Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään todella pahoin, että tyttäreni käyttää huumeita
10.01.2017 |
Voi kuinka toivoisinkin olevani väärässä tai provo. Kaipaan kovasti apua,vertaistukea, neuvoa, jotakin.
Aikuinen, päälle parikymppinen tyttäreni on alkanut käyttäytymään eri tavalla. Vaikea selittää, mutta yritän nyt parhaani. Hän on kaikinpuolin ollut aina todella helppo ja ihana lapsi. Toi ysejä ja kymppejä, paljon ystäviä ympärillä, ei koskaan ryypiskellyt tai riehunut ulkona tai juhlissa. Oli omistautunut liikuntaharrastukselleen. Olimme hyvin läheisiä.
Yliopiston aloittamisen myötä hän muutti lähellä olevaan suureen kaupunkiin. Syksyllä hän ei tullut paljoa käymään kotona ja ymmärsin, koska opisto ja uudet kaverit veivät paljon aikaa. Nyt viime aikoina, varsinkin lomalla, hän on pyörähtänyt kotona pariin kertaan ja hän on kuin eri ihminen. Olen pistänyt muutamia asioita ylös:
-hän on muuttunut iloisesta ja positiivisesta kärttyisäksi ja äkäiseksi. Ärähtää pienimmistäin asioista ja tuntuu olevan todella “räjähdysherkkä”
-ei kerro uusista ystävistään mitään
-laihtunut huomattavasti
-on välillä jopa viikon tavoittamattomissa:sosiaalisessa mediassa välillä useampia päiviä poissa. Whatsappissa ei ollut käynyt kuuteen päivään, puhelin poissa päältä
-lokakuussa en saanut häneen 3 viikkoon minkäänlaista yhteyttä
-yleinen olemus todella homssuinen : käyttää isoja ja väljiä tummia vaatteita, on väsynyt, tuoksuu oudolle, kasvot näyttävät ihan erilaisilta
-on oudon passiivinen, nukkui 17 tuntia kun tuli kotiin
-ei ole enää kiinnostunut asioista, joista oli ennen kiinnostunut
-salailee paljon asioita. Ei suostu kertomaan esimerkiksi ystävistään mitään tai että mitä hän on koulun lisäksi puuhaillut
-ei ole koskaan kahta päivää pidempään kotona. Täytyy päästä aina käymään opiskelupaikkakunnallaan, vaikka loma on todella pitkä. Ennen koulunalkua, kun hän asui omillaan ja kävi töissä, hän tuli käymään kotona pitkiäkin aikoja kerrallaan.
-unohtelee asioita: ei muista, mitä olen pyytänyt häntä tekemään; ei muista, mihin on jättänyt tavaran. Yleisesti todella hajamielinen.
Tässä muutama. Epäilin masennusta, mutta tyttö kiistää kaiken. Toisella kertaa kysyin suoraan huumeista, tyttö suuttui todella pahasti, ärähti ja huusi.
Olen kysynyt pojaltani että mistä kiikastaa, tietääkö hän mitään. Poika tuntuu olevan vähintään yhtä salamyhkäinen, kiistää tietävänsä mistään mitään. Tilanne kärjistyi niin pahaksi että tutkin tyttäreni laukut läpi mutten löytänyt huumeisiin viittaavaa, löysin vain tupakka-askin.
Tähän voisin vielä sanoa että tyttö on aina ollut naisellinen ja nätti, tykkää laittautua, meikata, pukeutua tyylikkäästi. Perusluonteeltaan erittäin optimistinen, iloinen ja puhelias. Erittäin fiksu, älykäs, ja kiinnostunut aina monista asioista.
En saa tyttäreeni minkäänlaista yhteyttä, vaikka kuinka yritän puhua ja jutella. Saan vastaukseksi vain äkäisiä ärähdyksiä ja murahduksia.
Mieheni luulee tämän olevan jotain masennukseen viittaavaa eikä niinkään huumeisiin, minun mielestäni tämä on taas huumeongelma. Lisäksi luulen että poikani tietää jotakin, sillä kaksikko on hyvin läheinen. En saa pojastani mitään irti. Tämä asia alkaa viedä yöuneni ja ahdistus on näin äitinä erittäin kova. Mieheni on sitä mieltä että ylireagoin ja katsellaan tilannetta jatkossa lisää. Minä taas en voi istua ja odottaa että jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Mitä minä voin oikein tehdä?
Kommentit (550)
Outo haju viittaa kannabikseen (tai pesemättömiin vaatteisiin mutta sen tuoksun tuntee). Veikkaan että tyttäresi pössyttelee ja käyttää jotain lääkkeitä (kenties saanut masennukseen).
Poikasi voi olla mukana pisneksissä hänen päihdehistoriansa tuntien ja siksi salailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo haju viittaa kannabikseen (tai pesemättömiin vaatteisiin mutta sen tuoksun tuntee). Veikkaan että tyttäresi pössyttelee ja käyttää jotain lääkkeitä (kenties saanut masennukseen).
Poikasi voi olla mukana pisneksissä hänen päihdehistoriansa tuntien ja siksi salailee.
Veikkaan, että et pystyisi muuta syytä edes kuvittelemaan kuin kannabiksen vaikka kuinka yrittäisit.
Kuulostaa pirin narkkaamiselta; laihtuminen (piri vie nälän), väsymys (pirin avulla valvoo päivätolkulla) ja käyttäytymisen muutos (pirikuuri polttaa välittäjäaineet avoista ja monen päivän vetämisen jälkeen olo on tyhjä ja masentunut). Outo haju voi johtua pesemättömyydestä ja ns. pirihiestä joka pukkaa kuurin jälkeen pintaan. Se sun tyttös pitäisi nyt käräyttää rysän päältä, tuskin hänmuuten tunnustaa ennen kuin pashat on kunnolla lentäneet tuulettimeen...
Minä taistelin mieheni kanssa samoista epäilyistä. Hän ei uskonut huume epäilyjä, tytär kiisti ihan kaiken. Suuttui epäilyistä. Muutti toiselle paikkakunnalle. Pitkiä aikoja tavoittamattomissa. Kotona vain nukkui. Sekoili päivistä. Ei ulkoisesti laitettu ja siisti kuten ennen. Yli isoja vaatteita..peitteli tikuksi laihtunutta vartaloaan.
Nyt lepää haudassa toista vuotta. Oli 21v. Ja ongelma oli huumeet/ lääkkeet, jotka tulivat uuden kaveriporukan mukana. Tytär myönsi epäilyni lopulta todeksi, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä. Liian syvällä. Mieheni kieltäytyi loppuun asti uskomasta.
Suosittelen yrittämään uudestaan ja uudestaan keskustelua..
Toivottavasti olet väärässä..ja tyttösi kärsii jostsin muusta kuin huumeista.
Voimia
Vierailija kirjoitti:
Mä yrittäisin saada tytön juttelemaan kahden kesken. Kertoisin nuo, joita viestissäsikin laitoit. Muutokset, mitä olet nähnyt. Kertoisin huolestani ja sanoisin, että oli tytöllä, mikä tahansa hätänä/pielessä, voi kertoa ja luottaa, että perhe pysyy hänen tukenaan. Jos tämä ei auta, seuraavaksi poika juttutuokiolle. Samat keskustelut kuin tytönkin kanssa ja vetoaisin vielä siihen, että jos pimittää jotain, mikä aiheuttaa vahinkoa tytölle, niin miettisi kaksi kertaa haluaako sellaisen asian omalletunnolleen. Jos nämäkään ei auta, niin soittaisin varmaan johonkin, mistä saisin lisää tietoa huumeiden käytöstä, masennuksesta. Kertoisin nuo muutokset ja yrittäisin saada tukea ammattilaisilta. Tsemppiä! Ymmärrän, mitä äidin huoli voi pahimmillaan olla...
Miksi valehtelisit ja käyttäytyisit uhkaavan syyllistävästi? Ei tuollaiselle kukaan mitään kerro vaikka haluaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo haju viittaa kannabikseen (tai pesemättömiin vaatteisiin mutta sen tuoksun tuntee). Veikkaan että tyttäresi pössyttelee ja käyttää jotain lääkkeitä (kenties saanut masennukseen).
Poikasi voi olla mukana pisneksissä hänen päihdehistoriansa tuntien ja siksi salailee.
Veikkaan, että et pystyisi muuta syytä edes kuvittelemaan kuin kannabiksen vaikka kuinka yrittäisit.
Perunasipsipussi päivässä on terveydelle paljon haitallisempaa kuin viisi grammaa kannabista päivässä.
"Vain tupakka-aski.." Öö tota noin, tupakointiin kuolee ennenaikaisesti yli puolet tupakoijista. Oli nuo muut mitä hyvänsä, niin kyllä tuosta tupakoinnista olisin huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vireeni kirjoitti:
Kuulostaa pirin narkkaamiselta; laihtuminen (piri vie nälän), väsymys (pirin avulla valvoo päivätolkulla) ja käyttäytymisen muutos (pirikuuri polttaa välittäjäaineet avoista ja monen päivän vetämisen jälkeen olo on tyhjä ja masentunut). Outo haju voi johtua pesemättömyydestä ja ns. pirihiestä joka pukkaa kuurin jälkeen pintaan. Se sun tyttös pitäisi nyt käräyttää rysän päältä, tuskin hänmuuten tunnustaa ennen kuin pashat on kunnolla lentäneet tuulettimeen...
Jatketaan sen verran että laihtuminen ja hyvin pitkät yöunet eivät viittaa pilveen, etenkään laihtuminen, myöskään pilvi ei muuta luonnetta kuin vasta pitkän polttamisen jälkeen. Pilvenpolttajan kuteet kyllä haisevat polttamisen jälkeen kannabikselle, eli oudolle jos pilven tuoksu ei ole tuttu.
Myös benzot ja subu voisi olla mahdollisia, mutta veikkaan kokemuksesta tuota amfetamiinia.
Tunnistan itseni 100% kuvauksestasi ja koko tilanteesta. Olin täsmälleen kuvasta vastaava lapsi harrastusta myöten ja käyttäydyin täsmälleen samaan tapaan. Olin salaa kamppaillut jonkun asteisen masennuksen kanssa jo ennen kuin muutin kotoa pois. Opin vain salailemaan todella hyvin, sillä jostain syystä pahin pelkoni on aina ollut olla muille vaivaksi tai huoleksi. Minulle oli tärkeää, että roolini superpositiivisena ylisuorittajana säilyy niin kotona kuin muuallakin pienessä kaupungissa.
Muutettuani toiseen kaupungiin kaatui kaikki täysin, kun kulissia ei ollut pakko pitää yllä. En pystynyt lähtemään lopulta edes kotoa ja unettomuuden vuoksi olin vielä masennuksen päälle täysin toimintakyvytön. Laihduin yhdessä syksyssä jo hoikasta olemuksesta yli 10 kg, aiemmin tiivis yhteys katosi perheeseen ja saatoin olla vastaamatta puhemineen useisiin päiviin. Kaikki vain tapahtui ja kadotin täysin ajan tajuni. Kotona kävin harvoin ja aluksi jaksoin esittää vielä yhä harvenevilla visiiteillä. Kauaa voimat eivät riittänet edes siihen ja muistan muutaman viikonlopun, kun tosiaan "nukuin" (eli makasin peittoni alla) yli 20 tunnin jaksoja, sanoin että ruoka ei maistu ja en vain tahtonut kertoa mitään kenellekään. Keskusteluissa olin poissaoleva, unohtelin asioita ja varmasti kerroin sekavasti elämästäni uudessa kaupungissa. Todellisuudessahan sitä ei enää siellä ollut.
Sailailu oli kaikista ahistuksen aiheista ehkä suurin mörkö ja silti en jostain syystä missään vaiheessa harkinnut, että kertoisin tilanteestani niille ihmisille, joilta tiesin saavani kaiken tuen. Lopulta hain omalla tahollani apua, aloin käydä yliopiston terveydenhuollon kautta säännöllisesti terapiassa ja aloitin masennus- sekä unilääkityksen. Kaikki selvisi äidilleni vasta, kun hän sinun tapaasi oletettavasti penkoi laukkujani ja tietokonekotelostani löytyi resepti masennuslääkkeisiin.
En oikeasti tiedä, miten olisi käynyt, ellei äitini olisi löytänyt reseptiä. Olisinko kertonut koskaan? Olisinko selvinnyt? Tämän jälkeen äitini tuli väkisin siivoamaan kotini, joka näytti tosiaan jonkun narkkarin kodilta, hoiti opintotukeni muutokset sairaslomaksi kelaan.
Vasta tämän aloituksen jälkeen todella ymmärrän, miten varmasti perheessäni tilanteeni on aiheuttanut ahdistusta jo kauan ennen kuin käytökseni alkuperä selvisi. Varmasti juuri tämä huumeiden käyttö on ollut yksi epäilys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä suvussa jotain psykoosisairautta? Tuli mieleen ennakko-oireet, jotka enteilevät psykoosia. Vetäytyminen, passivoituminen, masentuneisuus jne...
Mä en tiedä miksi mutta aina nämä piripsykoosijutut ärsyttävät.
Itselläni on diagnosoitu ADHD ja siihen käytetään lääkityksenä amfetamiinijohdannaista lääkettä. En ole koskaan käyttänyt huumeita enkä edes tupakoinut. On jopa todettu että ADHD lääkitys ehkäisee alkoholinkäyttöä.
Elämä on mennyt monella tavalla rankaksi. Itse olin ilman ADHD lääkitystä kuuden vuoden ajan kun työelämässä oli helppo vaihe. Kun palasin äitiyslomalla töihin ja työpaineet nostettiin moninkertaiseksi, niin jouduin aloittamaan uudestaan lääkityksen jaksaakseni työelämän vaatimukset.
Kun ahdistus työilmapiiristä ja yksityiselämän kriiseistä kasvoi, niin minulle määrättiin opamox ja unilääkkeet. Liikunnan, ADHD lääkkeiden, opamoxin ja nukahtamislääkkeiden avulla kestin uskomattomat vaatimukset. Toisaalta se oli kaksiteräinen miekka, koska kukaan ei varmaan edes tajunnut miten kovilla olin. Jos joku vittuile, niin Opamox naamaan ja vessaan itkemään hetkeksi. Sitten kahvia ja ADHD lääke. Tunsin olevani robotti, joka suorittaa kaiken peläten kritiikkiä ja haukkuja.
Ja kun on tämä adhd stigma. Eikä silläkään ole väliä, että olet fiksu, maisterikouluttautunut ja selviytynyt sellaisista asioista joita moni ei koskaan ymmärrä.
Työni loppui tramaattisesti joitakin kuukausia sitten. Eivätkä nämä kuukaudet ole olleet helpot. Olisin kaivannut aitoa ymmärrystä kollegoiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen, että uuden opiskelupaikan aiheuttama stressi on saattanut laukaista jonkinnäköisen ahdistuksen. Huumeista en sitten tiedä, mutta yliopistomaailmassa niiden käyttö on yleistä nimenomaan koulutuksen vaativuuden takia.
Kuulostaa hyvin paljon tyttärelleni, silloin kun hän alkoi käyttää amfetamiinia.
Olen pahoillani.
Tiedän mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Ja jotain kannabista enemmän olisin kyllä huolissani tupakoimisesta. Se vie kyllä hautaan ennen pitkää ja loppu on paskainen.
Jaa minä olisin kyllä huolissani enemmän mahdollisesta kannabiksen poltosta. Kannabis ihan tutkimusten mukaan voi laukaista vaikkapa psykoosin, masennuksesta ja yleisestä passivoitumisesta puhumattakaan. Yrittäisin ehkä pojan kautta saada selville, tarvitseeko tytär apua.
Asuuko tytär opiskelija-asunnossa vai vuokralla. Etkö voisi mennä käymään asunnolla?
Olisin minäkin huolissani tuollaisesta muutoksesta.
Mielelläni näkisin tuon tutkimuksen, missä yksin kannabis on syypäänä psykoosin puhkeamiselle. Voitko tarjota linkkiä?
Ap, kerro miten menee. Olet ajatuksissani!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Ja jotain kannabista enemmän olisin kyllä huolissani tupakoimisesta. Se vie kyllä hautaan ennen pitkää ja loppu on paskainen.
Jaa minä olisin kyllä huolissani enemmän mahdollisesta kannabiksen poltosta. Kannabis ihan tutkimusten mukaan voi laukaista vaikkapa psykoosin, masennuksesta ja yleisestä passivoitumisesta puhumattakaan. Yrittäisin ehkä pojan kautta saada selville, tarvitseeko tytär apua.
Asuuko tytär opiskelija-asunnossa vai vuokralla. Etkö voisi mennä käymään asunnolla?
Olisin minäkin huolissani tuollaisesta muutoksesta.
Mielelläni näkisin tuon tutkimuksen, missä yksin kannabis on syypäänä psykoosin puhkeamiselle. Voitko tarjota linkkiä?
Lääkärin haastattelu kannabispsykooseista:
Pientä referaattia.
Kannabiksella oletetaan olevan 0,01 % todennäköisyys laukaista piilevä psykoosi, kuin taas alkoholilla todennäköisyys on 2%. Menneenä vuonna alkoholin aiheuttamia psykooseja oli 16000 kun taas kannabiksen mahdollisia oli vain 125.
Tästä tarkempia juttuja ei ainakaan suomen kielellä löydy.
Eli näyttäisi pahasti sille ettei 100% varmaa kannabispsykoosia ole todistetusti löydetty. Toki on viitteitä että se laukaisisi psykoosin, mutta muuttujia on niin paljon ettei varmaksi voida sanoa.
Maailmallakaan ei ole havaittu ongelmia kannabiksen laillistuttua vaan pikemminkin toisinpäin. Nuorten käyttö on vähentynyt radikaalisti.
Yllä olevien tietojen perusteella kannabista ei voi ainakaan psykoosin takia pitää laittomana sillä alkoholi aiheuttaa paljon todennäköisemmin psykoosin.
En usko että kyse on huumeista. Harva yli parikymppinen, jolla on elämän puitteet kunnossa yhtäkkiä nipahtaa etenkään jos ennen ei oikein ole maistunut edes ryyppy. Väitän, että kynnyskin kokeilla päihteitä olisi tyttärelläsi kova. En sano että se on mahdototonta, mutta mielenterveysongelmat lienee paljon todennäköisempiä. Alkoholiongelmakin on todennäköisempi kuin muut päihteet. Uskallan ihan pelkästään mututuntumallakin väittää, että ylisuoriutuvat, vaativat, kiltit kympin tytöt sairastuu todennäköisemmin syömishäiriöön tai masennukseen kuin päätyy käyttämään vaikka sitten sitä amfetamiinia. Kavereista tosiaan ei välttämättä kerro, koska niitä ei ole. Puhelimeen ei vastaa tai somea käytä, koska jatkuavasti ahdistaa. Kotiin ei jaksa tulla, koska joutuu pitelemään itseään jotenkin kasassa ja kotiin pitää lähteä jotta saa rauhassa romahtaa.
Täälläkin on useampi sanonut, mihin kaikkeen "oireet" voivat liittyä. Periaatteessa nuo vaan ovat yleisiä merkkejä siitä, että elämänhallinta pettää, eikä niitä voi paikantaa tarkasti mihinkään tiettyyn. Älä siis jumitu niihin huumeisiin, tai kaikki on vain lisää todisteita sille, vaikka kyse voi olla vaikka mistä muustakin.
Kun itse muutin opiskelemaan, oma äitini alkoi meuhkata huumeidenkäytöstä. Ei kuunnellut vaikka huusin etten ole ikinä mitään edes kokeillut. Hän ei perustellut syytöstään, mutta olemukseni oli ehkä muuttunut (ruokakauppa oli kaukana ja raha tiukilla johti laihtumiseen, asuntolan pesutuvassa oli yksi kone joka oli aina varattu, tapailin uutta miestä jota en halunnut vielä esitellä vanhemmille ja vietin vapaat muualla kuin heillä). Minua loukkasi että äitini uskoi heti pahinta. Lopetin yhteydenpidon koska hänen "huolenpitonsa" oli niin uuvuttavaa. Lopulta hän tuli järkiinsä, mutta vielä vuosia myöhemmin olen surullinen koko episodista.
Tytär itsenäistyi ja hänen käsityksensä siisteydestä ja tyylistä saattavat olla erilaiset mihin teillä on totuttu. Nuorena on valmis muuttamaan paljon että sopeutuu uuteen ympäristöön ja saa ystäviä. Miksi kukaan muu perheessä ei ole huolissaan?
Ap täällä. Onpa tänne tullut paljon vastauksia, paljon enemmän kuin odotinkaan. Kiitos kaikille!
Juttelin asiasta mieheni kanssa, tällä kertaa rationaalisemmin. Päätimme että jututamme tyttöä tänään yhdessä, rauhallisesti ja painostamatta. Mikäli tästä ei synny tulosta niin käännymme poikamme puoleen. Sovimme nyt toimivamme yhdessä. Tuo kutsumatta asunnossa vierailu on ehkä se äärimmäisin vaihtoehto, mutta aion myös ehdottaa että voisimme tulla muuten vain käymään tyttäreni luona.
Tyttö opiskelee Helsingin yliopistossa. Hyvän ystäväni lapsi opiskelee siellä myös (eri alaa tosin). Juttelimme eilen ja hän on kuullut, että siellä nimenomaan noita päihteitä vasta käytetäänkin. Paljon bileitä, joissa liikkuu ekstaasia ja bilehuumeita, joista en koskaan ole kuullutkaan. Tietenkin masennus ja syömishäiriö ovat mahdollisia, enkä ole sitä vaihtoehtoa pois sulkenut. Yliopistoaika on raskasta, varsinkin alku, eikä sitä voi äiti näin monien kilometrien päässä kaikkea tietää.
Suvussamme ei ole minun tietääkseni ainakaan mielenterveysongelmia tai psykooseja/riippuvuutta. Poika jäi nuorempana kannabiksesta kiinni ja huutia tuli ja paljon. Seurasimme tämän jälkeen paljon poikamme liikkeitä ja käyttäytymistä, nykyään hänessä ei ole mitään mikä viittaisi käyttöön. Kaksikko ovat niin läheisiä ja jakaneet aina salaisuutensa, ja tyttäreni tiesi silloin veljensä kannabiskokeiluista.
Päädyin yön pikkutunneilla selailemaan päihdelinkkiä, kiitos kun joku vinkkasi täällä siitä. Mietin myös, että otan siellä päihdetyöntekijään yhteyttä. Ihana kun olette täällä tukena!
AP
Alue: Aihe vapaa
Mä suhtaudun kyllä hyvin skeptisesti tähän väitteeseen. Siis varmasti tätä tapahtuu maailmalla, mutta Suomessa tuskin ainakaan kovin paljoa. Opiskelen itse lääkiksessä ja luulen, että tällä alalla on keskivertoa opiskeluorientoituneempaa, kunnianhimoisempaa ja suorituskeskeisempää porukkaa, mutta mitään laittomien piristeiden käyttöä ei kyllä ole tullut vastaan. Tuskin kyseisenkaltaiset aineet olisivat tavalliselle yo-opiskelijalle kovin helposti saatavillakaan täällä Suomessa.
Bilehuumeisiinkaan en ole törmännyt näissä piireissä, vaikka olen kova bilettämään ja muissa porukoissa olen niidenkin käyttöä nähnyt.