Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen huonosti tunnettu alatyyppi nakertaa vaivihkaa – onko sinulla kolme näistä oireista?
10.01.2017 |
Dystymia eli pitkäaikainen masentuneisuus on yleisintä naisilla.
Oletko selittämättömällä tavalla alakuloinen viikosta toiseen, mutta pysyt jotenkuten arjessa kiinni? Asiat eivät tuota iloa kuten ennen, mutta et nyt ole varsinaisesti masentunutkaan? Välillä mieliala kohoaa lähelle normaalia, mutta ennen pitkää sama vanha harmaa olo jatkuu?
Edellä kuvattu on tuttua dystymiasta eli pitkäaikaisesta masentuneisuudesta kärsivälle. Dystymia on masennuksen huonommin tunnettu, lievempi alatyyppi. Joka vuosi dystymiasta kärsii 3 prosenttia, elämänsä aikana 6 prosenttia aikuisista. Naisilla oireilu on tuplasti yleisempää kuin miehillä.
Dystymian keskeinen oire on mielialan lasku, joka jatkuu lähes yhtäjaksoisesti ainakin 2 vuotta putkeen. Hetkittäin mieliala voi olla normaalikin, mutta hyvä jakso ei koskaan kestä muutamaa viikkoa kauempaa.
Dystymia kestää yleensä pidempään kuin masennus. Moni dystymiaa poteva kuvailee olleensa alavireinen niin kauan kuin muistaa. Kuten masennuksessa, myös dystymiassa itsetunto voi olla heikko ja maailmankuva pessimistinen.
Alentuneen mielialan lisäksi dystymiadiagnoosia varten tarvitaan kolme seuraavista oireista:
Energianpuute
Unettomuus
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein masennuksen esimuoto
Varsinainen masennus syö usein toimintakyvyn, kun se syvenee: sängystä ei välttämättä enää yksinkertaisesti pääse ylös. Koska dystymian oireet ovat lievempiä, niitä voi olla hankala tunnistaa.
Jatkuva alavireisyys on kuitenkin syytä ottaa vakavasti, vaikka pystyisitkin käymään töissä ja harrastamaan. Oireet on nimittäin sitä helpompi hoitaa, mitä aiemmin ne hoksaa.
Dystymia nakertaa jaksamista, terveyttä ja elämänlaatua vaivihkaa. Kahdella kolmasosalla dystymia muuttuu vakavammaksi depressioksi.
Dystymian hoidossa pätevät samat ohjeet kuin masennuksenkin. Parhaimmillaan jo itsehoito-oppaat ja nettiterapia auttavat. Jos oireilu ei silti hellitä, kannattaa kääntyä psykoterapeutin puoleen.
On ajateltu, että psykologisilla tekijöillä on dystymian synnyssä isompi rooli kuin masennuksessa. Silti mielialalääkekin voi joskus olla tarpeen.
Lähteet: Terveyskirjasto, Harvard Medical School
Jenni Kangasniemi
Ai noista. On! Mut oon arvellut, että sitä nimitetään luonteekseni.
Kaamosmasennus helpotti! Luulin vuosia, että minulla on kaamosmasennus. Sitten ystävällinen lääkäri kirjoittilähetteen keuhkopolille uniapnean takia. Itse kyllä epäilin dg. Mutta niin vain testeissä ilmeni lievä uniapnea hengityskatkoineen. Nyt olen käyttänyt nenäCpapia ja olo onkummasti kohentunut. Jaksan javiitsin aivan eri tavallatouhuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistin itseni jokaisesta kohdasta. Mitä voitin?
Kyllä, mutta sellainen minä olen ollut muutaman vuoden iästä lähtien. En tunne muuta olotilaa. Tämä on tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 42 vuotias mies ja kaikki mainitut oireet tuntuvat tutuilta paitsi unettomuus (tulee nukuttua ylettömästi). Viimeksi jaksoin innostua ja kiinnostua asioista yli 10 vuotta sitten. Parikymppisenä innostuin helposti suorastaan pikkupoikamaisella intensiteetillä.
Tunnistan kaikki oireet, eli olen sairastanut dystymiaa vajaat 60 vuotta, eikä loppua näy. Kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat on käyty ilman tuloksia. Vaikutukset ovat tuntuneet vain rahanmenona. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vielä muistutuksena artikkelia lukeville; se että joku pääsee tai ei pääse sängystä ylös ei automaattisesti määrittele onko masentunut vai ei. Joku porhaltaa menemään ulkoisesti hyväkuntoisena mutta on täysin kuollut sisältä.
Itse olen vuosikausia masennuksesta kärsinyt jolta pakolliset toimet sujuvat jotenkuten, mutta mihinkään "turhaan" kuten siivoamiseen tai eines-mikro-tyyliä vaativampaan ruoanlaittoon ei energia riitä.
Kaikki oireet löytyy..Mutta minulla on krooninen, vaikea-asteinen masennus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Pitkään oon miettiny mikä vaivaa, kun periaatteessa mikään ei ole vialla, mut silti tuntuu, et kaikki on. Töissä ja salilla jaksaa käydä ja ne onkin ainoat valonpilkut päivässä. Itkukohtauksia tulee aivan yhtäkkiä, etenkin kotona ollessa, kun tuntee olonsa mielettömän yksinäiseksi. Näitä asioita ei halua kavereille kertoa, koska ei pitäis olla mitään syytä valittaa. Sitten niitä patoaa ja patoaa oottaen millon tapahtuu se henkinen räjähdys, kun ei jaksa enää pitää kaikkea sisällä.
Kyllä nuo kaikki kohdat osuvat kohdalleni. Ja pahenee vaan, kun lukee näitä uutisia Bernerin ja Sipilän älyttömyyksistä!
Ei näytä tulevaisuus täällä harmaassa Härmässä kovinkaan kirkkaalta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin menette lääkärille valittamaan mitään masennusoireeksi tulkittavaa (vaikka väsymystä), muistakaa että epäily lievästäkin masennuksesta pakottaa aselaki lääkärin tekemään ilmiannon poliisille potilaastaan. Jos masennusepäilyn kohde on aseharrastaja (metsästäjä tms.), poliisi tulee välittömästi takavarikoimaan aseet ja peruuttaa aseluvat pysyvästi.
Älkää olko tyhmiä ja menkö tekemään itse tuota aseistariisuntaa valittamalla vapaaehtoisesti lääkärille oireista, jotka voi tulkita masennukseksi! Aseharrastajan kannattaa käydä silloin lääkärissä vaikka virossa, missä lääkärillä ei ole ilmiantopakkoa, jos oireita voi epäillä masennukseksi.
Aika herättävää. Noiden oireiden vuoksi voinkin nyt diagnosoida itselleni tuon sairauden. Mitä siis voin tehdä?
Energianpuute? -Aina työpäivän jälkeen. Unettomuus? -Nukun 4-5 tuntia yössä, ja tapahtunut jo yli 20 vuotta putkeen teini-iän jälkeen. Keskittymisvaikeudet? -Joo, vaimon narina satunnaisesti, ja pomon turhanpäiväinen lässytys. Heikentynyt itseluottamus? -Kroppa ja pärstä näytti paremmalta kuin narsistisena junnuna, kyllä;) Itkuisuus? Joo, hautajaisissa, sekä joka kerralla lotopotin mennessä mistiin. Seksuaalinen haluttomuus? -En siis nai kaikkea mikä liikkuu. Kiinnostuksen menettäminen aiemmin mielihyvää tuottaneisiin asioihin? -Iso KYLLÄ (vrt. teinityylit ja musamaku, sekä kaikki ex-kumppanit esim.) Pessimistisyys, menneisyyden murehtiminen. toivottomuuden tunne? -Pessimistinen asenne nykyisyyden somesähellykselle vihapuheineen, miksi en jatkanutkaan opintojani (nooh, duunia sentään), menettänyt toivoni lähteä uudelleenkoulutukseen. Sosiaalinen eristäytyminen? -En ole 'naamakirjassa, en tviittaile, enkä muutenkaan mene johonkin whatsappeihin, onko se sama homma nykymittapuun mukaan?
Kun jättää viikoksi iltapäivä lehtien ja uutisten lukemisen, niin johan alkaa elämä ja maailma näyttää paremmalta. Liikaa huonoja uutisia jotka masentaa positiivisimmankin ihmisen.
Kyllä löytyy oireet. Ja diagnoosit. Vuosia sitten todettu lukuisien erilaisten lääkekokeilujen jälkeen, että lääkevaste huono, enemmän haittaa kuin hyötyä. Mielenterveyspalveluissa päätetty myös, että ns. keskustelukäynneistä "en hyödy", siispä minulle ilmoitettiin, että sitäkään "hoitoa" en saa.
Siispä makaan sotkuisessa kämpässäni yöpaidassa ja yritän kerran viikossa jaksaa pukea ja lähteä kauppaan hankkimaan jotakin syötävää. Eläkepäätös tuli alle viisikymppisenä. Mitään hoitoa, tukea tai apua ei tämä meidän sosiaali- ja terveyspalvelusysteemi tarjoa.
Siis sairastan. Tunnistan oireet ja tilanteeni. Entäs sitten? Kun ei ole vanhus eikä fyysisesti sairas, ei kuulu minkään hoidon, avun tai palveluiden piiriin.
Kai tämä järjestelmä pyrkii siihen, että kuolisin nopeasti pois yhteiskuntaa kuormittamasta?
Joillekin naisille tuota aiheuttaa varmasti hormonaalinen ehkäisy.
Keskittymisvaikeudet
Heikentynyt itseluottamus
Itkuisuus
Seksuaalinen haluttomuus
Kiinnostuksen menettäminen aiemmin mielihyvää tuottaneisiin asioihin
Pessimistinen asenne
Menneisyyden murehtiminen
Toivottomuuden tunne
Sosiaalinen eristäytyminen