Lue keskustelun säännöt.
"Lapsi saa olla ujo – vanhemman tehtävä on puolustaa häntä eikä patistaa reippaammaksi, neuvoo emeritaprofessori"
09.01.2017 |
Samaa mieltä! Ujojen syyllistäminen lopetettava!
Kommentit (45)
Kyllä tähän kansaan ymmärrystä taas mahtuu.. Ymmärretään vain kaikkia maailman tappiin, kohta kaikki ovat jollakin lailla spessuja ja heiltä ei voi vaatia mitään. Niinpä me kolme jäljelle jäänyttä törkeää, ulospäinsuuntautunutta mölisijää saamme luvan elättää kivalla työnteolla muiden viiden miljoonan ymmärtämisen ja loisimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tähän kansaan ymmärrystä taas mahtuu.. Ymmärretään vain kaikkia maailman tappiin, kohta kaikki ovat jollakin lailla spessuja ja heiltä ei voi vaatia mitään. Niinpä me kolme jäljelle jäänyttä törkeää, ulospäinsuuntautunutta mölisijää saamme luvan elättää kivalla työnteolla muiden viiden miljoonan ymmärtämisen ja loisimisen.
Joihinkin mahtuu ymmärrystä, kun taas joihinkin teihin äänekkäisiin mölisijöihin mahtuu lähinnä sitä ääntä. Kuten näistäkin kommenteista on voinut lukea, niin ujot ja hiljaiset eivät loisi, vaan tekevät usein keskivertoa enemmän töitä, koska kuormittuvat sosiaalisista tilanteista paljon enemmän. Kyllä tänne erilaisuutta mahtuu. Se kannattaisi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu saa olla ujo, kunhan se ei ole meiltä muilta pois. Ujouden ylistys on todella rasittavaa. Oikeasti ujoudessa on kyse omien resurssien säästämisestä ja muiden kuluttamisesta. Ihanaahan se olisi, jos muut jatkuvasti arvailisivat ajatuksiani ja kannustaisivat ja keskittyisivät Minuun, Raukkaparkaan. Ujous on eräänlaista uhriutumista.
Ujot sentään usein ymmärtävät, että ovat ujoja ja tsempaavat esim. kokouksiin tai esiintymistilanteisiin. Voi kun "teistä muista" (= suulaista päällepäsmäreistä, jotka ei näe mitään muuta tapaa toimia kuin omansa) voisi sanoa samaa. Suurempi haitta yhteistyölle tai millekään on tuo asenne, että oikeita tapoja tehdä on tasan yksi ja suunvuoronsa saamiseksi täytyy täytyy todella asiakseeen kytätä sopivaa väliä.
Älä nyt viitsi liioitella, aikuinen ihminen.
Sorry vaan , mutta mistä ihmeestä päättelet että oon aikuinen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu saa olla ujo, kunhan se ei ole meiltä muilta pois. Ujouden ylistys on todella rasittavaa. Oikeasti ujoudessa on kyse omien resurssien säästämisestä ja muiden kuluttamisesta. Ihanaahan se olisi, jos muut jatkuvasti arvailisivat ajatuksiani ja kannustaisivat ja keskittyisivät Minuun, Raukkaparkaan. Ujous on eräänlaista uhriutumista.
Ujot sentään usein ymmärtävät, että ovat ujoja ja tsempaavat esim. kokouksiin tai esiintymistilanteisiin. Voi kun "teistä muista" (= suulaista päällepäsmäreistä, jotka ei näe mitään muuta tapaa toimia kuin omansa) voisi sanoa samaa. Suurempi haitta yhteistyölle tai millekään on tuo asenne, että oikeita tapoja tehdä on tasan yksi ja suunvuoronsa saamiseksi täytyy täytyy todella asiakseeen kytätä sopivaa väliä.
:D niinpä! Yleensähän ne ulospäinsuuntautuneet on suorastaan surkeita esiintymistilanteissa. Tän keskustelun taso.. Keksikää edes etäisesti todellisuuteen linkittyviä argumentteja kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen kyllä ujot lapset ja aikuiset välillä jopa rasittavina ja itsekkäinä. Heidän huomioiminen ja vastausten odottelu vie hirveästi aikaa ja kivaa siinä sitten odotella kaikkien muiden, että "ujo" saa katseensa nostettua ja soperrettua asiansa. Tuttavaperheessä tällaisia lapsia. Kun ollaan ruokapöydässä, niin 5min ootellaa, että mitähän nyt Paavo tahtoo "otatko makaronilaatikkoa?", "entä porkkanaa?", kurkkua, tomaattia, jne. Paavon äiti hellästi maanittelee häntä vastaamaan ja juoman valinta se vasta pitkä prosessi onkin. Mutta kun Paavo niin söpösti kurkkii alas painetuilla kasvoillaan. Paavoa ja hänen samanlaista äitiään pitää myös kaikkien huomioida keskusteluissa, kun he hitaasti ja harkiten miettivät näkökantojaan esim siihen, että sopisko leikkitreffit huomenna. Joo, olen nopea luonteeltani, mutta mikä oikeus ujoilla on topedoida muiden elämää?
Ei tämä ruoka-arpominen kuulosta ujoudelta vaan ihan jo ongelmaksi olevalta epäsosiaalisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu saa olla ujo, kunhan se ei ole meiltä muilta pois. Ujouden ylistys on todella rasittavaa. Oikeasti ujoudessa on kyse omien resurssien säästämisestä ja muiden kuluttamisesta. Ihanaahan se olisi, jos muut jatkuvasti arvailisivat ajatuksiani ja kannustaisivat ja keskittyisivät Minuun, Raukkaparkaan. Ujous on eräänlaista uhriutumista.
Ujot sentään usein ymmärtävät, että ovat ujoja ja tsempaavat esim. kokouksiin tai esiintymistilanteisiin. Voi kun "teistä muista" (= suulaista päällepäsmäreistä, jotka ei näe mitään muuta tapaa toimia kuin omansa) voisi sanoa samaa. Suurempi haitta yhteistyölle tai millekään on tuo asenne, että oikeita tapoja tehdä on tasan yksi ja suunvuoronsa saamiseksi täytyy täytyy todella asiakseeen kytätä sopivaa väliä.
:D niinpä! Yleensähän ne ulospäinsuuntautuneet on suorastaan surkeita esiintymistilanteissa. Tän keskustelun taso.. Keksikää edes etäisesti todellisuuteen linkittyviä argumentteja kiitos.
Eipä ne hyvätkään argumentit paljon auta kun palstalaisten luetunymmärtäminen on tuota tasoa...
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Ujojen syyllistäminen lopetettava!
Jos ei ole reipas niin kannattaa varautua syrjäytymiseen yhteiskunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Ujojen syyllistäminen lopetettava!
Joo miksi sitä tekisi lapsen elämästä helpompaa.
Kilpailu kovenee koko ajan työelämässä ja elämässä yleensäkkin. Miten luulet ujon siellä pärjäävän?
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on outoa, kun nykyään julistetaan, että "ujous on ihana ominaisuus lapsessa" tms. Eikä ujoudesta saisi sanoa mitään negatiivista. Totuus on kuitenkin se, että ujous on suorastaan invalidisoivaa ja huomattavasti tavallista elämää haittaavaa! Olen itse ujo ja minulla on ujo lapsi, joten tiedän kyllä mistä puhun!
Sun kanssas täysin samaa mieltä. Hyvästi työelämä, kaverit, ystävät, parisuhde, perheen perustaminen. ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Artikkelia ei päässyt lukemaan ilman rekisteröitymistä Hesarin sivuille, joten kirjoitukseni ei nyt perustu tuohon artikkeliin. Minusta ujoudessa ei ole mitään vikaa, jos se ei häiritse tai haittaa asianomaista itseään. Pakottamalla ei yleensä synny mitään hyvää, joten jos lapselle ujous tuottaa ongelmia, lasta tulee nimenomaan rohkaista ("tarjota porkkanaa"), mutta ei pakottaa ("tarjota keppiä"). Rohkaisun ja pakottamisen välinen raja on veteen piirretty viiva ja sen vuoksi vanhempien täytyy olla hyvin tarkkoja, missä määrin yrittävät saada lastaan muiden pariin sekä ilmaisemaan itseään muiden seurassa. Hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan, jos ylittää tuon viivan. Ujon lapsen tulevaisuutta ajatellen voisi olla hyvä, jos lasta kannustaa ja rohkaisee suuntautumaan sellaisille aloille, joissa yrittäjyys ei olisi ainakaan hirveän vaikeaa. Näin ujo aikuinen voisi työllistää itsensä kenties helpommin kuin hakeutumalla toisen palvelukseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin todella ujo ja varautunut lapsena, en luottanut ihmisiin, enkä oikeastaan vieläkään. Olin vain jostain syystä sellainen erakko. Äitini aina tuuppasi väkisin sosiaalisiin tilanteisiin, pakotti itku kurkussa puhumaan vieraalle jne. Piti kuulemma vain reipastua, ei siskotkaan ole tuollaisia omituisia mököttäjiä, kuten hän asian ilmaisi. Oli narsisti muutenkin, joten kaikkea muutakin on jäänyt käytökseen, mutta lisänä vielä tietysti kova sosiaalisten tilanteiden pelko ja aivan järjetön puhelinkammo.
Huomaan joskus pelkääväni niin paljon jonkun ihan pienen asian kertomista jopa omalle miehelleni, että itku pääsee ja häpeän tätä ihan kauheasti. Asia voi olla vaikka se, että olen unohtanut kirjoittaa kauppalistaan voin, vaikka kaapissa sitä vielä olisi, mutta haluan ostaa sitä varastoon. Tai jotain muuta yhtä typerää. Onneksi mies ymmärtää minua, on kuitenkin ollut sen verran tekemisissä äitini kanssa, että ymmärtää kyllä miksi käyttäydyn näin.
Mulla muuten sama juttu, mutta vanhemmat ei vaan mitään narsisteja olleet, mutta hermostuivat mun ujouteen ja arkuuteen. Siksi painostivat ja pakottivat tilanteisiin joista en kyennyt kunnialla selviytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on maailmalla todettu, että ujous itsessään EI OLE kielteinen piirre joka aiheuttaisi ahdistusta lapselle, vaan se miten ujous vaikuttaa esim. sosiaaliseen ja koulumenestykseen riippuu täysin kulttuurin näkemyksistä ujoudesta.
Esim. Japanissa ja Kiinassa arvostetaan sitä että lapset on nöyriä ja ujoja. Siellä ujous ei aiheuta lapsille tai nuorille ahdistusta, sosiaalisista suhteista syrjäytymistä tai koulumenestyksen ongelmia. Toinen ääripää on Yhdysvallat, jossa ihannoidaan ekstroverttia luonnetta jopa siihen asti, että ujoutta katsotaan parhaaksi lääkitä psyykenlääkkeillä, koska sen nähdään olevan niin paljon elämään vaikeuksia aiheuttava ongelma.
Ongelma on kuitenkin kulttuurinen suvaitsemattomuus, ei lapsen piirre. Jos nimittäin piirre olisi ongelma, se olisi sitä joka puolella, kuten vaikka joku vamma tai sairaus on haitta joka paikassa. Mutta ujous on etu toisaallla, neutraali asia toisaalla, jossain vakava haitta. Ehkä olisi parempi lisätä suvaitsevuutta erilaisia ihmisiä, myös ujoja, kohtaan, eikä yrittää pakottaa lapsia tiettyyn muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on outoa, kun nykyään julistetaan, että "ujous on ihana ominaisuus lapsessa" tms. Eikä ujoudesta saisi sanoa mitään negatiivista. Totuus on kuitenkin se, että ujous on suorastaan invalidisoivaa ja huomattavasti tavallista elämää haittaavaa! Olen itse ujo ja minulla on ujo lapsi, joten tiedän kyllä mistä puhun!
Sun kanssas täysin samaa mieltä. Hyvästi työelämä, kaverit, ystävät, parisuhde, perheen perustaminen. ..
Mitä nyt hittoa. Tässä maassa on valtavasti työssäkäyviä, perheellisiä ujoja. Itsekin olen alallani oikein hyvin menestynyt ihminen, mulla on samanhenkisiä nörttikavereita, on mies ja 2 lasta, vaikka olen ujo ja erittäin introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä ujoudella tarkoitetaan? Minusta ujous on sitä, että ei uskalla tehdä jotain vaikka haluaisikin (esim. sanoa mielipidettään, mennä mukaan leikkeihin, mennä uusiin paikkoihin jne.). Se ei ole hyvä juttu ja mielestäni vanhemman tehtävä on tosiaan rohkaista lasta tästä pois. Rakentavasti ja tukevasti, ei todellakaan syyllistäen.
Se, että ei ole ensimmäisenä äänessä, kuuntelee mieluummin tai harkitsee sanojaan, ei ole mielestäni ujoutta.
Ujous on fysiologiaan perustuva piirre, jossa ihminen mieluummin uuden ärsykkeen edessä mieluummin katselee sivusta tarkkailijana, ja liittyy toimintaan vasta varmistuttuaan henkisesti että se on turvallista. Tämä on piirre, josta on ollut historiassamme erittäin paljon hyötyä, ja eläinkunnassa on vieläkin: luin joitain vuosia sitten tutkimuksesta jossa todettiin että ujojen ja arkojen naaraiden jälkeläisillä oli monessa eläinlajissa huomattavasti suurempi todennäköisyys säilyä hengissä aikuisuuteen kuin rohkeiden naaraiden jälkeläisillä. Sitä kuvittelisi että sellainen arka naaras on nössykkä joka tuskin saa ruokaa saalistettua pennuilleen, mutta näköjään saa, ja sen lisäksi se suojelee tarpeettomilta vaaroilta luontaisen varovaisuutensa ja pelokkuutensa ansiosta. Näin arkojen geenit yleistyvät ajan myötä.
Itse olen aina ollut tuon klassisen näkemyksen mukainen ujo, eli haluan tarkkailla asioita ensin jonkun matkan päästä, ennen kuin liityn mukaan. Mutta ei ujous koskaan ole estänyt mitään tekemästä. Minä en vaan pääse alkuun niin nopeasti kuin jotkut muut varovaisuuteni takia, mutta omaa tahtiani tehden voin tehdä ihan mitä vaan. Ja sitten kun asia on mielessä turvalliseksi ja hyväksi todettu, mitään rohkeuden puutteen ongelmia ei ole, ei ihmissuhteissa eikä muussakaan.
Saa lapsi olla ujo ja hiljainen, myös aikuisena. Ihmisten tulisi olla suvaitsevaisia toisilleen.
Usein vanhemmat tekevät ujoille lapsilleen karhunpalveluksen sillä patistamisella ja pakottamisella. Mulle kävi näin. Äitini on kaikkea muuta kuin ujo, eikä ymmärtänyt minua ollenkaan. Hän oli selvästi erittäin turhautunut siihen miten nössö ja avuton lapsi hänellä on, ja häpesi minua ihmisten edessä, ja yritti pakottaa erilaiseksi. Minä opin jo varsin pienenä, että minä siis olen huono, edes vanhemmilleni kelpaamaton, ja en tee koskaan mitään oikein. Ei liene yllättävää, että tämä ei johtanut rohkaistumiseen vaan suurempaan vetäytymiseen ihmiskontakteista, koska ihmiskontaktit tarkoittivat häpeää siitä että on vääränlainen.
No, mulle lopputulos oli sinänsä positiivinen, että koska opin jo alle kouluikäisenä erakoksi, en ole koskaan kärsinyt yksinäisyydestä. Se on ollut minulle ihan mieleinen asia, eikä minua ole haitannut etten ns. kelpaa ihmisille. Mutta osalle, vähemmän erakkoluonteille, se on surullinen asia jos jo lapsena leimataan pieneen mieleen "olet nolo, olet kelvoton, olet nössö, häpeän sinua". Voi kestää pitkälle aikuisuuteen päästä näistä päässä kuuluvista äänistä eroon.
Olin itse ujo lapsi, ja samoin on esikoiseni. Olen kyllä reipastuttanut häntä puoliväkisin, eli pitää mennä kavereiden kanssa ja jutella heille jne. Ja meneekin nykyään.
Kaverillani on vastaava tilanne, mutta hän ei pakota lasta mihinkään. Tokaluokkalaisella ei siksi ole eläissään ollut yhtään kaveria.
Kumpi sitten lienee parempi, mutta en kadu...
Minä olin lapsena TODELLA ujo, en uskaltanut edes puhua vieraille ihmisille, kun minulta jotain kysyivät, vaan katsoin aina äitiäni, jotta hän vastaisi puolestani. En tiedä, olisinko vieläkin samanlainen, jos minua ei oltaisi patistettu ja toisinaan jopa suututettu/loukattu kunnolla paasauksella ujoudestani. Olin tosin siitä hassu ujo, että ujoudestani huolimatta tykkäsin esiintyä. Tanssien tosin. Puhe-esiintymiset ovat edelleen todella jännittäviä minulle. Kaveriporukassani minä olen se ulospäinsuuntautunut hölösuu, mutta olen edelleen uusien ihmisten seurassa ujo. Haittaako se elämääni? No ei. Mutta olen silti sitä mieltä, että äitini teki lapsuudessani ihan oikein, kun patisti olemaan reipas. Kiusaamistapauksissa äiti kuitenkin aina puolusti minua, ja on muutenkin aina pitänyt puoliani. Mielestäni tämä ei ole niin mustavalkoinen asia. Vanhempien tehtävä on mielestäni rohkaista, tsempata (joidenkin mielestä tätä voitaisiin kutsua patistamiseksi) mutta myös puolustaa lastaan ja pitää tämän puolia.
Auuoaltit ne vasta rasittavia ovat. Luulevat kertovamsa mielenkiintoisia juttuja, kun toinen kuuntelee.Tietäisipä vaan mitä kuuntelija ajattelee. Pitäisit stanan molopää sen pääsi hetken kiinni
Ja näitä ominaisuuksiako ei esiinny ujoilla..? Ehkä jopa k.a. enemmän?