Pelkään todella pahoin, että tyttäreni käyttää huumeita

Vierailija kirjoitti:

Omalla veljellä oli samat "oireet". Osoittautui amfetamiinin käytöksi.

Luettuani tekstin tuli heti mieleen pari kaveria jotka ovat tosin juuri tuon kuvailemasi takia entisiä kavereita. Piriä (=amfetamiini) käyttävät hekin. Enkä nyt puhu mistään ''bile käytöstä'' vaan pitkin viikkoa.

Ulkonäkö muutokset kyllä viittaisivat huumeisiin. Voi olla että on myös tuhoisassa ihmissuhteessa? Sinuna menisin käymään ja laittaisin kova kovaa vastaan. Paikkakuntaa voisi olla hyvä nyt vaihtaa.

Sen voin 100% varmuudella sanoa että on muut huumeet kuin kannabis mikä on aiheuttanut tuollaisen käytöksen...

Vierailija kirjoitti:

Mitä voin näin äitinä tehdä, oli kyseessä huumeet tai masennus? :(

Mikäli tyttäresi toteaa et "ei kuulu sulle" niin et mitään paitsi puhua ja koettaa suostutella johonkin hoitoon. Väkisin ei aikuista ihmistä saa yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö muutokset kyllä viittaisivat huumeisiin. Voi olla että on myös tuhoisassa ihmissuhteessa? Sinuna menisin käymään ja laittaisin kova kovaa vastaan. Paikkakuntaa voisi olla hyvä nyt vaihtaa.

Laihtuminen ja ulkonäöstä piittaamattomuus ovat kyllä ihan yhtälailla masennuksen "oireita"/johdannaisia. "Kova kovaa vastaan" taas esimerkiksi päihdeongelmaisten kanssa ei ihan tutkitustikaan toimi kovin hyvin, konfrontaatio aiheuttaa yleensä vain kovemman vastareaktion. Milläs ajattelit, että yliopisto-opiskelija ihan tuosta vaan vaihtaa paikkakuntaa, saati että vanhempi raahaa aikuisen ihmisen mukanaan toiselle paikkakunnalle?

Vierailija kirjoitti:

Kun itse muutin opiskelemaan, oma äitini alkoi meuhkata huumeidenkäytöstä. Ei kuunnellut vaikka huusin etten ole ikinä mitään edes kokeillut. Hän ei perustellut syytöstään, mutta olemukseni oli ehkä muuttunut (ruokakauppa oli kaukana ja raha tiukilla johti laihtumiseen, asuntolan pesutuvassa oli yksi kone joka oli aina varattu, tapailin uutta miestä jota en halunnut vielä esitellä vanhemmille ja vietin vapaat muualla kuin heillä). Minua loukkasi että äitini uskoi heti pahinta. Lopetin yhteydenpidon koska hänen "huolenpitonsa" oli niin uuvuttavaa. Lopulta hän tuli järkiinsä, mutta vielä vuosia myöhemmin olen surullinen koko episodista.

Tytär itsenäistyi ja hänen käsityksensä siisteydestä ja tyylistä saattavat olla erilaiset mihin teillä on totuttu. Nuorena on valmis muuttamaan paljon että sopeutuu uuteen ympäristöön ja saa ystäviä. Miksi kukaan muu perheessä ei ole huolissaan?

Itselläni ihan suoraan sanottuna kävi mielessä, ettei nyt mene sekaan ylihuolehtivasen äidin ylitulkintaa ja huumepelkoa. Jos poikaakin on pitänyt kannabiskokeilun jälkeen tarkkailla ja vahtia, tämähän voi olla normaalia huolta tai sitten jotain aivan ylimitoitettua ja todella ahdistavaa kyttäämistä. Jos tilanne olisi noin paha kun viesti antaa ymmärtää, niin luulisi että isä ja velikin olisivat olleet huolessa alusta asti täysillä mukana. Nettikeskustelujen huono puoli on juuri tämä, että tarjolla on yleensä vain yksi näkökulma ja yksi kertomus. Mä osaan vaan itse kuvitella oman äitini huolehtimassa ja tenttaamassa minulta jotain olematonta huumeidenkäyttöä ymmärtämättä kuinka väärässä onkaan ja saaden aikaan vain ahdistusta. Tuollaiset epäilyt myös todella loukkaavat niiden kohdetta.

Napanuora tais mennä poikki. Omasta äidistäni päättelin, että prosessi on rankempi äidille kuin tyttärelle. Tavaroiden tonkiminen haiskahtaa pahalta riippuvuussuhteelta. Päästä irti, tyttö etsii itseään.

Ei ole huume ongelmia, on vain masennusta. Miksi he nuoret ja nämä käyttäjät käyttävät sitten huumeita? Heillä on taustalla juttuja, jotka ajavat käyttämään. Huumeilla halutaan karata maailmaa. Huumeet itsessään eivät ole pahasta, ja monelle löytyy hyviä käyttötarkoituksia mm. mielen avartaminen ja oman psyykkeentutkiminen, sekä lääkennällinen käyttö. 

Mutta se, että niitä käytetään sen takia, että voidaan olla onnellisia, niin se on ongelma. Selvittäkää mistä nämä ongelmat ovat peräisin. Ammattiauttajalle puhumaan lapsuudesta ja yleensäkkin traumoista. Moni asia voi aiheuttaa paineita jotka sitten manifestoituvat masennuksena, johon haetaan apua päihteistä.

Ohis mutta... Huoh näitä pro-kannabis tyyppejä, jotka eivät myönnä mitään kannabiksen huonoja puolia.

Itse olen 22v ja tunnen monta kannabiksen käyttäjää. Itsekin olen muutaman kerran kokeillut. Kaikilla sama laulu siitä ettei mitään haittavaikutuksia ole. Silti poltellaan melkein joka päivä ja jopa myydään tavaroita että saadaan rahaa. Ajetaan autoa pilvessä, mennään kouluun pilvessä. Kaveripiiri muodostuu polttajista. Monella heistä ei muuta elämää enää ole. Töissä saatetaan käydä, mutta tutkinnot on kesken. Muisti on lähes kaikilla surkea kuten myös tarkkaavaisuus.

Yksi joka kivenkovaa väitti ettei voi jäädä riippuvaiseksi kertoi kuinka ei saa nukuttua ilman kannabista ja tulee fyysisiä oireita (hikoilua yms). Toiselle tuli sosiaalista ahdistusta ja kaupassa käynti aiheutti paniikkia. Molemmat polttavat edelleen vaikka toinen väittää haluavansa lopettaa. Hallusinaatioita on myös tullut – myös itselleni ja kyllä kyseessä oli ihan vain kannabis jota otin hyvin vähän koska tolet on alhaalla.

Itse en vastusta lääkekannabista enkä myöskään kannata nykyistä war on drugs polittiikkaa johtuen siitä, että käyttäjät tarvitsevat apua ei vankilaa. Kaikki eivät ole ongelma käyttäjiä ja uskon, että on mahdollista käyttää jäämättä koukkuun.

Kuitenkin ei ole mitään järkeä kieltää huonoja puolia tai vähätellä niitä. Esim sulkemalla koko keskustelun sillä että väitetään propagandaksi. Olen itse nähnyt ja kokenut monta haittapuolta ja en todellakaan hyväksy tätä kannabis-kulttia (eli siis sitä missä kannabis on kuin ihmeaine ja jumala).

Vierailija kirjoitti:

 Itse en vastusta lääkekannabista

Se on kyllä jännä miten kannabiksen lääkekäytössä edes vuosia jatkuva useiden grammojen päivittäisannostus ei aiheuta lainkaan sellaisia ongelmia joita kannabiksen paljon vähäisemmän ja satunnaisenkin päihdekäytön usein kerrotaan aiheuttavan.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että uuden opiskelupaikan aiheuttama stressi on saattanut laukaista jonkinnäköisen ahdistuksen. Huumeista en sitten tiedä, mutta yliopistomaailmassa niiden käyttö on yleistä nimenomaan koulutuksen vaativuuden takia.

Nykyään ihan lämmöllä muistelen aikaa ku mutsi puuhaili musta mielessään narkkarihuoraa. Kotoa ku muutti pois, ni sai vihdoinki käsitellä sen kiltin tytön syndrooman ja muut kertyneet roolit. Sitte ku kävi vanhempia moikkaamassa ni se ainainen narkkaanko huoraanko kysely. Vaatteita haisteltiin ja kaikki käyttäytyminen tulkittiin narkkihuoran käyttäytymiseks. Keskustelut käytiin huutamalla ja ku ehdotin mutsille, että mennään huumetesteihin ni ei kelvannu. Kysyin kusenko vierailuni aikana kuppiin ni voi sitä näytettä juoksuttaa niin paljon ja kaikkialle ku huvittaa. Näitten ehdotusten jälkeen keksittiin että oon masentunu tai päässä jotain muuta vikaa. Ku mitään tuolta nupistakaan ei löytyny, ni mutsi meni ite terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta... Huoh näitä pro-kannabis tyyppejä, jotka eivät myönnä mitään kannabiksen huonoja puolia.

Itse olen 22v ja tunnen monta kannabiksen käyttäjää. Itsekin olen muutaman kerran kokeillut. Kaikilla sama laulu siitä ettei mitään haittavaikutuksia ole. Silti poltellaan melkein joka päivä ja jopa myydään tavaroita että saadaan rahaa. Ajetaan autoa pilvessä, mennään kouluun pilvessä. Kaveripiiri muodostuu polttajista. Monella heistä ei muuta elämää enää ole. Töissä saatetaan käydä, mutta tutkinnot on kesken. Muisti on lähes kaikilla surkea kuten myös tarkkaavaisuus.

Yksi joka kivenkovaa väitti ettei voi jäädä riippuvaiseksi kertoi kuinka ei saa nukuttua ilman kannabista ja tulee fyysisiä oireita (hikoilua yms). Toiselle tuli sosiaalista ahdistusta ja kaupassa käynti aiheutti paniikkia. Molemmat polttavat edelleen vaikka toinen väittää haluavansa lopettaa. Hallusinaatioita on myös tullut – myös itselleni ja kyllä kyseessä oli ihan vain kannabis jota otin hyvin vähän koska tolet on alhaalla.

Itse en vastusta lääkekannabista enkä myöskään kannata nykyistä war on drugs polittiikkaa johtuen siitä, että käyttäjät tarvitsevat apua ei vankilaa. Kaikki eivät ole ongelma käyttäjiä ja uskon, että on mahdollista käyttää jäämättä koukkuun.

Kuitenkin ei ole mitään järkeä kieltää huonoja puolia tai vähätellä niitä. Esim sulkemalla koko keskustelun sillä että väitetään propagandaksi. Olen itse nähnyt ja kokenut monta haittapuolta ja en todellakaan hyväksy tätä kannabis-kulttia (eli siis sitä missä kannabis on kuin ihmeaine ja jumala).

Samoilla linjoilla. Itse olen aikuistuvien nuorten liberaali äiti, en ikinä itse käyttänyt mutta asenteeni takia kuullut nuorten kokemuksia ja nähnyt vierestä kuinka ote lipsuu. Esim. kannabispsykoosikokemuksia lapseni (kunnollisilla keskiluokkaisilla) kavereilla useita. Mutta eiväthän ne käyttöä myönnä, vaikka päätyisivät psykiatriseen terveydenhuoltoon. Tai sitten eivät edes päädy, kärsivät vaan itsekseen dissosiaatiokohtauksista kuukausia käytön jälkeen. Alun perin salliva asenteeni on kyllä muuttunut aika lailla skeptisemmäksi näitä seuratessa.

Vierailija kirjoitti:

(eli siis sitä missä kannabis on kuin ihmeaine ja jumala).

Jos maailmasta pitää joku "jumalakasvi" nimetä, niin kyllä se kannabis on. Kannabishan on maailman vähähaittaisin päihde ja myös maailman monipuolisin energia- ja lääkekasvi, jolla on käyttöä myös ravintona. Maailman monipuolisin kasvi. Lisäksi kannabis on myös yksi harvoista C4-kasveista, jonka laajamittainen teollinen käyttö olisi erinomainen keino taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Anestesiologi Tarja Heiskasen mukaan suuret odotukset kannabinoidien käyttöön lääkkeenä eivät ole ainakaan vielä toteutuneet. Esimerkiksi kivunhoidossa ne ovat tutkimusten mukaan hyvin samankaltaisia kuin muut kipulääkkeet, esimerkiksi opioidit

Zammit, 2002.) Jussi Niemi-Pynttärin (ym.) tutkimuksessa Suomesta vuodelta 2013 havaittiin, että riski päätyä kannabispsykoosin jälkeen uuteen sairaalahoitoon skitsofreniadiagnoosilla oli 46 prosenttia. Vastaava luku alkoholipsykoosin jälkeen oli viisi prosenttia. Lähde:sairaanhoitajat.fi/artikkeli/kannabiksen-jaettu-todellisuus

Entisenä käyttäjänä sanoisin, että kannabiksen käyttäjillä todella on monesti hyvin uskonnollinen ja hurmoshenkinen suhtautuminen tuohon päihteeseen. Mitään pahaa se ei aiheuta ja jos aiheuttaa, vika on sinun omassa heikkoudessasi ja ongelmissa jotka olisivat varmasti tulleet ilman kannabistakin. Aika ontuvia ovat myös vertaukset siitä miten kahvi ja alkoholi ovat paljon pahempia ja haitallisempia päihteitä ja niistä voisi tulla ihan samoja ongelmia kuin kannabiksestakin. Päihteet ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin. En ole tavannut kahvipsykoosissa olevaa ihmistä, kannabispsykoosissa(tai muuten psyykeltään hajalla kannabiksen takia) olevia useitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Anestesiologi Tarja Heiskasen mukaan suuret odotukset kannabinoidien käyttöön lääkkeenä eivät ole ainakaan vielä toteutuneet. Esimerkiksi kivunhoidossa ne ovat tutkimusten mukaan hyvin samankaltaisia kuin muut kipulääkkeet, esimerkiksi opioidit

Zammit, 2002.) Jussi Niemi-Pynttärin (ym.) tutkimuksessa Suomesta vuodelta 2013 havaittiin, että riski päätyä kannabispsykoosin jälkeen uuteen sairaalahoitoon skitsofreniadiagnoosilla oli 46 prosenttia. Vastaava luku alkoholipsykoosin jälkeen oli viisi prosenttia. Lähde:sairaanhoitajat.fi/artikkeli/kannabiksen-jaettu-todellisuus

Jos kannabista verrataan kivunlievityksessä opiaatteihin, niin onhan se hienoa. Aiemminhan on usein todettu, että kannabis ei ole yhtä tehokasta kuin opiaatit, vaan on enemmän sektorilla "burana ja muut särkylääkkeet", siinä missä opiaatit ovat kuitenkin ns. kovia huumeita.

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut kahvipsykoosissa olevaa ihmistä

Mutta se, että sinä et ole tavannut, ei tarkoita sitä, etteikö kofeiini aiheuttaisi psykooseja siinä missä muutkin päihteet.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka toivoisinkin olevani väärässä tai provo. Kaipaan kovasti apua,vertaistukea, neuvoa, jotakin.

Aikuinen, päälle parikymppinen tyttäreni on alkanut käyttäytymään eri tavalla. Vaikea selittää, mutta yritän nyt parhaani. Hän on kaikinpuolin ollut aina todella helppo ja ihana lapsi. Toi ysejä ja kymppejä, paljon ystäviä ympärillä, ei koskaan ryypiskellyt tai riehunut ulkona tai juhlissa. Oli omistautunut liikuntaharrastukselleen. Olimme hyvin läheisiä.

Yliopiston aloittamisen myötä hän muutti lähellä olevaan suureen kaupunkiin. Syksyllä hän ei tullut paljoa käymään kotona ja ymmärsin, koska opisto ja uudet kaverit veivät paljon aikaa. Nyt viime aikoina, varsinkin lomalla, hän on pyörähtänyt kotona pariin kertaan ja hän on kuin eri ihminen. Olen pistänyt muutamia asioita ylös:

-hän on muuttunut iloisesta ja positiivisesta kärttyisäksi ja äkäiseksi. Ärähtää pienimmistäin asioista ja tuntuu olevan todella “räjähdysherkkä”

-ei kerro uusista ystävistään mitään

-laihtunut huomattavasti

-on välillä jopa viikon tavoittamattomissa:sosiaalisessa mediassa välillä useampia päiviä poissa. Whatsappissa ei ollut käynyt kuuteen päivään, puhelin poissa päältä

-lokakuussa en saanut häneen 3 viikkoon minkäänlaista yhteyttä

-yleinen olemus todella homssuinen : käyttää isoja ja väljiä tummia vaatteita, on väsynyt, tuoksuu oudolle, kasvot näyttävät ihan erilaisilta

-on oudon passiivinen, nukkui 17 tuntia kun tuli kotiin

-ei ole enää kiinnostunut asioista, joista oli ennen kiinnostunut

-salailee paljon asioita. Ei suostu kertomaan esimerkiksi ystävistään mitään tai että mitä hän on koulun lisäksi puuhaillut

-ei ole koskaan kahta päivää pidempään kotona. Täytyy päästä aina käymään opiskelupaikkakunnallaan, vaikka loma on todella pitkä. Ennen koulunalkua, kun hän asui omillaan ja kävi töissä, hän tuli käymään kotona pitkiäkin aikoja kerrallaan.

-unohtelee asioita: ei muista, mitä olen pyytänyt häntä tekemään; ei muista, mihin on jättänyt tavaran. Yleisesti todella hajamielinen.

Tässä muutama. Epäilin masennusta, mutta tyttö kiistää kaiken. Toisella kertaa kysyin suoraan huumeista, tyttö suuttui todella pahasti, ärähti ja huusi.

Olen kysynyt pojaltani että mistä kiikastaa, tietääkö hän mitään. Poika tuntuu olevan vähintään yhtä salamyhkäinen, kiistää tietävänsä mistään mitään. Tilanne kärjistyi niin pahaksi että tutkin tyttäreni laukut läpi mutten löytänyt huumeisiin viittaavaa, löysin vain tupakka-askin.

Tähän voisin vielä sanoa että tyttö on aina ollut naisellinen ja nätti, tykkää laittautua, meikata, pukeutua tyylikkäästi. Perusluonteeltaan erittäin optimistinen, iloinen ja puhelias. Erittäin fiksu, älykäs, ja kiinnostunut aina monista asioista.

En saa tyttäreeni minkäänlaista yhteyttä, vaikka kuinka yritän puhua ja jutella. Saan vastaukseksi vain äkäisiä ärähdyksiä ja murahduksia.

Mieheni luulee tämän olevan jotain masennukseen viittaavaa eikä niinkään huumeisiin, minun mielestäni tämä on taas huumeongelma. Lisäksi luulen että poikani tietää jotakin, sillä kaksikko on hyvin läheinen. En saa pojastani mitään irti. Tämä asia alkaa viedä yöuneni ja ahdistus on näin äitinä erittäin kova. Mieheni on sitä mieltä että ylireagoin ja katsellaan tilannetta jatkossa lisää. Minä taas en voi istua ja odottaa että jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Mitä minä voin oikein tehdä?

Pelkäät todella pahoin? Häh?

Englannin kielestäkö otsikon käänsit?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut kahvipsykoosissa olevaa ihmistä

Mutta se, että sinä et ole tavannut, ei tarkoita sitä, etteikö kofeiini aiheuttaisi psykooseja siinä missä muutkin päihteet.

Jepjep, kuin kivelle puhuisi. Toivottavasti heräät harhoistasi joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut kahvipsykoosissa olevaa ihmistä

Mutta se, että sinä et ole tavannut, ei tarkoita sitä, etteikö kofeiini aiheuttaisi psykooseja siinä missä muutkin päihteet.

Jepjep, kuin kivelle puhuisi. Toivottavasti heräät harhoistasi joskus.

Googella löytyy paljon tietoa kofeiinipsykoosista hakusanoilla "caffeine psychosis".  Kofeiini on rasvaliukoinen päihde, jonka jatkuva käyttö aamusta iltaan sotkee monen ihmisen aivokemiaa. Suomessa käytetään eniten kahvia maailmassa ja meillä on myös ennätysmäärin erilaisia psyykelääkkeitä käyttäviä mielenterveyspotilaita ja masennus on kansantauti.