Miksi synnytyksillä tai niihin liittyvillä asioilla ylpeillään?

Nää on just niitä tyhmien äitien juttuja - siis noi synnytysjutut. Menee samaan kategoriaan kun kehuskellaan miehen koulutuksella.

Se on sama kun miehet mittailee ja kerskailee munansa pituudella ja sillä kuinka kovaa naista rynkyttää

Pointtini oli siis, että te jotka olette synnyttäneet muutoin kuin täysin luomusti niin saatte olla ylpeitä suorituksestanne, älkää verratko sitä näihin leuhkijoihin jotka ovat "kärsineet enemmän", olette silti tehneet kovan työn!

Itselleni nimittäin tuli hieman paha mieli kun jonkun aikaa synnytykseni jälkeen eräs tuttu kommentoi kuinka hän kaikki lapsensa synnytti täysin ilman kivunlievistystä tyyliin tunnissa ja seuraavana päivänä jo kotiin ja heti siivosi ja teki kaikki kotityöt. Itse synnytin alakautta epiduraalin voimin ja valitettavasti jouduin vielä kaavintaan. Tuli ikävä olo tuosta, ihan kuin se ei olisi hienoa, että kehoni oli juuri kasvattanut ja synnyttänyt uuden ihmisen!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nää on just niitä tyhmien äitien juttuja - siis noi synnytysjutut. Menee samaan kategoriaan kun kehuskellaan miehen koulutuksella.

Tai vaikka taaperoimetyksellä ja sormiruokailulla.

Mä synnytin molemmat ilman puudutteita minuuttien ponnistuksella, koska näin päättivät tulla maailmaan.

Eikä siinä ollut mitään hienoa! Ihan v*tun hirveää se oli suoraan sanottuna. Onneksi en ihan kahtia revennyt.

Kyllä mä oisin mielummin ollut se "heikko" epiduraalin ottaja :D

Synnytys on iso mullistus naisen elämässä. Toiset haluaa sitä jakaa ja olla siitä ylpeä kuinka hienosti selvisi vaikka typerää olisikin. Sellainen outo se on se ihmismieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on just niitä tyhmien äitien juttuja - siis noi synnytysjutut. Menee samaan kategoriaan kun kehuskellaan miehen koulutuksella.

Tai vaikka taaperoimetyksellä ja sormiruokailulla.

Mä synnytin molemmat ilman puudutteita minuuttien ponnistuksella, koska näin päättivät tulla maailmaan.

Eikä siinä ollut mitään hienoa! Ihan v*tun hirveää se oli suoraan sanottuna. Onneksi en ihan kahtia revennyt.

Kyllä mä oisin mielummin ollut se "heikko" epiduraalin ottaja :D

Tämä. En nyt sinua tarkoita, mutta kerskaileeko jotkut sillä siksi, että olisivat halunneet vähemmän tuskaa ja ovat tavallaan kateellisia niille jotka saivat toimivan kivunlievityksen? Sitten pitää yrittää mollata näitä "heikkoja" jotta itselle tulisi parempi olo ja toinen tuntisi itsensä huonommaksi?

Se on kyllä semmoinen kokemus että en ihan vieläkään tajua että selvisin siitä hengissä ja jopa 2 kertaa.

Ja esikoinen on jo 20v. joten aika elämää mullistava kokemus se kaiken kaikkiaan on.

Mutta ei minulla ole kyllä mitään leuhkittavaa. En ollut hiljaa enkä synnyttänyt luomuna eikä se ollut voimaannuttavaa vaan aika kamalaa ja pelottavaakin.

Olen vain onnellinen kun selvisin siitä ja meillä on 2 tervettä lasta.

Samalla tavalla naiset saunaillassa synnytyksillään kerskuu ja mahtailee

Kuin me miehet intti jutuilla.

Alapeukkujahan tästä satelee mut antaa sadella!

Ei mulla ainakaan ole tarvetta päteä synnytykselläni. Oon tyytyväinen, että mä ja lapsi ollaan kunnossa. Jos joku asiasta kysyy niin tietty voin kerto miten meni. Mutta en esim missään nimessä ajattele, että sektioidut ovat nössöjä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on just niitä tyhmien äitien juttuja - siis noi synnytysjutut. Menee samaan kategoriaan kun kehuskellaan miehen koulutuksella.

Tai vaikka taaperoimetyksellä ja sormiruokailulla.

Mä synnytin molemmat ilman puudutteita minuuttien ponnistuksella, koska näin päättivät tulla maailmaan.

Eikä siinä ollut mitään hienoa! Ihan v*tun hirveää se oli suoraan sanottuna. Onneksi en ihan kahtia revennyt.

Kyllä mä oisin mielummin ollut se "heikko" epiduraalin ottaja :D

Tämä. En nyt sinua tarkoita, mutta kerskaileeko jotkut sillä siksi, että olisivat halunneet vähemmän tuskaa ja ovat tavallaan kateellisia niille jotka saivat toimivan kivunlievityksen? Sitten pitää yrittää mollata näitä "heikkoja" jotta itselle tulisi parempi olo ja toinen tuntisi itsensä huonommaksi?

En minä ainakaan ole kateellinen vaikka kolme lasta synnytin ilman puudutuksia. Ja minusta tuntuu että nämä puudutus ja sektio äidit yleensä ihan itse loukkaantuu siitä jos kerron miten oma synnytykseni meni ja uhriutuvat. Heillä näyttää olevan oikeus puhua synnytyksistään minkä haluavat mutta meillä luomuilla ei

Missä tää ylpeily ja leuhkinta tulee esiin? Itse en ole koskaan törmännyt. Vai laskeeko ap jo senkin leuhkinnaksi kun asia sanotaan ääneen?

Synnytys on iso tapahtuma ihmisen elämässä. Ja varsinkin se vauvan syntymä. Ei kaikki ylpeile synnytyksillään. Pieni osa naisista varmaan tätä tekee, ellei erikseen juuri niistä jutella/puhuta. Mutta  muuten laittaisin tämään samaan kategoriaan kuin ne miehet , jotka kertoo koko elämänsä armeijamuistojaan. Kyllä se  sotaväenkäyminen silti on vähäpätöisempi tapahtuma, kuin oman lapsen synnyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on just niitä tyhmien äitien juttuja - siis noi synnytysjutut. Menee samaan kategoriaan kun kehuskellaan miehen koulutuksella.

Tai vaikka taaperoimetyksellä ja sormiruokailulla.

Mä synnytin molemmat ilman puudutteita minuuttien ponnistuksella, koska näin päättivät tulla maailmaan.

Eikä siinä ollut mitään hienoa! Ihan v*tun hirveää se oli suoraan sanottuna. Onneksi en ihan kahtia revennyt.

Kyllä mä oisin mielummin ollut se "heikko" epiduraalin ottaja :D

Tämä. En nyt sinua tarkoita, mutta kerskaileeko jotkut sillä siksi, että olisivat halunneet vähemmän tuskaa ja ovat tavallaan kateellisia niille jotka saivat toimivan kivunlievityksen? Sitten pitää yrittää mollata näitä "heikkoja" jotta itselle tulisi parempi olo ja toinen tuntisi itsensä huonommaksi?

En minä ainakaan ole kateellinen vaikka kolme lasta synnytin ilman puudutuksia. Ja minusta tuntuu että nämä puudutus ja sektio äidit yleensä ihan itse loukkaantuu siitä jos kerron miten oma synnytykseni meni ja uhriutuvat. Heillä näyttää olevan oikeus puhua synnytyksistään minkä haluavat mutta meillä luomuilla ei

Sori ohis: "meillä luomuilla ei" - ihan ku "me suomenruotsalaiset". (huutonaurua)

Ei pidä ap ottaa toisten jorinoita noin vakavasti. Jokainen raskaus, synnytys, lapsi ja äiti on erilainen.

Toisen kokemus on erilainen mutta ei vähäpätöisempi.

Jos joku haluaa heti synnytyksen jälkeen lähteä kotiin siivoamaan niin siitä vaan.

Minä en olisi siivonnut vaikka olisin pystynyt vaan minulla on mies sitä varten että hän siivosi kodin ennenkuin kotiuduin vauvan kanssa ;)

Minä olen ylpeä siitä että synnytyksessä en lähtenyt karkuun ja ryöminyt jonnekin koloon ulvomaan ja uikuttamaan vaikka mieli olisi tehnyt. Että en seonnut vaikka se tuntui tosi hyvältä vaihtoehdolta. Eli että hoidin homman loppuun asti (pakkohan se oli), olisin lyönyt mielelläni hanskat tiskiin jos se mitenkään olisi ollut mahdollista. Eli että selvisin. Tyylistä viis.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ap ottaa toisten jorinoita noin vakavasti. Jokainen raskaus, synnytys, lapsi ja äiti on erilainen.

Toisen kokemus on erilainen mutta ei vähäpätöisempi.

Jos joku haluaa heti synnytyksen jälkeen lähteä kotiin siivoamaan niin siitä vaan.

Minä en olisi siivonnut vaikka olisin pystynyt vaan minulla on mies sitä varten että hän siivosi kodin ennenkuin kotiuduin vauvan kanssa ;)

Minä pääsin kotiin vasta kuukauden päästä synnytyksestä, oli pikkasen kertynyt pyykkiä ja tiskiä sillä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ap ottaa toisten jorinoita noin vakavasti. Jokainen raskaus, synnytys, lapsi ja äiti on erilainen.

Toisen kokemus on erilainen mutta ei vähäpätöisempi.

Jos joku haluaa heti synnytyksen jälkeen lähteä kotiin siivoamaan niin siitä vaan.

Minä en olisi siivonnut vaikka olisin pystynyt vaan minulla on mies sitä varten että hän siivosi kodin ennenkuin kotiuduin vauvan kanssa ;)

Kiitos, tiedän, kokemuksesta vasta sen verran vähän aikaa ja mieli herkkänä. Ei silloin haluaisi kuunnella toisen kerskailua siitä kuinka hänellä omasta mielestään oli paljon hirveämpää ja kuinka urhea hän olikaan kun teki sitä ja tätä heti kotona! Ehkä jätänkin omaan arvoonsa tällaiset kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä siitä että synnytyksessä en lähtenyt karkuun ja ryöminyt jonnekin koloon ulvomaan ja uikuttamaan vaikka mieli olisi tehnyt. Että en seonnut vaikka se tuntui tosi hyvältä vaihtoehdolta. Eli että hoidin homman loppuun asti (pakkohan se oli), olisin lyönyt mielelläni hanskat tiskiin jos se mitenkään olisi ollut mahdollista. Eli että selvisin. Tyylistä viis.

Just sama mulla! Tuli oikein taas mieleen se, että teki mieli sanoa kätilölle, että en synnytä. En! Sekoan, en pysty tähän, en voi. Mutta sitten oli vaan koottava jotkut ihme voimat, joita loppujen lopuksi sitten löytyikin. Olen ylpeä itsestäni juuri sen itseni ylittämisen takia - vaikeita synnytyksiä molemmat, hirveät kivut, 20 tuntia kestivät. Siitä viimeisestäkin on aikaa kohta jo 25 vuotta. Mies edelleen joskus sanoo, miten vaikuttava kokemus se oli ja kuinka urhea olin ja kuinka on minusta edelleen ylpeä, millä apinan raivolla sitten vein sen loppuun, vaikka kaikesta näki, että viimeisiä voimanrippeitä vietiin. Ihan syystäkin olen itsestäni ylpeä :) Kyllähän se on äidille - ja myös isälle - ihan valtava juttu, jonka muistaa vuosikymmenetkin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä siitä että synnytyksessä en lähtenyt karkuun ja ryöminyt jonnekin koloon ulvomaan ja uikuttamaan vaikka mieli olisi tehnyt. Että en seonnut vaikka se tuntui tosi hyvältä vaihtoehdolta. Eli että hoidin homman loppuun asti (pakkohan se oli), olisin lyönyt mielelläni hanskat tiskiin jos se mitenkään olisi ollut mahdollista. Eli että selvisin. Tyylistä viis.

Just sama mulla! Tuli oikein taas mieleen se, että teki mieli sanoa kätilölle, että en synnytä. En! Sekoan, en pysty tähän, en voi. Mutta sitten oli vaan koottava jotkut ihme voimat, joita loppujen lopuksi sitten löytyikin. Olen ylpeä itsestäni juuri sen itseni ylittämisen takia - vaikeita synnytyksiä molemmat, hirveät kivut, 20 tuntia kestivät. Siitä viimeisestäkin on aikaa kohta jo 25 vuotta. Mies edelleen joskus sanoo, miten vaikuttava kokemus se oli ja kuinka urhea olin ja kuinka on minusta edelleen ylpeä, millä apinan raivolla sitten vein sen loppuun, vaikka kaikesta näki, että viimeisiä voimanrippeitä vietiin. Ihan syystäkin olen itsestäni ylpeä :) Kyllähän se on äidille - ja myös isälle - ihan valtava juttu, jonka muistaa vuosikymmenetkin eteenpäin.

Tässä sitä ap:n tarkoittamaa kehuskelua oikein av-palstan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä siitä että synnytyksessä en lähtenyt karkuun ja ryöminyt jonnekin koloon ulvomaan ja uikuttamaan vaikka mieli olisi tehnyt. Että en seonnut vaikka se tuntui tosi hyvältä vaihtoehdolta. Eli että hoidin homman loppuun asti (pakkohan se oli), olisin lyönyt mielelläni hanskat tiskiin jos se mitenkään olisi ollut mahdollista. Eli että selvisin. Tyylistä viis.

Just sama mulla! Tuli oikein taas mieleen se, että teki mieli sanoa kätilölle, että en synnytä. En! Sekoan, en pysty tähän, en voi. Mutta sitten oli vaan koottava jotkut ihme voimat, joita loppujen lopuksi sitten löytyikin. Olen ylpeä itsestäni juuri sen itseni ylittämisen takia - vaikeita synnytyksiä molemmat, hirveät kivut, 20 tuntia kestivät. Siitä viimeisestäkin on aikaa kohta jo 25 vuotta. Mies edelleen joskus sanoo, miten vaikuttava kokemus se oli ja kuinka urhea olin ja kuinka on minusta edelleen ylpeä, millä apinan raivolla sitten vein sen loppuun, vaikka kaikesta näki, että viimeisiä voimanrippeitä vietiin. Ihan syystäkin olen itsestäni ylpeä :) Kyllähän se on äidille - ja myös isälle - ihan valtava juttu, jonka muistaa vuosikymmenetkin eteenpäin.

Tässä sitä ap:n tarkoittamaa kehuskelua oikein av-palstan tapaan.

Niin, kai se sitten on. Olen aika kipuherkkä ja aika arkajalka. En tajua tänäkään päivänä, miten pystyin siihen. En ole kyllä näinä 25 vuotena kehunut sitä vielä kertaakaan, tänään oli eka kerta, kun asiasta avauduin. Sorry jos joku ahdistui tai loukkaantui. Tempauduin mukaan muistelemaan vanhaa asiaa.