Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

kohta 1,5 vuotias joka ei ymmärrä puhetta

12.01.2017 |

Meillä 1 v. 5 kk ikäinen poika, joka ei paljoa ymmärrä puhetta eikä osaa puhua yhtäkään sanaa. Muutamia asioita mitä ymmärtää: kun kysyy missä kello on, osaa sormella näyttää missä on kello esim. seinällä kotona, kirjassa tai vaikka kaupassa. Kun kysyy haluaako maitoa, osaa mennä jääkaapin luo odottelemaan. Kun isä tulee kotiin ja kysyy: kuka tuli, juoksee isää ovelle vastaan ja jos sanoo moikka niin vilkuttaa kädellään. Ja oman nimensä tunnistaa...

Sen verran puheesta, että kun poika osoittaa sormellaan kelloa niin sanoo usein "ke" ja kun osoittaa tuttia sanoo: "tu".

Olen todella huolissani puheen ymmärtämisen puolesta. Eikö jo 1,5 vuotiaan pitäisi ymmärtää hyvin puhetta ja lyhyitä käskyjä ja toimia niiden mukaan... Moni 1,5 vuotiaan lapsen vanhempi sanoo, että lapsi ymmärtää lähes "kaiken" puheen, vaikka puhetta ei vielä tulisikaan.

Mistä voisi olla kyse, onko jollain kokemusta? Miten teillä mennyt puheen ymmärtämisen kanssa)

Kuukauden päästä 1,5 vuotis neuvola ja aion siellä asian ottaa puheeksi, mutta nyt kaipailisin mielipiteitä teiltä!

Kommentit (3)

1/3 |
13.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moikka! Oletko varma että lapsi ei ymmärrä? Reagoiko hän mitenkään puheeseen, eleillä, kasvojen ilmeillä, tekeekö mitä pyydetään? Koettaako seurustella itse? Ennen 1,6 v rajaa lapsi varastoi sanastoa ja oppii puhumista passiivisesti eli sanoja ei välttämättä tule vielä. Meille neuvolassa sanottiin että siellä sanoja katsotaan vasta 2 vuotiailla.



Meillä on kaksikielinen perhe, minä puhun lapselle venäjää ja isänsä suomea, niin 1,2 vuotias poika näyttää ymmärtävän kumpaakin kieltä yhtä hyvin. Sanoja alkoi tulla kahdeksan kuukauden jälkeen. Hän on kyllä muutenkin tosi sosiaalinen ja ihmisistä kiinnostunut lapsi. Eli selvästi on ollut keskittynyt sosiaaliseen kanssakäyntiin. Voi olla että teidän lapsella on muita prioriteetteja ja taitoja tällä hetkellä. Ja muuten, meillä sanoja oli paljonkin, kun sitten aika pian ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen poika lakkasi puhumasta sanoja kokonaan😢 puhuu vain jotain "vauvakieltä" koko ajan ((( Eli kun on oppinut kävelemään kunnolla ja paljon muutakin uutta koko ajan oppii ja vanhempien kanssa on yhteisymmärrystä ilmankin sanoja niin miksi pitää vaivautua oppimaan kahta kieltä niinkö tää lapsi nyt ajattelee, en tiedä))). katsotaan miten menee jatkossa. T. Kaikkea hyvää teille!

2/3 |
17.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva kun vastailit. Tosiaan en ole varma ymmärtääkö lapsi, vai onko hänellä valikoiva kuulo. Ne käskyt mitä tiedän hänen ymmärtävän, välillä menee kuuroille korville. Välillä muutenkin vaikea tulkita lasta joka ei puhu, eli ymmärtääkö päivittäsiä askereita puheesta vai aikuisten eleistä. Poika on todella touhukas lapsi ja oppinut liikkumaan aikaisin. Mielestäni aina ollut toisia lapsia edellä motorisessa kehityksessä, mutta ollut myös yhtälailla kiinnostunut normaalisiti muista ihmisistä. En ole huomannut, että olisi mitenkään erityisemmin yrittänyt kommunikoida ääntelemällä. Tuntuu, ettei pahemmin edes puhele mitään omaa kieltäkään. Mielestäni vasta nyt on enemmän ruvennut kiinnostumaan aikuisten kanssa vuorovaikuksesta, kun kaikki muu ympäristö rupeaa olemaan läpikotaisin tutkittu.

Tulisiko jollekkin vielä jotain mieleen asiaan liittyen? :)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
30.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, kuvauksesi perusteella sanoisin että lapsesi ymmärtää mukavasti asioita ja osaa sanoja vaikkei puhetta vielä tuotakaan. Esim kun osaa osoittaa kelloa jne. 2-vuotis neuvolassa meille sanottiin että pari vuotiaana lapsi osaa 10-200 sanaa ja kaikki tuolta väliltä normaalia. Siinä vaiheessa oma lapsemme osasi 20 sanaa ja osa sanoista oli sinne päin, esim mansikka=manda. Kaverin lapsi puhui lauseita :D Terkkari sanoi että jos lapsi ei 3-vuotiaana ole puhunut vielä sanoja mutta ymmärtää puhetta niin harkitsevat sitten esim puheterapiaa. Ja itse koen puheterapian vain hyvänä jos siihen joskus olisi tarvetta. Lapselle olemme lukeneet päivittäin ja puhutaan muutenkin paljon. Lapsi puhui ennen vuoden ikää kymmenkunta sanaa mutta aloitti "mykkäkoulun" ja sanat hävisivät kun lähti vuoden iässä kävelemään. Sitten parin vuoden iässä alkoi sanoja taas tulla. Itseäkin kovasti huoletti puhumattomuus mutta yritin malttaa olla huolehtimatta ja vain viettää mahdollisimman paljon lapsen kanssa aikaa, samalla näki että lapsi kyllä ymmärtää puhetta vaikkei sitä tuotakaan. Meilläkin lapsi motorisesti kehittynyt aktiivinen touhuilija, ei tainnut aika riittää puheen opetteluun kun ympäristön tutkinta oli kiinnostavampaa :)