Teini kapinoi, en jaksa enää
Yläasteelle mentyään ennen kivasta, rehellisestä ja kunnollisesta lapsesta on tullut kamala uppiniskainen teini. Ollaan miehen kanssa aivan loppu ja nuoremmat sisarukset pelkäävät isosiskoaan. Esimerkkejä käytöksestä:
1. On kärähtänyt tupakasta muutaman kerran viime syksynä
2. Ei tottele arestia, olen joutunut tekemään turhia etäpäiviä hakeakseni arestissa olevan teinin koulusta ja vahtiakseni että kanssa pysyy kotona
3. Karkaa usein öisin ulos kavereiden kanssa
4. Ei suostu kertomaan kenen kanssa hengailee, tulee hooveetä jos kysyy
5. Koulu mennyt häränpyllyä, ennen kasin-ysin oppilaasta on tullut kutosen oppilas. Luvattomia poissaoloja kertyy koko ajan.
Lapsi on vanhimmainen eikä tällaista käytöstä ole koskaan ennen ollut, lapsena oli tasapainoinen ja meillä oli lämpimät välit, ei tarvinnut paimentaa ja iso perusluottamus oli. Nyt kuitenkin viime syksystä asti on ollut ihan kamalaa, lapsi muuttunut täysin. Lapsen luokka muuttui ja vanhat kaverit jäivät rinnakkaisluokalle, onko tyttö vain eksynyt väärään seuraan? Terapiaan ei halua ja kuraattorille ei pukahda sanaakaan, luokanvalvojan mukaan ei kiusata, päin vastoin tyttö sorsii muita.
Mikään ei tunnu toimivan. Ei aresti, ei huuto, ei tavaroiden takavarikointi, ei keskustelu, ei itku, ei palkitseminen. Joululomalla raahattiin teini väkipakolla mummolaan koko lomaksi ja käytös tasaaantui nopeasti ainakin jotenkuten normaaliksi, kiroilu jäi ja lapsi keskusteli jopa neutraalisti. Kaikkiin kyselyihin syksyn menosta vastasi kuitenkin tuttuun, yrmeään haistav*ttu -tyyliin.
Onko kyse tosiaan huonosta seurasta? Pitäisikö tehdä lasu omasta lapsesta? Mielenterveyden ongelmia? Olen huolissani, stressaantunut ja aivan puhki. En tiedä mitä tehdä kun tosiaan meillä aina on ollut kaikkiin lapsiin hyvät välit eikä suurempia kapinoita joista ei järkevällä keskustelulla selviä ole ollut.
Auttakaa, otan kaikki ehdotukset vastaan kiitollisena.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä tulee mietittyä, että onko meillä kasvatus tehty sitten ihan päin helvettiä. Kun esikoinen syntyi, päätettiin miehen kanssa että meidän lapset kasvatetaan kommunikaatiolla. Säännöt perustellaan aina, tunteista puhutaan. Muistan kuinka lapsi tuli joskus aikoinaan kolmos-nelosluokkalaisena koulusta, toi tuolin työpöytäni viereen ja kertoi syvästä harmistuksestaan, koska kaveri koulussa sanoi, että hänellä on samanlainen paita kuin uusi paita, jonka tyttö oli innolla laittanut kouluun. Tuntuu niin kaukaiselta ajalta ja melkein itkettää ajatella miten hyvät välit meillä on olleet. Ehkä ollaan oltu liian auktoriteetittömiä kun valtataisteluita ei ole koskaan ollut, lapset ovat hyväksyneet ja noudattaneet meidän aikuisten asettamia sääntöjä kun ne on perusteltu. Onko sama edessä kahdella nuoremmalla koska ollaan sössitty kasvatus kokonaan? Ja juuri nyt kaikki energia menee esikoiseen, toki koitetaan epätoivoisesti järjestää kahdenkeskistä aikaa nuorempien kanssa mutta tuntuu että he ovat jääneet täysin heitteille.
Ap
Kamoon, eihän se nyt sitä tarkoita, että kasvatus on sössitty,jos tyttönne kapinoi teitä vastaan. Päinvastoin. Anna kapinoida, ja pidä silti selkeät rajat. Mitä sitten jos välillä karkailee tai tekee mitä huvittaa. Hän yrittää kasvaa aikuiseksi. Ehkä olette olleet liian auktoriteettisiä, en tiedä. Mutta minusta on normaalia jos teini kapinoi. En ymmärrä miksi yleisesti näytetään ajattelevan että kasvatus on onnistunut, jos on onnistunut lyttäämään lapsen, ja lapsi tottelee kiltisti kaikkea. Eihän se niin mene. Haluatko teinistä aikuisen, joka ajattelee omilla aivoillaan? Anna hänen kokeilla rajojaan, mutta selitä mitä esim. alkoholinkäyttö, tai huumeiden käyttö tekee aivoille. Keskustelkaa. Ja onhan hän nyt velvollinen kertomaan kenen kanssa liikkuu. Miten et muka saa selvitettyä sitä, ketä tytön kaverit ovat? Keskusteluyhteys, se on kaiken a ja o. Teillä se on katkennut, jos et edes tiedä lapsesi kavereiden nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö niitä lapsia tehdä jos niitä ei jaksa sitä 18 vuotta??
Itse olen päättänyt etten lapsia tee, koska en halua seuraavia melkein 20 vuotta olla niin tiiviisti sidottuna kehenkään tai kuunnella sitä kitinää ja haukkumista.
En kuitenkaan sano että on väärin tehdä lapsia jos oikeasti niitä haluaa ja jaksaa, mutta ennen kun tekee niin pitäisi tiedostaa mihin on ryhtymässä ja haluta sitä seuraavat 18v.
Mitä tämä nyt tähän kuului? Ei mitään.
Kyllä tässä tulee mietittyä, että onko meillä kasvatus tehty sitten ihan päin helvettiä. Kun esikoinen syntyi, päätettiin miehen kanssa että meidän lapset kasvatetaan kommunikaatiolla. Säännöt perustellaan aina, tunteista puhutaan. Muistan kuinka lapsi tuli joskus aikoinaan kolmos-nelosluokkalaisena koulusta, toi tuolin työpöytäni viereen ja kertoi syvästä harmistuksestaan, koska kaveri koulussa sanoi, että hänellä on samanlainen paita kuin uusi paita, jonka tyttö oli innolla laittanut kouluun. Tuntuu niin kaukaiselta ajalta ja melkein itkettää ajatella miten hyvät välit meillä on olleet. Ehkä ollaan oltu liian auktoriteetittömiä kun valtataisteluita ei ole koskaan ollut, lapset ovat hyväksyneet ja noudattaneet meidän aikuisten asettamia sääntöjä kun ne on perusteltu. Onko sama edessä kahdella nuoremmalla koska ollaan sössitty kasvatus kokonaan? Ja juuri nyt kaikki energia menee esikoiseen, toki koitetaan epätoivoisesti järjestää kahdenkeskistä aikaa nuorempien kanssa mutta tuntuu että he ovat jääneet täysin heitteille.
Ap
Älä ap lähde itsesi syyttelyyn. Nyt lapsella ei ole kaikki hyvin ja syyttely ei lasta auta ja vielä vähemmän auttaa sinua. Nyt tehtäväsi on auttaa lasta hankkimalla apua. Voimia!
terveisin toinen vastaavanlaisessa tilanteessa oleva (ja juu, myös itseään syyllistävä)
Olen kuullut, että uhkaus lasusta ja vapaaehtoisesta huostaanottoon antamisesta tehoavat. Harva teini siihen haluaa joutua. On nimittäin kotia kovemmat keinot.
Kerro teinillesi, että jos te ette hänen kanssaan pysty pärjäämään niin olette pakotettuja kysymään apua viranomaisilta. Selität mitä se merkitsee jos annatte hänet vapaaehtoisesti huostaan.
Kuulostaa ihan minulta, kun olin saman ikäinen. Mua kiusattiin todella rajusti ylä-asteella. Purin kiukun ja pahan olon vanhempiini. Valitettavasti heidän asenne oli juuri tuollainen "se nyt vaan on tota teiniaikaa/se nyt vaa teiniangstaa" yms. Aloin viiltelemään, eksyin väärään seuraan, josta ei seurannut yhtään hyvää.. Kaikki kärjistyi siihen, kun yritin itsemurhaa kasiluokalla. Silloin vasta herättiin, että eipä ollutkaan perus teiniangstia, vaan joku on hätänä. Hävetti kertoa, että mua kiusataan. En ole siitä enää katkera, ettei mun hätää huomattu ajoissa, mut toivon, ettei monen teinin tarvitse siihen pisteeseen joutua, ennenkuin vanhemmat tajuaa, mistä on kyse..
Olisitte ottaneet lapselta luulot pois jo penskoina, niin ne ei kykenisi kapinoimaan ja pääsisitte itse helpolla. Niin mun äiti teki.
Mä väittäisin kanssa, että päihteistä kyse. Polttelevat varmaan maria öisin. Vai dokaavat? Muuten en ymmärrä öisiä karkailuja? Vai onko hänellä poikaystävä? Otappa nyt itseäsi niskasta kiinni, ja selvitä mistä on kyse. Ainakin sen verran pitäisi saada selville, että tiedät kenen kanssa lapsesi liikkuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko huumeet jo kuvioissa? Mä istuttaisin teinin pöydän ääreen, ja puhuisin vakavasti. Näin: "jos sinulle eivät kelpaa tämän talon säännöt, lennät täältä ulos. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat " Sitten ladot muutamia elämän tosiasioita pöytään siitä, miten teidän torpassa eletään tai sitten teininä aletaan elättää itseään. Uhkaat sillä lasulla vielä.
Faija lähti vuonna 64 14-veenä töihin, kun oma faija kuoli, eikä mitään varaa vittuilla äidilleen. Nykykakarat luulee, että kaikki tulee täällä annettuna, jääkaapin ovi, punkka, jolla maata ja paperi, jolla pyyhkiä perse.
Minä olen pojalle juuri noilla sanoilla puhunut. Mutta kun ei se poika kaipaa mitään, hän ei halua mitään. Eväsin jo luokkaretken, hän vain nauroi. Ei ole puhelintakaan vähään aikaan, eikä uskalla tällä hetkellä sitä pyytää. Eli lasu lienee ainoa vaihtoehto?
2
Istuta alas vielä kerran, ja sano että et muuta voi. Puhu tiukasti, äläkä kuuntele yhtään mitään selityksiä tai lässytyksiä, tai vastaan inttämisiä. Huuda ja karju ja joskus ei ole pahitteeksi vaikka haukkuakin tuon ikäistä muutamalla sanalla kuten idiootti, tyhmä, laiska! Ei se siitä säry, jos ihan itse jo yrittää pilalle mennä tyhmyyttään. Haistata takaisin, ja mene sinne haistattelijan huoneeseen. Ota vaikka punkkakamat pois. Sano että "makaat lattialla, jos kerran vittu on sinusta kaunis sana äidille sanottavaksi. Tollaista en sulle ole opettanut. Makaat lattialla tai tulet pyytämään anteeksi. Ja jos ei kiinnosta, ala tienata rahoja omaan kotiin ja omiin petivehkeisiin. Siellä voit sitten huutaa vittua miten huvittaa. Koulukodissa on muuten tosi kivoja kavereita. Pari raiskariakin voi osua kohdalle. " Sä saat saada ihan kunnon kilarit sille kersalle. Nyt on lupa huutaa. Kaikki, mikä kuulostaa nyt rajulta, tehdään lapsen suojelun nimissä. Sun on säikyteltävä se nyt kunnolla.
Säikäytä, että rakkaus ei olekaan niin anteeksi antavaa ja ehdotonta, vaikka se olisikin. Kun lapsi oppii, että mitä vaan saa tehdä mutta rakkaus ei lopu, hän ei opi kunnioittamaan toisia ihmisiä ja varjelemaan hyviä välejä, vaan käyttää sinua kynnysmattona. Otat yhteyttä ihan ensiksi sinne kasvatusneuvolaan eli nykyään perheterapiaan. Apua te tarvitsette.
Itse olen ADHD-teinipojan äiti. Meillä ei silti ole moisia ongelmia. Tiedätkö sä edes keitä ne pojan nykykaverit on? Mä tiedän. Myös vanhemmat. Menepäs kattomaan, missä se poika pyörii, kun karkaa. Seuraa sitä.
Siis ei hän haistattele tai karkaile. On ihan hyvätuulinen ja hoitaa hommansa. Tekee kotityönsä, noudattaa yleensä sääntöjä, tarvittaessa pyytää apua koulutöihin yms. Ei pidä ketään kynnysmattona,
Ongelma on salaa juominen. Se tuli vähän vahingossa esille.
Suurempi ongelma on se, ettei pojasta saa otetta. Toki voin kieltää ( ja kielletty on) juomisen, mutta eihän sitä voi seurata, jos juo salaa. En itse asiassa tiedä paljon juo, mutta ärsyttää silti.
Tiedän kavereiden etunimiä, mutta en muuta. Poika on lukion ekalla. Nuo kaverit ovat yläasteelta ja ovat kukin eri kouluissa ympäri Helsinkiä.
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2. Ei tottele arestia, olen joutunut tekemään turhia etäpäiviä hakeakseni arestissa olevan teinin koulusta ja vahtiakseni että kanssa pysyy kotona.
Estätte siis rangaistuksena oman lapsenne oppivelvollisuuden suorittamisen. Oletteko hulluja?
Sinun vanhempasi ilmeisesti ottivat sinut pois koulusta kun et lukemaasi ymmärrä?
Niin siis koulusta hakemisella tarkoitin sitä, että koulun jälkeen haen lapsen kotiin arestiin, en sitä, että estäisin lasta menemästä kouluun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2. Ei tottele arestia, olen joutunut tekemään turhia etäpäiviä hakeakseni arestissa olevan teinin koulusta ja vahtiakseni että kanssa pysyy kotona.
Estätte siis rangaistuksena oman lapsenne oppivelvollisuuden suorittamisen. Oletteko hulluja?
Sinun vanhempasi ilmeisesti ottivat sinut pois koulusta kun et lukemaasi ymmärrä?
Hänhän juuri ymmärsi lukemansa. Ap käytti vähän kehnoa ilmaisua asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä teki lasun omasta pojastaan kun tämä jäi kiinni kannabiksesta.
Viranomaiset kyllä hyvin tarttuivat toimeen ja poika selvästi pelästyi heidän väliintuloonsa. Ymmärsi että nyt on tosi kyseessä.
En muista tarkkaan näitä viranomaisten toimenpiteitä enää, mutta ainakin virtsanäytteitä poika kävi antamassa säännöllisesti, ja jos näistä olisi kärynnyt, olisi tapahtunut jonkinlainen huostaanotto ja laitosasuminen.
Poika oli tuolloin 16v ja nyt hän on aivan ihana 22v. Hyväkäytöksinen ja kohtelias. Asuu omillaan ja vakityöpaikka.
Eli se lasu voisi olla viisas ratkaisu teillekin?Voiko viinasta/ oluesta tehdä lasun? Siis tietty voi, mutta seuraako siitä vastaavaa? Tietääkö kukaan?
2
Kyllä voi tehdä! Ja kun siihen liittyy tuo erittäin huono käytös, ottaen vielä huomioon että poika vasta seiskalla.
Ystäväni poika aluksi reagoi tuohon lasuun että "haluatte siis kusipäävanhemmat minusta eroon" jne. Silloin vain johdonmukaisesti selittivät, että kun he eivät pärjää, on pakko pyytää apua jos käytös ei muutu.
Tsemppiä ap, ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa maalle.
Huono idea. Yleensä kääntyy itseään vastaan. Maaseudulla virikkeitä on vielä vähemmän ja nuorten ainoa viihde on viina ja huumeet.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa maalle.
Heh. Minulla on ystävä maalla, joka on Lto ja luokanope. Hän on viimeiset 20 vuotta puhunut, ettei ikinä muuttaisi pk-seudulle opettajaksi.
Hän lähettää teinipoikansa lomilla luokseni "turvaan" kaikesta sekoilusta. Hauskaa tässä on tämä: asumme Itäkeskuksessa.
"Ei tottele arestia, olen joutunut tekemään turhia etäpäiviä hakeakseni arestissa olevan teinin koulusta ja vahtiakseni että kanssa pysyy kotona"
Kihih, luulin, että estätte lapsen kouluun menemisen....