Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen aina naureskellut niille jutuille joissa nainen tajuaa olevansa raskaana vasta aika myöhäisessä vaiheessa raskautta...
07.01.2017 |
...tai pahimmillaan vasta synnytyksen käynnistyttyä.
Ja pari päivää sitten oudon oloni syy selvisi, olen neljännellä kuulla raskaana. Vasta pari viikkoa sitten alkoi tulemaan pieniä outoja oireita, mutta raskaus ei tullut mieleenkään. Menkat tulleet ihan yhtä epäsäännöllisesti ku aina ja mahakaan ei ole kasvanut. Valtavaa ylipainoakaan (liikakiloja noin 8) ei ole, mikä olis mahan piilottanut. Semmoisia liikkeitäkään ei ole tuntunut, että olisin voinut ajatella mitään muuta kun suoliston kuplintaa. Onneksi en tupakoi ja vuodenvaihdettaki juhlin maltillisesti. Ja on tässä vielä aikaa valmistautua ja asiat vois olla huonomminkin, silti hiukkasen tööt olo.
Kenellekään käynyt vastaavaa?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne! Sain aikoinaan tietää olevani raskaana marraskuun alussa, kun vauva oli saanut alkunsa jo heinäkuussa. Olin hyvin nuori ja kuukautiset epäsäännölliset, josta syystä en osannut epäillä raskautta. Tai no ehkä mielessä kävi ajatus, voisiko näin olla, mutta vasta testitulos varmisti epäilyt. Seuraava shokki tulikin, kun lääkärissä todettiin raskauden olevan jo yli 12 viikon ja ainoa keskeytysmenetelmä olisi ollut käynnistetty ennenaikainen synnytys. Tähän en todellakaan voinut suostua, joten sittenpä vaan reippaasti kertomaan vanhemmille, että vahinko on sattunut ja vauva tulossa. Suloinen ja terve tyttö syntyi seuraavana keväänä ja on nyt jo yli kaksikymppinen reipas aikuinen neitonen.
Mulla oli kans aika lailla oireeton raskaus sinne viidennelle kuulle asti. Ei pahemmin mahakaan näkynyt. Siitä sitte alko helvetilliset liitoskivut. Onnea!
On. Kummankin lapsen kanssa. Mitäs siinä arvailet jos kuukautiset eivät ole jääneet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne! Sain aikoinaan tietää olevani raskaana marraskuun alussa, kun vauva oli saanut alkunsa jo heinäkuussa. Olin hyvin nuori ja kuukautiset epäsäännölliset, josta syystä en osannut epäillä raskautta. Tai no ehkä mielessä kävi ajatus, voisiko näin olla, mutta vasta testitulos varmisti epäilyt. Seuraava shokki tulikin, kun lääkärissä todettiin raskauden olevan jo yli 12 viikon ja ainoa keskeytysmenetelmä olisi ollut käynnistetty ennenaikainen synnytys. Tähän en todellakaan voinut suostua, joten sittenpä vaan reippaasti kertomaan vanhemmille, että vahinko on sattunut ja vauva tulossa. Suloinen ja terve tyttö syntyi seuraavana keväänä ja on nyt jo yli kaksikymppinen reipas aikuinen neitonen.
Hieno juttu! Miten lapsen isä suhtautui tilanteeseen? Kerroitteko heti reippaasti myös hänen vanhemmilleen iloisesta perhetapahtumasta? Varmaan jännittävä tilanne ja aluksi myös pieni järkytys teille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun paha pelko - tajuta olevansa raskaana siinä vaiheessa kun abortti ei ole vaihtoehto.
Onnea kovasti sulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtikö tuleva isi hippulat vinkuen?
Ei (ainakaan vielä :D)
Iloinen järkytys päällä kummallakin.
Ap
Mä myös ja tyttö tuli
Mies ei lähtenyt vaan on paras isä rakkaalle taaperollemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain tietää olevani raskaana tammikuussa ja lapsi syntyi maaliskuussa, kuukauden etuajassa tosin. Olihan se shokki.
Tuo olisi kyllä ihan katastrofi, ja pelkäsin samaa pari kk sitten. No ei ollut onneksi. Mutta tulin samalla tietoiseksi asioista, joita koulussa ei opetettu: menkkoihin ei voi luottaa, ja "Oho, olen raskaana!" ei ole mikään vitsi. Ja jos pillerit pettää, sen huomaa vasta kun pulla on jo uunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 17 kun pillerit petti ja tajusin sen vasta raskausviikolla 25, hattu kourassa sitten asiasta vanhemmille kertomaan. Alitajuisesti ainakin sitä osasin pelätä, mutta jotenkin en vaan uskonut kun söin kuitenkin pillereitä
Juurikin tuosta syystä olen joutunut antamaan lapseni adoptioon. Tajusin raskauden liian myöhään, abortti ei ollut mahdollisuus. Olin liian nuori, typerä ja vastuuntunnoton lapsesta huolehtimaan.
No tuntuuko ovulaatiokin ihan normaalisti vaikka on raskaana??
Minulla pahin painajainen just tuo, että yhtäkkiä huomaisi olevan liian pitkällä raskaana eikä saisi aborttia. Meillä vain kortsu ehkäisynä (ja toki osataan käyttää, ennen kuin joku viisastelee) ja 100% varmojahan ne ei ole.
Olen aina tyytyväinen kun menkat alkaa tai ovislima irtoaa...
Mulla on käsivarressa ehkäisykapseli, mutta epäsäännölliset menkat. Jos edellisistä on liian pitkä aika, niin testailen maanisesti. Olisi mun pahin painajainen jos saisimme tähän elämäntilanteeseen toisen lapsen, hyvä kun yhden kanssa pärjätään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne! Sain aikoinaan tietää olevani raskaana marraskuun alussa, kun vauva oli saanut alkunsa jo heinäkuussa. Olin hyvin nuori ja kuukautiset epäsäännölliset, josta syystä en osannut epäillä raskautta. Tai no ehkä mielessä kävi ajatus, voisiko näin olla, mutta vasta testitulos varmisti epäilyt. Seuraava shokki tulikin, kun lääkärissä todettiin raskauden olevan jo yli 12 viikon ja ainoa keskeytysmenetelmä olisi ollut käynnistetty ennenaikainen synnytys. Tähän en todellakaan voinut suostua, joten sittenpä vaan reippaasti kertomaan vanhemmille, että vahinko on sattunut ja vauva tulossa. Suloinen ja terve tyttö syntyi seuraavana keväänä ja on nyt jo yli kaksikymppinen reipas aikuinen neitonen.
Hieno juttu! Miten lapsen isä suhtautui tilanteeseen? Kerroitteko heti reippaasti myös hänen vanhemmilleen iloisesta perhetapahtumasta? Varmaan jännittävä tilanne ja aluksi myös pieni järkytys teille kaikille.
Lapsen isä suhtautui erittäin positiivisesti, eikä abortti ollut hänen mielestään missään vaiheessa varteenotettava vaihtoehto. Hänen äitinsä otti asian omia vanhempiani rennommin, joille tilanne oli aluksi ahdistava ja häpeällinenkin. Myöhemmin hekin ottivat uuden tulokkaan avosylin vastaan. Oli tosiaan pieni järkytys kaikille lähipiirin ihmisille, mutta lapsen isän lisäksi myös ystäväni olivat ihania ja tukivat sekä auttoivat kaikin tavoin vauvavaiheessa.
Mulla oli aivan sama tilanne, itsekin olin neljännellä kuulla raskaana kun selvisi! Oli tosin pidempään jotain outoja oireita, mutta ei _mitään_ mikä olisi viitannut raskauteen. Minä kun olen vielä niitä, jotka tekevät pienestäkin oireesta ja epäilyksestä testejä.. Kävin lääkärissäkin useaan otteeseen, ja hänen useasti mut tutkittuaan totesi mun olevan masentunut ja jokin mysteerinen virusinfektio päällä :D Aika lähellä, joo-o! Niin, ja oon aina ollut laiha (semmoista 167cm 50-55kg vuosien ajan) eikä musta oikeasti ollut huomattavissa minkäänlaista mahaa, korkeintaan sellainen minimaalinen pömppö kuin syömisen jäljiltä, mutta satuin sinä kesänä herkuttelemaan ihan älyttömiä määriä että ei heti ensimmäisenä tullut mieleen raskautta sen perusteella epäillä. :D
Onnittelut!
Alue: Aihe vapaa
Onko esikoinen?