Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Teini kapinoi, en jaksa enää

Vierailija
10.01.2017 |

Yläasteelle mentyään ennen kivasta, rehellisestä ja kunnollisesta lapsesta on tullut kamala uppiniskainen teini. Ollaan miehen kanssa aivan loppu ja nuoremmat sisarukset pelkäävät isosiskoaan. Esimerkkejä käytöksestä:

1. On kärähtänyt tupakasta muutaman kerran viime syksynä

2. Ei tottele arestia, olen joutunut tekemään turhia etäpäiviä hakeakseni arestissa olevan teinin koulusta ja vahtiakseni että kanssa pysyy kotona

3. Karkaa usein öisin ulos kavereiden kanssa

4. Ei suostu kertomaan kenen kanssa hengailee, tulee hooveetä jos kysyy

5. Koulu mennyt häränpyllyä, ennen kasin-ysin oppilaasta on tullut kutosen oppilas. Luvattomia poissaoloja kertyy koko ajan.

Lapsi on vanhimmainen eikä tällaista käytöstä ole koskaan ennen ollut, lapsena oli tasapainoinen ja meillä oli lämpimät välit, ei tarvinnut paimentaa ja iso perusluottamus oli. Nyt kuitenkin viime syksystä asti on ollut ihan kamalaa, lapsi muuttunut täysin. Lapsen luokka muuttui ja vanhat kaverit jäivät rinnakkaisluokalle, onko tyttö vain eksynyt väärään seuraan? Terapiaan ei halua ja kuraattorille ei pukahda sanaakaan, luokanvalvojan mukaan ei kiusata, päin vastoin tyttö sorsii muita.

Mikään ei tunnu toimivan. Ei aresti, ei huuto, ei tavaroiden takavarikointi, ei keskustelu, ei itku, ei palkitseminen. Joululomalla raahattiin teini väkipakolla mummolaan koko lomaksi ja käytös tasaaantui nopeasti ainakin jotenkuten normaaliksi, kiroilu jäi ja lapsi keskusteli jopa neutraalisti. Kaikkiin kyselyihin syksyn menosta vastasi kuitenkin tuttuun, yrmeään haistav*ttu -tyyliin.

Onko kyse tosiaan huonosta seurasta? Pitäisikö tehdä lasu omasta lapsesta? Mielenterveyden ongelmia? Olen huolissani, stressaantunut ja aivan puhki. En tiedä mitä tehdä kun tosiaan meillä aina on ollut kaikkiin lapsiin hyvät välit eikä suurempia kapinoita joista ei järkevällä keskustelulla selviä ole ollut.

Auttakaa, otan kaikki ehdotukset vastaan kiitollisena.

Kommentit (71)

Vierailija
21/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä teki lasun omasta pojastaan kun tämä jäi kiinni kannabiksesta.

Viranomaiset kyllä hyvin tarttuivat toimeen ja poika selvästi pelästyi heidän väliintuloonsa. Ymmärsi että nyt on tosi kyseessä.

En muista tarkkaan näitä viranomaisten toimenpiteitä enää, mutta ainakin virtsanäytteitä poika kävi antamassa säännöllisesti, ja jos näistä olisi kärynnyt, olisi tapahtunut jonkinlainen huostaanotto ja laitosasuminen.

Poika oli tuolloin 16v ja nyt hän on aivan ihana 22v. Hyväkäytöksinen ja kohtelias. Asuu omillaan ja vakityöpaikka.

Eli se lasu voisi olla viisas ratkaisu teillekin?

Voiko viinasta/ oluesta tehdä lasun? Siis tietty voi, mutta seuraako siitä vastaavaa? Tietääkö kukaan?

2

Vierailija
22/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

EI OLE NORMITEINI! :O Mitä ihmettä te oikein huutelette, ei ole normaalia että teini karkailee öisin ikkunasta ja arvosanat romahtavat! Teinillä on nyt joku huonosti, joko asenteessa, seurassa, mielenterveydessä tai muussa ja siihen pitää tarttua. Huonolla tuurilla peruskouluajan törttöilyt määrittävät elämää pitkälle aikuisikään.

Soita ensimmäiseksi teinin koulun koulukuraattorille ja kysy mitä voidaan tehdä. Tällaiset asiat ovat juuri eikä melkein koulukuraattorin työnkuvaa. Hyvällä tuurilla keskustelut koulukuraattorin ja/tai -psykologin kanssa auttavat, mutta kuraattorilta voi myös saada lähetteen nuorisopsykiatriselle, missä asiaa voidaan selvittää enemmän. Monenlaista tukea ja apua on tarjolla ja sitä pitää lakisääteisesti tarjota. Parempi tarttua toimeen nyt kuin joskus kolmen vuoden päästä. Vanhemman huoli ja kokemus siitä etteivät omat konstit riitä on aivan riittävä perustelu avun hakemiselle. Aloita tosiaan siitä kuraattorista ja soita TÄNÄÄN.

Sitä lasta ei voi pakottaa käymään kuraattorilla tai edes perheneuvolassa. Meillä kokeiltu. Sanottiin, että lapsi tulee jos itse haluaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En todellakaan aio uhkata lastani hylkäämisellä, pain vastoin haluan lapseni tietävän että äiti ja isä on tukena vaikka mikä olisi.

Ap

Vierailija
24/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Parempi tarttua toimeen nyt kuin joskus kolmen vuoden päästä. Vanhemman huoli ja kokemus siitä etteivät omat konstit riitä on aivan riittävä perustelu avun hakemiselle. Aloita tosiaan siitä kuraattorista ja soita TÄNÄÄN.

Jatkan vielä, että olin puoli vuotta neuvoton oman teinin käyttäytymisen, putoavien arvosanojen, haistattelun ja kavereilla notkumisen vuoksi. Teinejä olen nähnyt kymmenittäin, mutta tässä ei ollut kyse enää mistään "vitsi sä et tajuu mistään mitään" -valituksesta, vaan teinillä tuntui olevan asiat sekaisin vähän joka rintamalla, enkä saanut langan päästä kiinni. Koulukuraattorin kautta paljastui, että teinillä on todella raskaat mietteet, masennustestissä tuli täydet pojot ja saatiin lähete nuorisopsykiatriselle. Reilut puoli vuotta käytiin siellä yksittäin ja perheenä, sitten alkoi helpottaa. Jos olisin miettinyt, että "ihan normaali teini", niin tiedä vaikka oltaisiin peruskoulun päättäjäisten sijaan "juhlittu" hautajaisia...

Vierailija
25/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kuulosta enää ns. normaalilta murrosiän uhmalta. Voisiko teini vaihtaa luokkaa niiden vanhojen kavereiden luokalle? Yöksi ovi takalukkoon, ei todellakaan voi olla yläasteikäinen ulkona yöllä. Kaverit ovat taatusti väärää seuraa ja herää epäilys päihteidenkäytöstä?

Mitä jos vain raahaatte teinin terapiaan? Luulisi että ovat tottuneet käsittelemään hankalasti käyttäytyviä ihmisiä. Onko teinillä kännykkä/tabletti/pelikone/tietokone, jota maksatte? Näitä kannattaa rajoittaa ja voitte myös ilmoittaa teinille, että jatkossa luette hänen viestinsä, koska epäilette ettei kaikki ole nyt kunnossa. Kännykän voi myös ottaa pois kokonaan. Huutohan siitä tulee, mutta ei kai se tuosta nykyisestä kielenkäytöstä hirveästi eroa. Annatte selvät ohjeet miten kännykkä palaa takaisin.

Puuttukaa tuohon nyt heti ja kunnolla. Parissa vuodessa tilanne ehtii vain huonontua. Näyttäkää että olette tosissanne. Jos mikään muu ei auta, niin teini vaihtaa koulua / muutatte toiselle paikkakunnalle. Kannattaa myös pohtia päihdetestejä.

Vierailija
26/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan aio uhkata lastani hylkäämisellä, pain vastoin haluan lapseni tietävän että äiti ja isä on tukena vaikka mikä olisi.

Ap

Juuri näin. Tärkeintä olisi saada teini eroon tuosta kaveriporukasta ja kuten muutkin jo sanoneet, testata päihteidenkäyttö ja mielenterveys. Voit ensi hätään tulostaa netistä löytyvän masennus/mielialatestin ja pyytää teiniä huvikseen ruksimaan sen. Sano että täyttää rehellisesti eikä tarvitse näyttää tulosta sinulle jos tuntuu siltä. Voisi antaa esim. masennuksesta kärsivälle sanat kuvailla olotilaa ja tunnistaa oma masennus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI OLE NORMITEINI! :O Mitä ihmettä te oikein huutelette, ei ole normaalia että teini karkailee öisin ikkunasta ja arvosanat romahtavat! Teinillä on nyt joku huonosti, joko asenteessa, seurassa, mielenterveydessä tai muussa ja siihen pitää tarttua. Huonolla tuurilla peruskouluajan törttöilyt määrittävät elämää pitkälle aikuisikään.

Soita ensimmäiseksi teinin koulun koulukuraattorille ja kysy mitä voidaan tehdä. Tällaiset asiat ovat juuri eikä melkein koulukuraattorin työnkuvaa. Hyvällä tuurilla keskustelut koulukuraattorin ja/tai -psykologin kanssa auttavat, mutta kuraattorilta voi myös saada lähetteen nuorisopsykiatriselle, missä asiaa voidaan selvittää enemmän. Monenlaista tukea ja apua on tarjolla ja sitä pitää lakisääteisesti tarjota. Parempi tarttua toimeen nyt kuin joskus kolmen vuoden päästä. Vanhemman huoli ja kokemus siitä etteivät omat konstit riitä on aivan riittävä perustelu avun hakemiselle. Aloita tosiaan siitä kuraattorista ja soita TÄNÄÄN.

Sitä lasta ei voi pakottaa käymään kuraattorilla tai edes perheneuvolassa. Meillä kokeiltu. Sanottiin, että lapsi tulee jos itse haluaa.

No sitten pitää varata aika vaikka psykiatrille ja viedä se lapsi sinne vaikka tuijottaisi tyhjyyteen. Eihän teini voi itse ymmärtää, että saattaa olla sairastunut mielenterveydenhäiriöön. Ja  mitä nopeammin saa apua, sitä parempi.

Ja ikkunaan munalukko ja avain piiloon.

Vierailija
28/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko huumeet jo kuvioissa? Mä istuttaisin teinin pöydän ääreen, ja puhuisin vakavasti. Näin: "jos sinulle eivät kelpaa tämän talon säännöt, lennät täältä ulos. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat " Sitten ladot muutamia elämän tosiasioita pöytään siitä, miten teidän torpassa eletään tai sitten teininä aletaan elättää itseään. Uhkaat sillä lasulla vielä.

Faija lähti vuonna 64 14-veenä töihin, kun oma faija kuoli,  eikä mitään varaa vittuilla äidilleen. Nykykakarat luulee, että kaikki tulee täällä annettuna, jääkaapin ovi, punkka, jolla maata ja paperi, jolla pyyhkiä perse.

Minä olen pojalle juuri noilla sanoilla puhunut. Mutta kun ei se poika kaipaa mitään, hän ei halua mitään. Eväsin jo luokkaretken, hän vain nauroi. Ei ole puhelintakaan vähään aikaan, eikä uskalla tällä hetkellä sitä pyytää. Eli lasu lienee ainoa vaihtoehto?

2

Tee lasu. Teini-iässä puhkeaa myös monet mielenterveysongelmat, eikä siinä uhkailut ja palkinnot auta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla 16v lukiolaistyttö joka kuluttaa voimani äärimmilleen. Ei juo eikä polta mutta kaikin muin tavoin uuvuttaa. Haukkuu, vähättelee minua, valittaa kodin, auton ja äitinsä eli minun rumuudesta. Kuinka häpeää. Saa raivokohtauksia. On kiittämätön. Välillä uhkaa tappaa itsensä jne. Olen henkisesti alamaissa. Kasvatus mennyt pieleen ja yh olen.

Vierailija
30/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI OLE NORMITEINI! :O Mitä ihmettä te oikein huutelette, ei ole normaalia että teini karkailee öisin ikkunasta ja arvosanat romahtavat! Teinillä on nyt joku huonosti, joko asenteessa, seurassa, mielenterveydessä tai muussa ja siihen pitää tarttua. Huonolla tuurilla peruskouluajan törttöilyt määrittävät elämää pitkälle aikuisikään.

Soita ensimmäiseksi teinin koulun koulukuraattorille ja kysy mitä voidaan tehdä. Tällaiset asiat ovat juuri eikä melkein koulukuraattorin työnkuvaa. Hyvällä tuurilla keskustelut koulukuraattorin ja/tai -psykologin kanssa auttavat, mutta kuraattorilta voi myös saada lähetteen nuorisopsykiatriselle, missä asiaa voidaan selvittää enemmän. Monenlaista tukea ja apua on tarjolla ja sitä pitää lakisääteisesti tarjota. Parempi tarttua toimeen nyt kuin joskus kolmen vuoden päästä. Vanhemman huoli ja kokemus siitä etteivät omat konstit riitä on aivan riittävä perustelu avun hakemiselle. Aloita tosiaan siitä kuraattorista ja soita TÄNÄÄN.

Sitä lasta ei voi pakottaa käymään kuraattorilla tai edes perheneuvolassa. Meillä kokeiltu. Sanottiin, että lapsi tulee jos itse haluaa.

Totta, mutta jos ei muu auta, on esim. koulukuraattorin velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jolloin teininkin on osallistuttava. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös yhteistyössä vanhemman kanssa, mikä on lastensuojelun työntekijöiden kannalta se "mukavin" vaihtoehto. Ilmoituksen tultua tehdään selvitys lastensuojelun tarpeessa ja siinä punnitaan miten vakava perheen/lapsen tilanne on ja mitä tehdään. Jos nuori siinä vaiheessa suostuu lähtemään koulukuraattorille tai psykologille tms., voi lastensuojelu kuitata asian siltä osin ja perhe voinee jatkaa omatoimisesti. Jos taas teinin käyttäytyminen katsotaan terveyttä ja hyvinvointia vahingoittavaksi, on lastensuojelulla tarjota monenlaisia keinoja tilanteen helpottamiseksi. Myös lapsen vanhempi voi tosiaan ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja kertoa huolestaan. Teinin tilanne kuulostaa sen verran huolestuttavalta, että aloittaisin heti soittelurumban ja soittaisin eri tahoille niin pitkään, että jonnekin päästäisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli samanlaista kahden tytön kanssa, toinen tosin piti arvosanat hyvinä. Alkoi kun siirtyi yläkouluun ja koulua oli kestänyt 2vkoa niin piru oli irti! Tupakkaa,jälki-istuntoja, pummimista tunneilta jne. Otin vastaan haukut ja haistattelut, pukeutumiseen en puuttunut, vaikka mieli teki. Rakkautta ja rajoja, jotka ei todellakaan aina pitäneet. Monesti itkin katkerasti kun voimat olivat loppu.

En muista kuinka jaksoin, mutta nämä riiviöt kasvoivat ihaniksi naisiksi jotka opiskelivat unelma-ammattinsa ja ovat aivan normaaleja vastuuntuntoisia ihmisiä!

Kaksi muuta lasta ohittivat murrosiän ilman mutinoita!

Jaksa jaksa! Yritä pitää rajat,pyydä miestäsi mukaan yhteiseen rintamaan kanssasi. Tyttösi kiukuttelee ja on kamala sille johon luottaa että voi koetella hormonihuuruissaan!

Muistan kun äitini sanoi että miksi moitin tytär b-tä, kun hänhän on niin ihana ja hyväkäytöksinen! Mietin silloin puhummekohan samasta henkilöstä!

Eli kumminkin muille käyttäytyi maltillisesti, paitsi vanhemmilleen.

Sellainen trauma tyttöjen murrosiästä mulle kumminkin jäi, että jos heille sattuu joskus syntymään samanlaiset 'täriläät',niin toivottavasti osaan olla hiljaa mielessäni vahingoniloinen.

Vierailija
32/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko huumeet jo kuvioissa? Mä istuttaisin teinin pöydän ääreen, ja puhuisin vakavasti. Näin: "jos sinulle eivät kelpaa tämän talon säännöt, lennät täältä ulos. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat " Sitten ladot muutamia elämän tosiasioita pöytään siitä, miten teidän torpassa eletään tai sitten teininä aletaan elättää itseään. Uhkaat sillä lasulla vielä.

Faija lähti vuonna 64 14-veenä töihin, kun oma faija kuoli,  eikä mitään varaa vittuilla äidilleen. Nykykakarat luulee, että kaikki tulee täällä annettuna, jääkaapin ovi, punkka, jolla maata ja paperi, jolla pyyhkiä perse.

Minä olen pojalle juuri noilla sanoilla puhunut. Mutta kun ei se poika kaipaa mitään, hän ei halua mitään. Eväsin jo luokkaretken, hän vain nauroi. Ei ole puhelintakaan vähään aikaan, eikä uskalla tällä hetkellä sitä pyytää. Eli lasu lienee ainoa vaihtoehto?

2

Tee lasu. Teini-iässä puhkeaa myös monet mielenterveysongelmat, eikä siinä uhkailut ja palkinnot auta.

Poika on siis muutoin ok. Hän tekee kotityönsä ja hoitaa koulunsa ainakin jotenkuten. Eikä haistattele. Hän ei osoita mitään mt-ongelmia.

Mutta todellakin, kohta loppuu kärsivällisyys.

2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Soita sille koulukuraattorille, mene sinne ensin yksin (tai lapsen isän kanssa) juttelemaan. Auttaisiko jos lapsi siirrettäisiin vanhojen kavereiden kanssa samalle luokalle? Jäisi ne uudet kaverit enemmän taka-alalle. Harrastaako mitään, saisiko sitä kautta kaveriporukkaa vapaa-aikaankin? Olisi varmaan hyvä, jos nuo sisaruksetkin pääsisivät juttelemaan jonkun kanssa, kun kerran pelkäävät sisartaan. Pyytäkää kuraattorin kautta neuvoa miten pääsisitte perheneuvolaan tms paikkaa juttelemaan kaikki yhdessä ja vaikka erikseenkin.

Vierailija
34/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Soita kuraattorille jo tanaan ja selita tilanne. 

Ei ole ensimmainen teini jonka sekoilu menee tuolle tasolle. Mita aeimmin toimit, sita varmemmin tilanne ei karkaa kokonaan kasista. 

Mulle tuli myos ekana mieleen jos teinin saisi siirrettya samalle luokalle vanhojen kavereiden kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ihan minun teiniltäni. 9 oppilaasta tulikin alisuorittaja, lintsari, känniääliö, karkailija.

Mä tein lasun omastani.

Lasua on turha pelätä, ei ne ota sitä lasta sulta vaan todella auttavat pärjäämään ja kertovat mitä kaikkea voi tehdä. Kun vanhemmilla on tahtoa saada asiat rullaamaan kotona he tukevat tätä. Paras päätös jonka koskaan tein. Lastensuojelun asiakkuus päättyi jo kuukausia sitten ja kotona mussukka on ollut koko tämän ajan (n. Vuoden) Järki on palannut teinillä päähän ja kotona/koulussa on kaikki hyvin.

Vierailija
36/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuraattorin kanssa ollaan jatkuvasti yhteyksissä. Tyttö on käynyt siellä kerran ja lintsannut loput tapaamiset. Lähtee siis tunnilta kuraattorille muka muttei koskaan mene sinne vaan notkuu ties missä. Päihteistä toistaiseksi tiedän vain että tupakkaa on tullut poltettua. Olisin naiivi jos väittäisin ettei alkoholia ole käytetty koska varmaan on. Tytön huone on ensimmäisessä kerroksessa, karkaa aina ikkunasta. Ollaan nyt miehen kanssa mietitty että laitetaan meidän makuuhuoneeseen vierassänky tytölle jossa tulee yöpyä niin ehkä karkailu saataisiin sillä väliaikaisesti kuriin kunnes tilanteelle saadaan joku ratkaisu.

Tuo masennustesti on hyvä idea, voisin antaa täytettäväksi ja sanoa ettei tuloksia tarvitse näyttää kenellekään jos ei niin tahdo.

Ap

Vierailija
37/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laita kersa tapaamaan Koivuniemen Herraa pari kertaa niin eiköhän se siitä tokene. Niin tehtiin ennen ja toimi silloin, miksei myös nyt.

Vierailija
38/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Seiskaluokkalainen. Voisin ottaa luokanvalvojaan yhteyttä ja yrittää selvittää tarkalleen kenen kanssa lapsi liikkuu ja jos on tytön luokalla/koulussa niin ehkä joku yhteispalaveri vanhempien kanssa onnistuisi. Pitää yrittää.

Ap

Tuon, jos teet on teillä tosi ristissä sukset. Se eka neuvo oli paras. Näytä tämä sille lapselle. On sillä aivot, ja ne aivot vaan haluavat sitä itsenäisyyttä - kaikin keinoin. Jos ei ole uhmaikää lapsella/nuorella ei hän ole välttämättä aivan terve. Eikä ole kellekään hauskaa, kun se uhmaikä ja äidistä irtaantuminen tapahtuu sitten, kun ollaan muutettu pois ja alettu sitä omaa elämää elää. Näytä tämä sille ja kysy mitä tehdään, vaihtoehdot näet täältä.

Vierailija
39/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko huumeet jo kuvioissa? Mä istuttaisin teinin pöydän ääreen, ja puhuisin vakavasti. Näin: "jos sinulle eivät kelpaa tämän talon säännöt, lennät täältä ulos. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat " Sitten ladot muutamia elämän tosiasioita pöytään siitä, miten teidän torpassa eletään tai sitten teininä aletaan elättää itseään. Uhkaat sillä lasulla vielä.

Faija lähti vuonna 64 14-veenä töihin, kun oma faija kuoli,  eikä mitään varaa vittuilla äidilleen. Nykykakarat luulee, että kaikki tulee täällä annettuna, jääkaapin ovi, punkka, jolla maata ja paperi, jolla pyyhkiä perse.

Minä olen pojalle juuri noilla sanoilla puhunut. Mutta kun ei se poika kaipaa mitään, hän ei halua mitään. Eväsin jo luokkaretken, hän vain nauroi. Ei ole puhelintakaan vähään aikaan, eikä uskalla tällä hetkellä sitä pyytää. Eli lasu lienee ainoa vaihtoehto?

2

Istuta alas vielä kerran, ja sano että et muuta voi. Puhu tiukasti, äläkä kuuntele yhtään mitään selityksiä tai lässytyksiä, tai vastaan inttämisiä. Huuda ja karju ja joskus ei ole pahitteeksi vaikka haukkuakin tuon ikäistä muutamalla sanalla kuten idiootti, tyhmä, laiska!  Ei se siitä säry, jos ihan itse jo yrittää pilalle mennä tyhmyyttään.  Haistata takaisin, ja mene sinne haistattelijan huoneeseen. Ota vaikka punkkakamat pois. Sano että "makaat lattialla, jos kerran vittu on sinusta kaunis sana äidille sanottavaksi. Tollaista en sulle ole opettanut.  Makaat lattialla tai tulet pyytämään anteeksi.  Ja jos ei kiinnosta, ala tienata rahoja omaan kotiin ja omiin petivehkeisiin. Siellä voit sitten huutaa vittua miten huvittaa. Koulukodissa on muuten tosi kivoja kavereita. Pari raiskariakin voi osua kohdalle. "  Sä saat saada ihan kunnon kilarit sille kersalle. Nyt on lupa huutaa. Kaikki, mikä kuulostaa nyt rajulta, tehdään lapsen suojelun nimissä. Sun on säikyteltävä se nyt kunnolla.

Säikäytä, että rakkaus ei olekaan niin anteeksi antavaa ja ehdotonta, vaikka se olisikin.  Kun lapsi oppii, että mitä vaan saa tehdä mutta rakkaus ei lopu, hän ei opi kunnioittamaan toisia ihmisiä ja varjelemaan hyviä välejä, vaan käyttää sinua kynnysmattona. Otat yhteyttä ihan ensiksi sinne kasvatusneuvolaan eli nykyään perheterapiaan.  Apua te tarvitsette.

Itse olen ADHD-teinipojan äiti. Meillä ei silti ole moisia ongelmia. Tiedätkö sä edes keitä ne pojan nykykaverit on? Mä tiedän. Myös vanhemmat. Menepäs kattomaan, missä se poika pyörii, kun karkaa. Seuraa sitä.

Vierailija
40/71 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä tässä tulee mietittyä, että onko meillä kasvatus tehty sitten ihan päin helvettiä. Kun esikoinen syntyi, päätettiin miehen kanssa että meidän lapset kasvatetaan kommunikaatiolla. Säännöt perustellaan aina, tunteista puhutaan. Muistan kuinka lapsi tuli joskus aikoinaan kolmos-nelosluokkalaisena koulusta, toi tuolin työpöytäni viereen ja kertoi syvästä harmistuksestaan, koska kaveri koulussa sanoi, että hänellä on samanlainen paita kuin uusi paita, jonka tyttö oli innolla laittanut kouluun. Tuntuu niin kaukaiselta ajalta ja melkein itkettää ajatella miten hyvät välit meillä on olleet. Ehkä ollaan oltu liian auktoriteetittömiä kun valtataisteluita ei ole koskaan ollut, lapset ovat hyväksyneet ja noudattaneet meidän aikuisten asettamia sääntöjä kun ne on perusteltu. Onko sama edessä kahdella nuoremmalla koska ollaan sössitty kasvatus kokonaan? Ja juuri nyt kaikki energia menee esikoiseen, toki koitetaan epätoivoisesti järjestää kahdenkeskistä aikaa nuorempien kanssa mutta tuntuu että he ovat jääneet täysin heitteille.

Ap