Pitäisiko nepsy-ihmisille (Asperger, AD(H)D, Tourette) antaa mahdollisuus päästä työkyvyttömyyseläkkeelle/osa-aikatyöhön?
Kuulin juuri eräästä Tourette-miehestä, joka ei pahojen nykimishäiriöiden vuoksi vain kerta kaikkiaan kykene työelämään. Voin hyvin kuvitella, että sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet, keskittymisongelmat, toiminnanohjauksen häiriöt ym. vievät niin paljon voimia, ettei kokoaikainen työ tule kysymykseen, vaikkei älyssä ja motivaatiossa olisikaan mitään vikaa.
Kommentit (30)
Ei todellakaan pitäisi hyysätä erityispiirteisiä ihmisiä! Eiväthän nuo otsikossa mainitut diagnoosit edes ole sairauksia, vaan erityispiirteitä!
Kyllä minä voin hyvin ymmärtää, että esim. voimakkaista Asperger-piirteistä kärsivä voi hyvinkin kuormittua töissä. Mutta ehkä silloinkin pitäisi valita sellainen työ, jossa ei olisi paljon sosiaalista kanssakäymistä ja aistiärsykkeitä tai sitten järjestää mahdollisuus etätyöhön?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikilla mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä. Työkyvyttömyyseläke pitäisi antaa vain niille, jotka eivät oikeasti kykene tekemään työtä elääkseen. Sellainen henkilö ei kykene myöskään saamaan lapsia, matkustelemaan, harrastamaan jne., joten hänelle pitäisi varmaankin hommata jonkinlainen laitospaikka ympärivuorokautisella valvonnalla/hoidolla.
Kyllä muuten pystyy. Mun sisko on työkyvyttömyyseläkkeellä autismin vuoksi ja hän kyllä pystyy harrastamaan. Ompelee ja neuloo, soittaa pianoa ja on pakkomielteinen lukija. Jos sen voi tehdä itsekseen niin sitä voi harrastaa. Matkustaa välillä myös muun perheen kanssa. Ei vaan kykene työelämään, koska ei kykene toimimaan kuin lähinnä meidän kanssa ja sekään ei aina onnistu. Ei osaa kommunikoida kunnolla koska ei ymmärrä kehonkieltä tai muuta sanatonta viestintää. Myös sarkasmi on vieras käsite ja menee täysin pakka sekaisin kaikesta mikä ei kirjaimellisesti tarkoita just sitä mitä sanotaan. On usein käytökseltään ja kommunikaatioltaan kuin pieni lapsi. Kiukuttelee ja todella itsekäs. Voin olla nyt kauhea sisko, mutta hänen kanssaan on lähes mahdoton kommunikoida järkevästi ja oon aina nähtyämme henkisesti uuvuksissa. Hetken aikaa oli muutamassa työssä mutta noin viikon jälkeen sai kaikista kenkää, koska ei pysty olemaan osa työyhteisöä. Ei kykene joustamaan, jos tulee muutos aikatauluun ja rutiiniin niin sisko saa hyvin usein raivarin.
Vierailija kirjoitti:
Siis että nepsyjä ei saisi pakottaa työelämään, vaan heille tulisi antaa mahdollisuus puuhailla jotain hauskaa kotona? Meillä kaikilla on velvollisuuksia ja joudumme tekemään myös niitä vähemmän mukavia asioita.
Heillä ei ole kyse niinkään epämukavuusalueelle menemisestä, vaan he saattavat ihan oikeasti kärsiä piirteistään! Yhteiskunta saisi olla heitä kohtaan suvaitsevaisempi!
Ehkä he eivät sovi kaikkiin töihin mutta jonnekin kuitenki.
Kello soimaan 7: ltä ja töihin, "nepsyt"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis että nepsyjä ei saisi pakottaa työelämään, vaan heille tulisi antaa mahdollisuus puuhailla jotain hauskaa kotona? Meillä kaikilla on velvollisuuksia ja joudumme tekemään myös niitä vähemmän mukavia asioita.
Heillä ei ole kyse niinkään epämukavuusalueelle menemisestä, vaan he saattavat ihan oikeasti kärsiä piirteistään! Yhteiskunta saisi olla heitä kohtaan suvaitsevaisempi!
Muut ihmiset ovat monesti se taakka, jos henkilö ei ole todella itsevarma. Sitten taas kärsivät muut työntekijät.
Avasin tämän keskustelun sillä olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä nepsytestien perusteella.
Testit tehtiin voimakkaan uupumuksen takia. Pahimmillaan jouduin tekemään takaisin nukkumaan heti aamupalan jälkeen, enkä pysynyt töissäkään hereillä oikein mitenkään ja olin siksi usein pitkillä sairauslomilla. Fyysisen väsymyksen lisäksi ongelmana oli se että en jaksanut ajatella, aivot olivat ihan sumussa.
Teen vaativaa suunnittelutyötä jota pidän mielenkiintoisena ja josta saan henkistä tyydytystä. Olen kuitenkin jo pitkään sairastanut ms-tautia ja se aiheuttaa tuota uupumista.
Päädyin sitten nepsy-testeihin. Luulin niiden menevän hyvin, mutta tulos oli että minulla on vaikeita keskittymisvaikeuksia ja lähimuistin ongelmia. Keskimäärin pystyin pitämään keskittymistä yllä n 10 sekuntia kerrallaan, enkä edes itse huomannut keskittymisen toistuvaa katoamista. Pystyin peittämään nämä ongelmat töissä jopa itseltäni sillä että käytin aivoja suurilla tehoilla yksinkertaisissakin tehtävissä. Kompensoin ongelmia ottamalla käyttöön useita aivojen alueita, mikä aiheutti väsymystä.
Eläkepäätöksen sain parissa viikossa. Oli sen verran selvä tapaus eläkeyhtiöllekin että hyväksyivät hakemuksen heti. Nyt teen puolikasta työpäivää ja hereillä pysyminen onnistuu paljon paremmin. Hyvin harvoin joudun enää nukkumaan päiväunia, mutta pitkät yöunet tarvitsen edelleen ja aamulla herääminen on vaikeaa.
Olen samoilla linjoilla muiden vastaajien kanssa. Pelkkä diagnoosi ei saa olla syy eläkkeeseen jos oireet sallivat työnteon. Lisään kuitenkin että työn tekemistä helpottavia toimia on oltava tarjolla, niistä on hyötyä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, sillä auttavat pitämään yksilön työkykyisenä.
Ms-diagnoosi on joskus ollut sellainen että pelkän diagnoosin perusteella on joutunut eläkkeelle vaikka olisi täysin työkykyinen ja työhaluinen. Monissa tapauksissa työn tekeminen voi olla jopa kuntouttavaa. Niin omassa tapauksessanikin, vaikka voimat eivät enää riitä kokopäivätyöhön. Kokopäivätyötä ehdin kuitenkin tehdä 15 v tämän sairauden kanssa, ja lääkärien mielestä se on hidastanut sairauteni etenemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä voin hyvin ymmärtää, että esim. voimakkaista Asperger-piirteistä kärsivä voi hyvinkin kuormittua töissä. Mutta ehkä silloinkin pitäisi valita sellainen työ, jossa ei olisi paljon sosiaalista kanssakäymistä ja aistiärsykkeitä tai sitten järjestää mahdollisuus etätyöhön?
Työtilanne Suomessa on sellainen, ettei niitä niin vain valita. Olen as ja it-alalla, mutta sekään ei ole enää omaa rauhaa tarvitsevien nörttien unelmatyö, vaan yhä enemmän sosiaalista tiimipelaajaa vaativa. On paljon tiimityötä, palavereja, avokonttoreita, hälinää, painostusta ja ylikireät aikataulut. Tuota kestää ehkä 4-6 tuntia päivässä, mutta 8 tunnin jälkeen on jo niin rikki, ettei loppupäivä riitä palautumiseen. Olen uupunut, enkä tahdo jaksaa perhettä ja kotitöitä iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Avasin tämän keskustelun sillä olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä nepsytestien perusteella.
Testit tehtiin voimakkaan uupumuksen takia. Pahimmillaan jouduin tekemään takaisin nukkumaan heti aamupalan jälkeen, enkä pysynyt töissäkään hereillä oikein mitenkään ja olin siksi usein pitkillä sairauslomilla. Fyysisen väsymyksen lisäksi ongelmana oli se että en jaksanut ajatella, aivot olivat ihan sumussa.
Teen vaativaa suunnittelutyötä jota pidän mielenkiintoisena ja josta saan henkistä tyydytystä. Olen kuitenkin jo pitkään sairastanut ms-tautia ja se aiheuttaa tuota uupumista.Päädyin sitten nepsy-testeihin. Luulin niiden menevän hyvin, mutta tulos oli että minulla on vaikeita keskittymisvaikeuksia ja lähimuistin ongelmia. Keskimäärin pystyin pitämään keskittymistä yllä n 10 sekuntia kerrallaan, enkä edes itse huomannut keskittymisen toistuvaa katoamista. Pystyin peittämään nämä ongelmat töissä jopa itseltäni sillä että käytin aivoja suurilla tehoilla yksinkertaisissakin tehtävissä. Kompensoin ongelmia ottamalla käyttöön useita aivojen alueita, mikä aiheutti väsymystä.
Eläkepäätöksen sain parissa viikossa. Oli sen verran selvä tapaus eläkeyhtiöllekin että hyväksyivät hakemuksen heti. Nyt teen puolikasta työpäivää ja hereillä pysyminen onnistuu paljon paremmin. Hyvin harvoin joudun enää nukkumaan päiväunia, mutta pitkät yöunet tarvitsen edelleen ja aamulla herääminen on vaikeaa.
Olen samoilla linjoilla muiden vastaajien kanssa. Pelkkä diagnoosi ei saa olla syy eläkkeeseen jos oireet sallivat työnteon. Lisään kuitenkin että työn tekemistä helpottavia toimia on oltava tarjolla, niistä on hyötyä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, sillä auttavat pitämään yksilön työkykyisenä.
Ms-diagnoosi on joskus ollut sellainen että pelkän diagnoosin perusteella on joutunut eläkkeelle vaikka olisi täysin työkykyinen ja työhaluinen. Monissa tapauksissa työn tekeminen voi olla jopa kuntouttavaa. Niin omassa tapauksessanikin, vaikka voimat eivät enää riitä kokopäivätyöhön. Kokopäivätyötä ehdin kuitenkin tehdä 15 v tämän sairauden kanssa, ja lääkärien mielestä se on hidastanut sairauteni etenemistä.
Saanko udella, miten sinulla todettiin ms-tauti? Siis, jos olet vielä linjoilla. Onko se nepsyillä jotenkin yleisempää? Olen nepsypiirteinen, aika voimakkaasti uupunut aikuinen (ei selity mielialaoireilla) ja menossa lääkäriin kouristusoireiden takia, saatan päästä eteenpäin neurologille. Olisi mukavaa saada jokin hoito uupumukseen, mutta toisaalta kamalaa, jos siellä taistalla olisikin ms-tauti.
Siis että nepsyjä ei saisi pakottaa työelämään, vaan heille tulisi antaa mahdollisuus puuhailla jotain hauskaa kotona? Meillä kaikilla on velvollisuuksia ja joudumme tekemään myös niitä vähemmän mukavia asioita.