Asioita joita ette ymmärrä elokuvissa, sarjoissa jne.

Dramatisoinnit historiadokkareissa. Niin pökkelönäyttelemistä kuin olla voi ja olisi kiinnostavampi katsoa esim. arkeologeja työssään tällaisissa ohjelmissa.

Jos sarjassa on lääkäri, on hän aina kaikkiin aloihin erikoistunut. Ja potilastietoja on ihan ok kailottaa ja juoruta ympäri kaupunkia ja rappua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomat jätetään juomatta ja koskaan ryyppäämisen jälkeen ei ole vapaapäivää?

Ja polttarit on häitä edeltävänä iltana. Ihan kuin silloin ei olisi muutakin mietittävää. Ja tosi kiva olla alttarilla krapulassa.

Tämän takia tosissaan luulin, että polttarit on aina häitä edeltävänä päivänä. Mietin kanssa, että mahtaa olla hyvä olo suurena päivänä :D

Kun kauhuelokuvissa juostaan ampujia/autoja karkuun, juostaan lähes aina SUORAAN. Siis ei edes yritetä poiketa autoa karkuun vaikkapa metsikköön tai väistellä lentäviä veitsiä yms..

Toinen et tiedetään talossa kummittelevan/tapahtuvan kauheita ja siltikin mennään sinne pimeään kellariin yksin( jossa 90% lamput palaneet) tarkistamaan mistä se ääni kuului.

Kolmantena mainitsen aseet. Kun uhrilla on valittavana puolustusaseeksi esim. joko miekka tai keppi, se on se prkl keppi :D Tai jos uhri valikoi sen paremman aseen, hän yleensä kaatuu ja menettää sen.

Lopuksi: Suomalaisissa leffoissa äänet päin persettä kuten joku jo aikaisemmin kommentoi. MIKSI SE MUSIIKKI KUULUU NIIN ISOSTI, kun puhe taas niin pirun pienesti että joutuu käyttämään tekstitystä?!

Vierailija kirjoitti:

Housessa ärsyttää se, että house ja housen tiimi osaavat tehdä kaikkea. Kaikki osaavat ottaa magneettikuvia, suorittaa kaikkia leikkauksia ja ottaa ties mitä luuydinnäytteitä ja muita. Harvoin tarvitsee apua keneltäkään ulkopuoliselta. Ja sitten jos potilas menee tajuttomaksi niin kestää ehkä kaks sekuntia niin potilas saa jo sähköä.

Todella luontevaa myöskin se, että jotain viisi tai enemmänkin erikoislääkäriä pohtii yhden potilaan asiaa ja samalla vehtaa omissa yksityisasioissaan. Suomessa pitää nykyään läpäistä parin kolmen hoitajan vastaanotot ja välttämättä et lääkäriä edes näe!

Mua ärsyttää ehkä eniten se, kun hahmoilla ei ole mukanaan mitään laukkua, kassia, pussia tai reppua. Huoliteltu nainen kulkee kaupungin kaduilla ilman mitään missä kantaa esimerkiksi ja muun muassa puhelin, avaimet ja lompakko? Yllä niukka mekko tai tiukat farkut ja toppi, ei taskuunkaan mahdu mitään. Niin epärealistista, että ärsyttää. En käsitä miten puvustuksen puolelta ei tuohon puututa, kun kerran asu muuten suunnitellaan ja järjestetään. Miten kukaan ei huomaa, että hei, mulla ja sullakin olis tässä kassi mukana, muuten näyttää omituiselta ja epäuskottavalta, näyttelemiseltä.

Ryhmä vihollisia hyökkää kimppuun aseinaan nyrkit. Sankari puolustautuu ja iskee jokaisen maihin yksi kerrallaan. Jos viholliset hyökkäisi päälle kerralla, eikä yksitellen (muut yleensä seisovat nyrkit ojossa ringissä odotellen omaa vuoroaan) niin sankarilla ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Tosiaan; venäläiset mafiosot ja pahikset puhuu keskenään esim. Rockyssa englantia, mutta tosi paksulla aksentilla. Ja lausuvat nimensä Ivan -> "Aivan". Ei kukaan venäläinen lausu Ivania noin. Ja sitten ne toimintaleffat, joissa rätkitään useasta eri suunnasta pyssyillä tienoo seulaksi, mutta sankariin ei osu yksikään kuti. Kyseessä kuitenkin ampumisen hallitsevat pahikset, eikä sokeat apukoululaiset ampumaleirillä.

Ja sitten tämä; naiselle tukka ponnarille ja isot silmälasit päähän, niin on ruma. Sitten kun ottaa tukan auki ja kakkulat pois, niin kaikki on että wau.

Ensin uhataan jotakuta ampuma-aseella minuuttitolkulla ja sitten vasta tehdään latausliike tai viritetään iskuri.

Vierailija kirjoitti:

TV-sarjoissa, kuten Salatut Elämät, kaikilla on aina aamuisin älyttömän paljon aikaa. Kukaan ei säntäile minuuttiaikataululla puolipukeissa pitkin kämppää ryystäen kahvia ja laittaen tukkaa samaan aikaan*. Ollaan jo täysissä pukeissa, tukka ja meikit laitettuna, piipahdetaan kahvilassa tai istuskellaan kotona aamupalapöydässä (ja siihen pöytäänhän on kauniisti katettu lautaset ja lasit, leivät, leikkeleet yms.), ja vaihdetaan kuulumisia kunnes yhtäkkiä todetaan, kuin hetken mielijohteesta, "Pitää lähteä kouluun/töihin". En hetkeäkään usko, että esim. joku teini vapaaehtoisesti herää aamulla niin aikaisin, että on tuollaista luppoaikaa ennen kouluun lähtöä.

*poikkeuksena se, kun on nukahtanut salarakkaan luokse ja nyt on kiire työtapaamiseen/viemään lasta hoitoon/piiloon salarakkaan perheeltä.

Toisin kuin amerikkalaissa ohjelmissa joissa perhe on aamutoimilla ja aamupalalla, kaikilla on ihan älytön kiire. Perheen äiti paistaa hirveitä kasoja pannukakkuja, teinit ja lapset ottaa niistä pari palasta ja sitten äiti kiiruhtaa niitä jo ulkona näkyvään koulubussiin. Äiti antaa jokaiselle lapselle eväsrasian/ paperipussin mukaan.

Perheen isä siemailee kaikessa rauhassa kahvia ja lukee sanomalehteä.

Perheen äidillä on aina kiire. Jos lapset eivät mene bussilla, äiti vie tila-autolla ja kantaa itse tekemänsä lasten kouluprojektit koulun ovelle saakka.

Vierailija kirjoitti:

Kadut, pihat mitä vaan elokuvan/sarjan kohtauksissa asvaltti on märkä??

Kumi ulvoo paremmin

Korjataanpas hieman: SINÄ et saa seksiä koskaan, tosielämässä miehet kyllä saa naisilta. Jaajon näköinen kundi saa jo ihan itse valkata ehdokkaista....katsohan peiliin että mikä sinussa on oikein vialla!!

Mitä eroa on tällä ketjulla ja perinteisellä elokuvakliseiden luettelemisella?

Leikkaussaleissa on aina pilkkopimeää, lukuunottamatta spottivaloa joka osoittaa leikkausalueelle. Ja leikkaustiimi keskustelee rakkauselämänsä läpi kesken vaativan aivoleikkauksen. Toistuu useissa sairaalasarjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TV-sarjoissa, kuten Salatut Elämät, kaikilla on aina aamuisin älyttömän paljon aikaa. Kukaan ei säntäile minuuttiaikataululla puolipukeissa pitkin kämppää ryystäen kahvia ja laittaen tukkaa samaan aikaan*. Ollaan jo täysissä pukeissa, tukka ja meikit laitettuna, piipahdetaan kahvilassa tai istuskellaan kotona aamupalapöydässä (ja siihen pöytäänhän on kauniisti katettu lautaset ja lasit, leivät, leikkeleet yms.), ja vaihdetaan kuulumisia kunnes yhtäkkiä todetaan, kuin hetken mielijohteesta, "Pitää lähteä kouluun/töihin". En hetkeäkään usko, että esim. joku teini vapaaehtoisesti herää aamulla niin aikaisin, että on tuollaista luppoaikaa ennen kouluun lähtöä.

*poikkeuksena se, kun on nukahtanut salarakkaan luokse ja nyt on kiire työtapaamiseen/viemään lasta hoitoon/piiloon salarakkaan perheeltä.

Toisin kuin amerikkalaissa ohjelmissa joissa perhe on aamutoimilla ja aamupalalla, kaikilla on ihan älytön kiire. Perheen äiti paistaa hirveitä kasoja pannukakkuja, teinit ja lapset ottaa niistä pari palasta ja sitten äiti kiiruhtaa niitä jo ulkona näkyvään koulubussiin. Äiti antaa jokaiselle lapselle eväsrasian/ paperipussin mukaan.

Perheen isä siemailee kaikessa rauhassa kahvia ja lukee sanomalehteä.

Perheen äidillä on aina kiire. Jos lapset eivät mene bussilla, äiti vie tila-autolla ja kantaa itse tekemänsä lasten kouluprojektit koulun ovelle saakka.

Tämä oli siinä uudessa Sing-animaatioelokuvassakin. Äiti rakensi yhdessä yössä laitteen, joka hoiti kaikki aamutoimet muistaakseni 23 lapselle. Isä eikä lapset eivät edes huomanneet, että äitiä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on tällä ketjulla ja perinteisellä elokuvakliseiden luettelemisella?

Se, että elokuvaklisee-ketjussa kukaan ei kysele typeriä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi monissa amerikkalaisissa leffoissa puhutaan vain englantia, vaikka hahmot on vaikkapa ranskalaisia, saksalaisia ym. Esim. nyt vaikkapa suuri osa sotaleffoista. Onko se niin vaikeaa laittaa ne tekstitykset amerikkalaisille, jos kuitenkin elokuvan pääkieli on englanti?

Erityisen huvittavaa on, että puhuhat sitä englantia korostuksella! Siis esim. Jos leffan henkilöt ovat ranskalaisia ja tapahtumat sijoittuvat ranskaan, niin puhuvat englantia ranskalaisella korostuksella.

Amerikkalaiset eivät tykkää tekstitetyistä leffoista jostain syystä, siksi siellä katsotaan harvemmin ulkomaalaisia elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Dramatisoinnit historiadokkareissa. Niin pökkelönäyttelemistä kuin olla voi ja olisi kiinnostavampi katsoa esim. arkeologeja työssään tällaisissa ohjelmissa.

Olisi kiva myös katsella kaivauksia, rakennuksia ja maisemia ilman juontajan naamaa keskellä ruutua. Eilen esitettiin dokumentti vuosisadan alun Wienistä, eikä tainnut näkyä yhtään ovea, portaikkoa tai kadunpätkää, jossa ei juontajan käveleminen olisi ollut pääroolissa.

Kauhufilmeissä aina yksissä tuumin "hajaannutaan". Että mörkö voi viedä tai tappaa yksitellen haahuilevat näyttelijät.

Eikö voisi mennä yhteen huoneeseen kaikki, ovi kiinni ja valot päälle odottelemaan aamua. Säästyttäisiin kaikki siltä silmittömältä lahtaamiselta.

Omaiset rääkyy vieressä kun sairaalan käytävällä elvytetään tai tehdään avosydänleikkausta.