Tosi moni mummo kuvittelee että eutanasian varjolla kunnat voi säästösyistä tappaa vanhuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen näin. Minusta eutanasia on periaatteessa tosi kannatettava asia, mutta kun tämän yhteiskunnan arvot kovenevat tätä tahtia kuin ne tekevät, pahaa pelkään että parin vuosikymmenen päästä eutanasia ei välttämättä olisikaan enää vapaaehtoista ja vain omasta tahdosta tehtävää erilaisille tuottamattomille ja vajaakykyisille ihmisille. 

Loppujen lopuksi uskon myös että eutanasiaa tarvitsevat tapaukset on onneksi aika harvinaisia. Useimmiten hyvällä kipulääkityksellä ja tarvittaessa nukuttamalla voidaan ihminen säästää viimeisiltä tuskilta.

Lisään vielä, että tätä näkemystäni vahvistaa tältäkin palstalta lukemani joidenkin näkemykset, että koska he itse eivät tietyissä vammaisuus- tai sairaustiloissa haluaisi elää, niin kuvitellaan ettei kukaan muukaan voi, joten niissä olevat ihmiset pitäisi "armahtaa" eutanasian keinoin vaikkeivat he pysty selkeästi ilmaisemaan tahtoaan täysissä sielunvoimissa olevina. Tosiasiassa hyvin monet erittäin vaikeasti sairaat tai vammaiset jotka ei pysty oikein mihinkään haluavat elää, jopa pelkäävät kuolemaa, eikä olisi mikään armonteko päättää heidän puolestaan että "ton elämän täytyy olla kamalaa, armahdetaan se viimeisellä piikillä".

Mä ajattelen samoin.

Ja vanhustyötä tekevänä tiedän, että "olen taakkana muille" on jo nyt hyvin yleistä. "En ole tuottava, kuolisin jo pois." Mielestäni ilman muuta ihmisen ei tarvitse kärsiä kipua tai muuta tuskaa, pitäisi olla kunnon lääkkeet siihen ja keskustella enemmän siitä miten tehdä elämästä elämisen arvoinen viimeiseen asti, miten jokaisen olisi hyvä olla. Eutanasian vastustajana usein tulee tuo vastaan, että kumpa itse sitten joskus joutuisin kokemaan tuskaisen lopun, mutta kun sitä en toivo kenellekään vaan pelkään, että eutanasia olisi liiankin helppo ratkaisu siihen. Ei tarvitsekaan enää kehittää hyviä kipulääkkeitä, ei tarvitse miettiä mikä on 99v vanhuksen elämän merkitys, eutanasia vaan jos tuntuu ettei enää kestä.

Moni terve kuvittelee ettei pystyisi elämään jos sitä tai jos tätä. Vanhuksissa näkee tosi rankkojakin elämän kohtaloita ja suurin osa on onnellisia, osa hyvästä elämästä huolimatta katkeria ja kiukkuisia. Joku voi olla onnellinen vaikkei jalat toimi, joku muistisairas voi olla ihan tyytyväinen. Missä vaiheessa ja miten päätös eutanasiasta tehtäisiin ja kuka sen tekisi? "Kun olen vihanneksena sairaalassa, en halua enää elää!" tai muistamattomana, "En halua elää sitten kun en enää tiedä mistään mitään!". Mutta kun se olo ei ole silloin sama kuin se on nyt. Mistään mitään ymmärtämätön voi olla tyytyväinen. Hän voi olla edelleen äiti, puoliso, mummo... Ei hänen arvo ole hävinnyt mihinkään. Jos hän on 20v sitten tehnyt päätöksen eutanasiasta niin pitääkö hänet tappaa? Jos oma mummosi tuntuu turhalta muistamattomana niin katso peiliin mielummin kuin toivo kenenkään kuolemaa! Ja ne kivut. Miksi kivuliaan kohdalla pohditaan tappaakko vai ei, mietitään mielummin miksei vuonna 2017 ole niin hyvää lääkettä kipuihin, että ne olisi hallinnassa?!

Komppaan. Maassa, jossa kivun hoito on vieläkin varsin puutteellista, arvot koko ajan kovenevat ja vanhustenhoito on kansallinen häpeäpilkku, on aivan liian suuret riskit sille, että eutanasiasta tulee ajan mittaan paskan hoidon korvike. "Käypä hoito."

Ei eutanasialle. Kyllä hyvälle saattohoidolle.

Eutanasiaa toivovat haluavat kuolla, kun peli on pelattu ja edessä pelkkää kärsimystä. Asennekysymys sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen näin. Minusta eutanasia on periaatteessa tosi kannatettava asia, mutta kun tämän yhteiskunnan arvot kovenevat tätä tahtia kuin ne tekevät, pahaa pelkään että parin vuosikymmenen päästä eutanasia ei välttämättä olisikaan enää vapaaehtoista ja vain omasta tahdosta tehtävää erilaisille tuottamattomille ja vajaakykyisille ihmisille. 

Loppujen lopuksi uskon myös että eutanasiaa tarvitsevat tapaukset on onneksi aika harvinaisia. Useimmiten hyvällä kipulääkityksellä ja tarvittaessa nukuttamalla voidaan ihminen säästää viimeisiltä tuskilta.

Lisään vielä, että tätä näkemystäni vahvistaa tältäkin palstalta lukemani joidenkin näkemykset, että koska he itse eivät tietyissä vammaisuus- tai sairaustiloissa haluaisi elää, niin kuvitellaan ettei kukaan muukaan voi, joten niissä olevat ihmiset pitäisi "armahtaa" eutanasian keinoin vaikkeivat he pysty selkeästi ilmaisemaan tahtoaan täysissä sielunvoimissa olevina. Tosiasiassa hyvin monet erittäin vaikeasti sairaat tai vammaiset jotka ei pysty oikein mihinkään haluavat elää, jopa pelkäävät kuolemaa, eikä olisi mikään armonteko päättää heidän puolestaan että "ton elämän täytyy olla kamalaa, armahdetaan se viimeisellä piikillä".

Mä ajattelen samoin.

Ja vanhustyötä tekevänä tiedän, että "olen taakkana muille" on jo nyt hyvin yleistä. "En ole tuottava, kuolisin jo pois." Mielestäni ilman muuta ihmisen ei tarvitse kärsiä kipua tai muuta tuskaa, pitäisi olla kunnon lääkkeet siihen ja keskustella enemmän siitä miten tehdä elämästä elämisen arvoinen viimeiseen asti, miten jokaisen olisi hyvä olla. Eutanasian vastustajana usein tulee tuo vastaan, että kumpa itse sitten joskus joutuisin kokemaan tuskaisen lopun, mutta kun sitä en toivo kenellekään vaan pelkään, että eutanasia olisi liiankin helppo ratkaisu siihen. Ei tarvitsekaan enää kehittää hyviä kipulääkkeitä, ei tarvitse miettiä mikä on 99v vanhuksen elämän merkitys, eutanasia vaan jos tuntuu ettei enää kestä.

Moni terve kuvittelee ettei pystyisi elämään jos sitä tai jos tätä. Vanhuksissa näkee tosi rankkojakin elämän kohtaloita ja suurin osa on onnellisia, osa hyvästä elämästä huolimatta katkeria ja kiukkuisia. Joku voi olla onnellinen vaikkei jalat toimi, joku muistisairas voi olla ihan tyytyväinen. Missä vaiheessa ja miten päätös eutanasiasta tehtäisiin ja kuka sen tekisi? "Kun olen vihanneksena sairaalassa, en halua enää elää!" tai muistamattomana, "En halua elää sitten kun en enää tiedä mistään mitään!". Mutta kun se olo ei ole silloin sama kuin se on nyt. Mistään mitään ymmärtämätön voi olla tyytyväinen. Hän voi olla edelleen äiti, puoliso, mummo... Ei hänen arvo ole hävinnyt mihinkään. Jos hän on 20v sitten tehnyt päätöksen eutanasiasta niin pitääkö hänet tappaa? Jos oma mummosi tuntuu turhalta muistamattomana niin katso peiliin mielummin kuin toivo kenenkään kuolemaa! Ja ne kivut. Miksi kivuliaan kohdalla pohditaan tappaakko vai ei, mietitään mielummin miksei vuonna 2017 ole niin hyvää lääkettä kipuihin, että ne olisi hallinnassa?!

Jos minä olen ilmoittanut tahdokseni eutanasian, niin myös vaadin, että tahtoani kuunnellaan, sietämätön ajatus, että joku kävelee tahtoni yli kun kyse on omasta elämästäni.

Ja onhan esimerkkisi mummolla ollut 20 vuotta aikaa miettiä päätöstään.

Vierailija kirjoitti:

Ei eutanasialle. Kyllä hyvälle saattohoidolle.

Eutanasiaa toivovat haluavat kuolla, kun peli on pelattu ja edessä pelkkää kärsimystä. Asennekysymys sekin.

Niin?

Mulla ei ainakaan ole sellainen asenne, että pakko kärsiä helvetin tuskia, koska tämä elämä vaan on niin ihanaa ja merkityksellistä.

Outo juttu muuten, että erityisesti uskovat ovat tätä vastaan, heitähän odottaa Taivaan Isä ja hänen taivaansa.

Minä ymmärrän mummojen pelon. Täysijärkisenä ja terveenä vaikkakin heikkenevänä vanhuksena ymmärtää elämän ja järjenvalon rajallisuuden. Toki se pelottaa, että mitä jos dementoituukin ja asetetaan holhouksenalaiseksi, joku toinen voi tulla ja päättää, että nirri pois. Kun elinaika alkaa muutenkin olla lopuillaan, kyllä sitä haluaa pitää kiinni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä niin kauan, kun kipuja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän mummojen pelon. Täysijärkisenä ja terveenä vaikkakin heikkenevänä vanhuksena ymmärtää elämän ja järjenvalon rajallisuuden. Toki se pelottaa, että mitä jos dementoituukin ja asetetaan holhouksenalaiseksi, joku toinen voi tulla ja päättää, että nirri pois. Kun elinaika alkaa muutenkin olla lopuillaan, kyllä sitä haluaa pitää kiinni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä niin kauan, kun kipuja ei ole.

Valitettavasti monella vanhuksella on kipuja.

Ja eihän kyseessä olevaa eutanasiaa laiteta edes harkintaan jos ihminen ketä asia koskee on dementoitunut. No holhouksenalle varmaan laitetaan ja menettää kaiken hallinnan omaan talouteen. MUTTA ei se anna oikeutta edunvalvojalle päättää valvottavan päivistä!

Hieman jotakin edes pikkaisen semmoista realismia tähän keskusteluun. Ihmiset täällä kirjoittaa tunteissaan eikä se järjenvalo pääse pilkahtamaan.

Tietenkin minun siis minun mielipide on seuraavanlainen koskien dementoitunutta vanhusta. Millaista se elämä on? Ei tunnista ketään, ei tiedä kuka on, elää aina välistä jossain kauan kauan sitten tapahtuneessa hetkessä.

Onko se sitten mukavaa?

Johan niitä jätetään syöttämättä kunnolla ja kuivutetaan kuolleeksi, joten miksi eivät tappaisi eutanasian varjolla. Äkkiäkös sitä asiakirjan väärentää.

Morsiameni lähti täältä omalla päätöksellään.

Jos joku haluaa lähteä, niin vain hyvin harvoissa tapauksissa hän ei kykene tekemään sitä itse.

Eutanasia on väärin, sillä sen väärinkäytön vaarat ovat liian suuret.

Eikä sitä tarvita, sillä lähtö onnistuu liiankin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Johan niitä jätetään syöttämättä kunnolla ja kuivutetaan kuolleeksi, joten miksi eivät tappaisi eutanasian varjolla. Äkkiäkös sitä asiakirjan väärentää.

Muistisairaita ei auteta syömisessä edes hoito-osastoilla. Tarjotin tyrkätään eteen ja viedään lähes koskemattomana pois. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi ja osastot on niin isoja. Tämä tuli nähtyä henkilökohtaisesti, kun omainen sairastui. Surkeaa hoivaa voi saada todellakin laitoksissa Suomessa nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan niitä jätetään syöttämättä kunnolla ja kuivutetaan kuolleeksi, joten miksi eivät tappaisi eutanasian varjolla. Äkkiäkös sitä asiakirjan väärentää.

Muistisairaita ei auteta syömisessä edes hoito-osastoilla. Tarjotin tyrkätään eteen ja viedään lähes koskemattomana pois. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi ja osastot on niin isoja. Tämä tuli nähtyä henkilökohtaisesti, kun omainen sairastui. Surkeaa hoivaa voi saada todellakin laitoksissa Suomessa nykypäivänä.

Kyllä heitä autetaan! Mutta se aika mikä vanhusta kohden syömisen avustamisessa on n. 1 minutti? Joten siinä saa aika nopsaan syödä...

Laitoksissa on surkeaa hoivaa ja se tulee huonontumaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen näin. Minusta eutanasia on periaatteessa tosi kannatettava asia, mutta kun tämän yhteiskunnan arvot kovenevat tätä tahtia kuin ne tekevät, pahaa pelkään että parin vuosikymmenen päästä eutanasia ei välttämättä olisikaan enää vapaaehtoista ja vain omasta tahdosta tehtävää erilaisille tuottamattomille ja vajaakykyisille ihmisille. 

Loppujen lopuksi uskon myös että eutanasiaa tarvitsevat tapaukset on onneksi aika harvinaisia. Useimmiten hyvällä kipulääkityksellä ja tarvittaessa nukuttamalla voidaan ihminen säästää viimeisiltä tuskilta.

Lisään vielä, että tätä näkemystäni vahvistaa tältäkin palstalta lukemani joidenkin näkemykset, että koska he itse eivät tietyissä vammaisuus- tai sairaustiloissa haluaisi elää, niin kuvitellaan ettei kukaan muukaan voi, joten niissä olevat ihmiset pitäisi "armahtaa" eutanasian keinoin vaikkeivat he pysty selkeästi ilmaisemaan tahtoaan täysissä sielunvoimissa olevina. Tosiasiassa hyvin monet erittäin vaikeasti sairaat tai vammaiset jotka ei pysty oikein mihinkään haluavat elää, jopa pelkäävät kuolemaa, eikä olisi mikään armonteko päättää heidän puolestaan että "ton elämän täytyy olla kamalaa, armahdetaan se viimeisellä piikillä".

Mä ajattelen samoin.

Ja vanhustyötä tekevänä tiedän, että "olen taakkana muille" on jo nyt hyvin yleistä. "En ole tuottava, kuolisin jo pois." Mielestäni ilman muuta ihmisen ei tarvitse kärsiä kipua tai muuta tuskaa, pitäisi olla kunnon lääkkeet siihen ja keskustella enemmän siitä miten tehdä elämästä elämisen arvoinen viimeiseen asti, miten jokaisen olisi hyvä olla. Eutanasian vastustajana usein tulee tuo vastaan, että kumpa itse sitten joskus joutuisin kokemaan tuskaisen lopun, mutta kun sitä en toivo kenellekään vaan pelkään, että eutanasia olisi liiankin helppo ratkaisu siihen. Ei tarvitsekaan enää kehittää hyviä kipulääkkeitä, ei tarvitse miettiä mikä on 99v vanhuksen elämän merkitys, eutanasia vaan jos tuntuu ettei enää kestä.

Moni terve kuvittelee ettei pystyisi elämään jos sitä tai jos tätä. Vanhuksissa näkee tosi rankkojakin elämän kohtaloita ja suurin osa on onnellisia, osa hyvästä elämästä huolimatta katkeria ja kiukkuisia. Joku voi olla onnellinen vaikkei jalat toimi, joku muistisairas voi olla ihan tyytyväinen. Missä vaiheessa ja miten päätös eutanasiasta tehtäisiin ja kuka sen tekisi? "Kun olen vihanneksena sairaalassa, en halua enää elää!" tai muistamattomana, "En halua elää sitten kun en enää tiedä mistään mitään!". Mutta kun se olo ei ole silloin sama kuin se on nyt. Mistään mitään ymmärtämätön voi olla tyytyväinen. Hän voi olla edelleen äiti, puoliso, mummo... Ei hänen arvo ole hävinnyt mihinkään. Jos hän on 20v sitten tehnyt päätöksen eutanasiasta niin pitääkö hänet tappaa? Jos oma mummosi tuntuu turhalta muistamattomana niin katso peiliin mielummin kuin toivo kenenkään kuolemaa! Ja ne kivut. Miksi kivuliaan kohdalla pohditaan tappaakko vai ei, mietitään mielummin miksei vuonna 2017 ole niin hyvää lääkettä kipuihin, että ne olisi hallinnassa?!

Jos minä olen ilmoittanut tahdokseni eutanasian, niin myös vaadin, että tahtoani kuunnellaan, sietämätön ajatus, että joku kävelee tahtoni yli kun kyse on omasta elämästäni.

Ja onhan esimerkkisi mummolla ollut 20 vuotta aikaa miettiä päätöstään.

Vaadit saada tulla murhatuksi?!? Et sä ihan vähän vaadikaan. Joku raja se on asiakaspalvelullakin. Mutta tätähän minä olen koko ajan epäillyt. Että on olemassa tietty itsekeskeinen ihmistyyppi, joka tekee eutanasiastakin itsemääräämisoikeuskysymyksen tässä mielessä. Ja paljon on myös sitten vähän arempia vaatijoita, jotka kuitenkin kerjäävät saada tulla tapetuiksi. Ja että kysymys on lopultakin yhdestä erityispiirteestä elämäntavassa, jossa vastuuseen pitää saada joku muu, aina, kaikesta. Ammattipassivistit.

Turha pelko. Kunnat tappavat vanhuksia jo nykyisin hitaasti kuivattamalla. Jos omaiset eivät ruoki ja juota niin puolustuskyvytön vanhus kuihtuu nopeasti nälkään ja janoon.

Oli vaiva mikä vaan. Eutanasian saa hyppäämällä junan alle.