ja haluan silti seksiä, enemmän muuten kuin mieheni. Eikä mulle yritetä erityisesti saada orgasmia, tulee joskus jos tulee. (En käytä SSRI-lääkkeitä, vaan toisenlaista mielialalääkettä jolla ei ole seksiin liittyviä haittavaikutuksia.)
Lasketaanko SRNI-lääke? (Cymbalta) Olen ottanut muutamia vuosia paniikki/ahditushäiriöön ja kyllä minä vieläkin saan orgasmeja. Ja vielä useamman peräkkäin. Helpommin saan kyllä yksin kuin miehen kanssa, mutta niin se oli jo ennen lääkitystä. Seksiä meillä tosin ei ole niin usein, ehkä kerran viikossa.
SRRI-lääkkeitä paljon pahempi orgasmikyvyn ja seksuaalisen halun tappaja naisilla on usein hormonaalinen ehkäisy. Koomista, mutta näin se menee. Ja miksi? Varmaankin siksi että lääketestit tehdään enimmäkseen miehillä, naiset ovat hankalampia testattivia, koska pitää huomioida hormonaalinen kierto jne. Eli muuttujia paljon enemmän.
Mullakin SNRI-lääkitys ja halut ennallaan. Stressi vaikuttaa enemmänkin, jos stressaan nukun huonosti ja väsyneenä ei huvita.
Isompi annos haittasi orgasmin saantia. Vähensin annosta ja ongelma poistui. Haluihin ei ole vaikuttanut.
Eksällä ainakin oli tuollainen käsitys. Kun ensin oli laiskuudellaan ja kontrolloinnillaan saanut minut masentumaan, ainoa kommentti masennusdiagnoosiin oli: "No mites mun seksi nyt kun on ne lääkkeet? Saako nyt mennä vieraisiin?" En voi sanoa että lääkkeet olisivat vieneet halut, mutta tuo kommentti vei.
Suurimmalla osalla ssri-lääkkeiden käyttäjistä esiintyy seksuaalisuuteen liittyviä häiriöitä. Erityisen huolestuttavaa on se, että osalla lääkettä käyttäneistä nämä häiriöt jäävät pysyviksi. Suosittelisin tarkkaan harkitsemaan aloittaako lääkitystä lainkaan.
Lisään vielä, että on selvää, että joillekin lääkkeen käyttö on hyvinvoinnin ja toipumisen vuoksi äärimmäisen tärkeää, mutta kiinnittäisin huomiota siihen, millaisissa tilanteissa ja millä perusteilla lääkäri näitä lääkkeitä on määrännyt. Reseptin ojentaminen on lekurille helppo ratkaisu, mutta potilaalle se useinkaan ei ole se paras.
Lääkkeet vaikuttavat jokaiseen erilailla. Minun halut pysyivät vähintään yhtä kovina, elleivät jopa kasvaneet itsetunnon karttuessa. Itse seksi ei fyysisesti tuntunut kuitenkaan juuri mitään, orgasmia en saanut en sitten millään, mutta psyykkisesti seksi oli aivan yhtä ihanaa ja nautinnollista kuin ennenkin.
Kukapa kieltää kokeilemasta eri lääkettä, jos tämä sivuoire häiritsee.
Mulla se ei vaikuttanut seksihaluihin ja eikä onneksi myöskään orkun saamiseen, lääkkeen aloituksen eka vaikutus olikin että halut palasi normaaliksi kun pahasti masentuneena en halunnut enää muuta kuin kuolla eikä seksikään enää tullut mieleen. Lääkkeillä heräsin eloon kaikin tavoin ja aloin huolehtia itsestäni joka auttoi paranemisessa.
Efexor (venlafaksiini) vei ainakin tuntoaistin alapäästä ja orgasmit. Tunto saattoi palata parin päivän päästä, jos jätin lääkkeen ottamatta - tätä en kuitenkaan suosittele, koska lääkeannoksen väliinjättämisestä tuli kauhea olo, jopa pahoinvointia ja oksentelua. En osaa sanoa, oliko lääkkeellä varsinaisesti vaikutusta haluihin.
Jotkut lääkkeet esti multa orkun. Nykyinen ei. Ei vähennä haluja myöskään. Huvittaa kun just pyysin seksiä mieheltä muttei se anna.
Mies on ollut masentunut ja pyysi lääkäriltä sellaista mikä ei todnäk veisi haluja ja kykyä. Joissain seksuaaliset sivuvaikutukset enemmän todnäk kun toisissa. Itsellä yksi lääke oli tosi paha tuossa mielessä.
Totaalinen haluttomuus ja jatkuu edelleen, vaikka lääke on lopetettu reilu 2v sitten. Mutta saattaa liittyä kyllä yleisesti parisuhteen tilaan, vaikea sanoa.
No ei kyllä voimakkaasti ahdistuneenakaan seksi kauheasti kiinnosta. Minulla (mies) orgasmin saanti vaikeutui lääkkeiden myötä. Stondikseen ei ollut vaikutusta. Ja ikääkin on sen verran ettei tuo seksi muutenkaan pyöri koko ajan mielessä, kuten kakskymppisenä. Ja se on mielestäni vain hyvä asia.