Yhteenmuutto ja tavarapaljous?

No meillä on vähän näin, yksi lapsistamme on hamstraaja. Hänen huoneensa on tavaraa lattiasta kattoon. Nukkumaan mahtuu juuri ja juuri. Tavarat saa pitää kunhan ne pysyy siellä omassa huoneessa ja siellä on pysyneet. Itse olin lapsena samanlainen, välillä saattaa keräily lähteä aikuisenakin käsistä, mutta sitten nopea palautus ruotuun ja osa kamoista kiertoon. Meillä on siis sitä yhtä lapsen huonetta lukuunottamatta ihan väljää ja siistiä.

Eli mielestäni voi vaatia että jokainen säilyttää ne omat roinansa siinä omassa henkilökohtaisessa tilassaan. Ja jos se ei onnistu niin muualle asuntoa levittyvät kamat on vapaata riistaa ja ne saa hävittää.

Vierailija kirjoitti:

No meillä on vähän näin, yksi lapsistamme on hamstraaja. Hänen huoneensa on tavaraa lattiasta kattoon. Nukkumaan mahtuu juuri ja juuri. Tavarat saa pitää kunhan ne pysyy siellä omassa huoneessa ja siellä on pysyneet. Itse olin lapsena samanlainen, välillä saattaa keräily lähteä aikuisenakin käsistä, mutta sitten nopea palautus ruotuun ja osa kamoista kiertoon. Meillä on siis sitä yhtä lapsen huonetta lukuunottamatta ihan väljää ja siistiä.

Eli mielestäni voi vaatia että jokainen säilyttää ne omat roinansa siinä omassa henkilökohtaisessa tilassaan. Ja jos se ei onnistu niin muualle asuntoa levittyvät kamat on vapaata riistaa ja ne saa hävittää.

Öööh... Nyt olis tuhannen taalan paikka KASVATTAA sitä lasta.

Ehkei kannata muuttaa yhteen.

Kuulostaa siltä että Ap:n kannattaa perua koko muutto.

Tämä toisen osapuolen hamstrausinto ei ole voinut tulla sulla yllätyksenä. Oothan seurustellut kuitenkin jo hyvän aikaa tyypin kanssa, ja käynyt hänen kotona? 

Mulla oli samanlainen tilanne exäni kanssa. Tämä mies oli varsinainen hamsteri; kauppakuititkin oli tallessa ties kuinka monelta vuodelta. Kaikenlaisia ihmeellsiä tavaraoita pursusivat kaapit. Seurustellessa ja kyselin välillä, onko hän miettinyt miksi sitä tavaraa on niin paljon, verrattuna omaan asuntooni jossa tavaroilla oli merkitys. Kävi ilmi, että hänen äitinsä oli todellinen hamsteri itse.

Kun muutimme yhteen, mies luopui mielellään monista tavaroista. Kävimme yhdessä laatikoita läpi, ja kyselin häneltä (hyvässä hengessä), mihin kutakin tavaraa tarvitsee. Suurin osa päätyi Toriin myyntiin tai kierrätyskeskukseen. Nykyään emme siis ole enää yhdessä mutta hänen kotinsa on totaalisesti erilainen kuin ennen :)

Lapsella voi myös konmari-kirjan!

Hamstraaminen on sairaus. Lopulta joudut vuokraamaan varastotilaa, jotta tavarat voidaan säilyttää. Ja sitten seuraavan varastotilan...

Vierailija kirjoitti:

Hamstraaminen on sairaus. Lopulta joudut vuokraamaan varastotilaa, jotta tavarat voidaan säilyttää. Ja sitten seuraavan varastotilan...

Ei se ole aina sairaus. Ihminen saattaa kerätä tavaraa tyhjyydentunteeseensa. Ja jos on asunut aina yksin, ei välttämättä edes tajua ongelmaansa ennen kuin joku siitä huomauttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on vähän näin, yksi lapsistamme on hamstraaja. Hänen huoneensa on tavaraa lattiasta kattoon. Nukkumaan mahtuu juuri ja juuri. Tavarat saa pitää kunhan ne pysyy siellä omassa huoneessa ja siellä on pysyneet. Itse olin lapsena samanlainen, välillä saattaa keräily lähteä aikuisenakin käsistä, mutta sitten nopea palautus ruotuun ja osa kamoista kiertoon. Meillä on siis sitä yhtä lapsen huonetta lukuunottamatta ihan väljää ja siistiä.

Eli mielestäni voi vaatia että jokainen säilyttää ne omat roinansa siinä omassa henkilökohtaisessa tilassaan. Ja jos se ei onnistu niin muualle asuntoa levittyvät kamat on vapaata riistaa ja ne saa hävittää.

Öööh... Nyt olis tuhannen taalan paikka KASVATTAA sitä lasta.

Kasvattaa mihin? Jos tavarat ovat omassa huoneessa, niin mitä merkitystä niillä on?

Ja ainahan voi kasvattaa lasta siihen, mitä meillä naapurissa on opetettu eli vaatteita ei tarvitse pestä lainkaan, kun ostaa halpaa ja laittaa likaiset roskiin. Naapuri kehuu, miten heillä konmaritus toimii niin, että vaatteet lähtevät kiertoon siinä vaiheessa, kun ne pitäisi pestä, koska niin kaapissa on aina tilaa ja koti pysyy siistinä, kun ei ole pyykkivuoria. Vain alusvaatteet pestään.

Kasvattamalla ei voi muuttaa ihmisen perusluonnetta.

Mieltymys keräilyyn on ominaisuus. Se ei ole yksiselitteisesti paha asia, vaikka meidän ajassamme saattaa siltä tuntuakin. Päinvastoin säästäväisyys ja keräilytaipumus ovat hyviä ominaisuuksia, elleivät ne ole merkkejä turvattomuudesta. Kannattaa tutustua lapseen kaikessa rauhassa ja katsoa, löytyisikö hänelle jokin harrastus, jonka parissa hän saisi toteuttaa luonnettaan ja saada arvostusta sellaisena kuin hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on vähän näin, yksi lapsistamme on hamstraaja. Hänen huoneensa on tavaraa lattiasta kattoon. Nukkumaan mahtuu juuri ja juuri. Tavarat saa pitää kunhan ne pysyy siellä omassa huoneessa ja siellä on pysyneet. Itse olin lapsena samanlainen, välillä saattaa keräily lähteä aikuisenakin käsistä, mutta sitten nopea palautus ruotuun ja osa kamoista kiertoon. Meillä on siis sitä yhtä lapsen huonetta lukuunottamatta ihan väljää ja siistiä.

Eli mielestäni voi vaatia että jokainen säilyttää ne omat roinansa siinä omassa henkilökohtaisessa tilassaan. Ja jos se ei onnistu niin muualle asuntoa levittyvät kamat on vapaata riistaa ja ne saa hävittää.

Öööh... Nyt olis tuhannen taalan paikka KASVATTAA sitä lasta.

Kasvattaa mihin? Jos tavarat ovat omassa huoneessa, niin mitä merkitystä niillä on?

Ja ainahan voi kasvattaa lasta siihen, mitä meillä naapurissa on opetettu eli vaatteita ei tarvitse pestä lainkaan, kun ostaa halpaa ja laittaa likaiset roskiin. Naapuri kehuu, miten heillä konmaritus toimii niin, että vaatteet lähtevät kiertoon siinä vaiheessa, kun ne pitäisi pestä, koska niin kaapissa on aina tilaa ja koti pysyy siistinä, kun ei ole pyykkivuoria. Vain alusvaatteet pestään.

Minäkin tunnen tuollaisia ihmisiä. Mistään ei pidetä huolta, ja kaikki likainen ja rikkonainen kipataan hyväntekeväisyyteen. Ja voi sitä omahyväisyyden määrää. "Meillä ei heitetä mitään käyttökelpoista roskiin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on vähän näin, yksi lapsistamme on hamstraaja. Hänen huoneensa on tavaraa lattiasta kattoon. Nukkumaan mahtuu juuri ja juuri. Tavarat saa pitää kunhan ne pysyy siellä omassa huoneessa ja siellä on pysyneet. Itse olin lapsena samanlainen, välillä saattaa keräily lähteä aikuisenakin käsistä, mutta sitten nopea palautus ruotuun ja osa kamoista kiertoon. Meillä on siis sitä yhtä lapsen huonetta lukuunottamatta ihan väljää ja siistiä.

Eli mielestäni voi vaatia että jokainen säilyttää ne omat roinansa siinä omassa henkilökohtaisessa tilassaan. Ja jos se ei onnistu niin muualle asuntoa levittyvät kamat on vapaata riistaa ja ne saa hävittää.

Öööh... Nyt olis tuhannen taalan paikka KASVATTAA sitä lasta.

Kasvattaa mihin? Jos tavarat ovat omassa huoneessa, niin mitä merkitystä niillä on?

Ja ainahan voi kasvattaa lasta siihen, mitä meillä naapurissa on opetettu eli vaatteita ei tarvitse pestä lainkaan, kun ostaa halpaa ja laittaa likaiset roskiin. Naapuri kehuu, miten heillä konmaritus toimii niin, että vaatteet lähtevät kiertoon siinä vaiheessa, kun ne pitäisi pestä, koska niin kaapissa on aina tilaa ja koti pysyy siistinä, kun ei ole pyykkivuoria. Vain alusvaatteet pestään.

Minäkin tunnen tuollaisia ihmisiä. Mistään ei pidetä huolta, ja kaikki likainen ja rikkonainen kipataan hyväntekeväisyyteen. Ja voi sitä omahyväisyyden määrää. "Meillä ei heitetä mitään käyttökelpoista roskiin."

Tää naapurini osti viime joulna lapselleen Brio-junaradan, samoin tehtiin meillä eli samanikäisillä lapsilla oli samanlaiset radat. Tänä jouluna kerroin ostaneeni rataan lisäosia ja naapuri ilahtui, että hänkin tekee niin, mutta koska se heidän lapsen junarata on jo myyty kirppiksellä, niin pitää ostaa sama peruspaketti kuin viime vuonna ja lisäosat. Tulee kamalan kalliiksi.

Täsmennettäköön ettei kyse ole kumppanista, vaan appivanhemmasta. Kyse ei myöskään ole sairaalloisesta hamstraamisesta, mutta kuitenkin sellaisesta että siitä on haittaa muillekin. Hänen elämäntapansa on tuttu monelta vuodelta, enkä ole tuominnut miten hän omassa(!) kodissaan elää, mutta nyt yhteenmuuton lähestyessä pelottaa osaanko olla tarpeeksi lujatahtoinen yhteisten tilojen järjestyksen suhteen vai valtaako hän tottumuksesta koko talon tavaroilleen. Minä se joudun kuitenkin siivoamaan ja yhteiset säännöt auttaisi paljon.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on vähän näin, yksi lapsistamme on hamstraaja. Hänen huoneensa on tavaraa lattiasta kattoon. Nukkumaan mahtuu juuri ja juuri. Tavarat saa pitää kunhan ne pysyy siellä omassa huoneessa ja siellä on pysyneet. Itse olin lapsena samanlainen, välillä saattaa keräily lähteä aikuisenakin käsistä, mutta sitten nopea palautus ruotuun ja osa kamoista kiertoon. Meillä on siis sitä yhtä lapsen huonetta lukuunottamatta ihan väljää ja siistiä.

Eli mielestäni voi vaatia että jokainen säilyttää ne omat roinansa siinä omassa henkilökohtaisessa tilassaan. Ja jos se ei onnistu niin muualle asuntoa levittyvät kamat on vapaata riistaa ja ne saa hävittää.

Öööh... Nyt olis tuhannen taalan paikka KASVATTAA sitä lasta.

Kasvattaa mihin? Jos tavarat ovat omassa huoneessa, niin mitä merkitystä niillä on?

Ja ainahan voi kasvattaa lasta siihen, mitä meillä naapurissa on opetettu eli vaatteita ei tarvitse pestä lainkaan, kun ostaa halpaa ja laittaa likaiset roskiin. Naapuri kehuu, miten heillä konmaritus toimii niin, että vaatteet lähtevät kiertoon siinä vaiheessa, kun ne pitäisi pestä, koska niin kaapissa on aina tilaa ja koti pysyy siistinä, kun ei ole pyykkivuoria. Vain alusvaatteet pestään.

Kasvattaa siihen, että lapsen oma koti ei olisi tulevaisuudessa kaatopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Miten lähestyisitte tilannetta jossa edessä on useamman hengen yhteenmuutto, mutta käsitys siisteydestä ja tavaran tarpeellisesta määrästä erilainen? Onko täysin kohtuuton vaatimus, että henkilökohtaiset tavarat (esim. vaatteet, harrastusvälineet, muistoesineet) säilytetään omissa huoneissa ja vain yhteiset tavarat (esim. keittiövälineet, siivousvälineet) yhteisissä tiloissa? Onko edes olemassa kohteliasta tapaa ehdottaa hamstraajan luonteen omaavalle että luopuu jostain, kun väistämätön fakta on se, ettei tämän koko omaisuus tule millään mahtumaan siihen omaan tilaan ja hän mielellään levittelisi niitä muiden tielle?

Oletko muuttamassa perheenä yhteen vai soluasuntoon kämppisten kanssa? Tuo suunnitelmasi kuullostaa jälkimmäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Täsmennettäköön ettei kyse ole kumppanista, vaan appivanhemmasta. Kyse ei myöskään ole sairaalloisesta hamstraamisesta, mutta kuitenkin sellaisesta että siitä on haittaa muillekin. Hänen elämäntapansa on tuttu monelta vuodelta, enkä ole tuominnut miten hän omassa(!) kodissaan elää, mutta nyt yhteenmuuton lähestyessä pelottaa osaanko olla tarpeeksi lujatahtoinen yhteisten tilojen järjestyksen suhteen vai valtaako hän tottumuksesta koko talon tavaroilleen. Minä se joudun kuitenkin siivoamaan ja yhteiset säännöt auttaisi paljon.

-ap

Onko teille muuttamassa yhden asunnon/omakotitalon verran tavaraa?

Appiukon tekohampaat vesilasissa keittiön tiskialtaan reunalla, tai verensokerin mittauksen veriset paperpalloset keittiön tuolilla ovat minulle liikaa. Appivanhempien luona väistelen, omassa kodissa en kestäisi.

Nuo päätökset kannattaa tehdä yhdessä perheenä, varsinkin kun on appivanhemmasta kysymys.

miksi olet muuttamassa yhteen anopin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lähestyisitte tilannetta jossa edessä on useamman hengen yhteenmuutto, mutta käsitys siisteydestä ja tavaran tarpeellisesta määrästä erilainen? Onko täysin kohtuuton vaatimus, että henkilökohtaiset tavarat (esim. vaatteet, harrastusvälineet, muistoesineet) säilytetään omissa huoneissa ja vain yhteiset tavarat (esim. keittiövälineet, siivousvälineet) yhteisissä tiloissa? Onko edes olemassa kohteliasta tapaa ehdottaa hamstraajan luonteen omaavalle että luopuu jostain, kun väistämätön fakta on se, ettei tämän koko omaisuus tule millään mahtumaan siihen omaan tilaan ja hän mielellään levittelisi niitä muiden tielle?

Oletko muuttamassa perheenä yhteen vai soluasuntoon kämppisten kanssa? Tuo suunnitelmasi kuullostaa jälkimmäiseltä.

Perheenä yhteen, kaksi taloutta fuusioituu yhdeksi. Minusta perheen sisälläkin jokaisella on yleensä ne OMAT tavarat ja niille olisi paras olla joku paikka, oli se sitten huone, kaappi tai nurkkaus.

-ap