Miten sisarusten (3v ja 1v) välit paremmiksi?
Mustasukkaisuutta esikoisen taholta on jatkunut jo yli vuoden, enkä kohta enää kestä! Juuri sillä lelulla on saatava leikkiä, jolla kuopus leikkii ja se viedään väkisin kädestä, vaikka kielletään ja kehotetaan palauttamaan. Kun esikoinen on omissa leikeissään, kuopus ei saa mennä lähelle tai alkaa huuto. Kumoon kaatamista, päällä makaamista, sormille astumista, leluilla heittämistä jne. tapahtuu usean kerran päivässä. Esikoista istutetaan jäähytuolissa ilman varoituksia, kuopukselta pyydetään anteeksi, luvataan, ettei kuopusta enää kiusata, mutta viiden minuutin päästä on taas sama homma. Esikoisen kanssa vietetään kahdenkeskistä aikaa. Kerrotaan, että kavereita on kohdelta siten, kun toivoo itseäänkin kohdeltavan. EI TEHOA!
Mikä ihme avuksi? Miten teidän vastaavan ikäiset leikkivät? Miten toimitte, jos kuopus menee esim. hajottamaan esikoisen juuri kokoaman palapelin? Itse totean, että ymmärrän, että esikoista harmittaa, mutta siitä huolimatta ei saa töniä ja kiusata ja että kuopus on vielä liian pieni ymmärtääkseen, mutta näitä tilanteita on KOKO AJAN. Pitäisikö yrittää keksiä molemmille sopivia leikkejä ja mitä sellaiset voisivat olla? Miten sitä ehtii jatkuvasti olla ohjaamassa, kun ruoat on laitettava jne. (olen suuren osan ajasta lasten kanssa yksin, koska mies on yrittäjä ja paljon iltojakin poissa)?
Tuntuu, että meidän kolmenkeskisestä ajasta suurin osa on nykyään yhtä itkua ja huutoa - miehen kotona ollessa menee vähän paremmin, kun käsiä ja huomioitsijoita on enemmän. Esikoisella on ikävä tapa esittää suuri osa asioistaan valittavalla äänensävyllä ja kun siihen tulee nuo edellä mainitut tappelut päälle meikäläisellä palaa pinna vähän väliä (jolloin ärjyn). Ainoa hyvä puoli omassa käytöksessäni on se, että lepyn erittäin nopeasti ja olen hyvä, kiva ja hauska äiti silloin, kun lapset eivät koettele kärsivällisyyttäni, mutta näin on siis liian harvoin.
HYVIÄ VINKKEJÄ SISARUSTEN VÄLIEN PARANTAMISEEN JA OMAAN AIKUISEKSI KASVAMISEEN?????
Kommentit (10)
Heippa vaan!Kuin omaa tekstiäni olisin lukenut.Meillä ihan sama juttu että poika 3 v kiusaa kokoajan pienempää sisarusta(1v.10kk).Joskus harvoin leikkivät yhdessä hienosti mutta usein menee kiusaamiseksi ja nuorempi sitten huutaa keuhkojensa täydeltä.Ja olen kokeillut vaikka mitä:kiltisti pyytänyt,vedonnut,kiinnittänyt isomman huomion johonkin muuhun(toimii joskus),rankaissut arestissa olemisella,laittanut talteen lelun josta tuli tappelu,selittänyt selittänyt ja vielä kerran selittänyt että toista ei saa lyödä ja kiusata että tulee paha mieli.Mutta ei.Sama on jatkunut vaan ja voimat meinaa olla melko koetuksella kyllä.Se on joskus toiminut,kun olen vedonnut 3 vuotiaan omaantuntoon ja kysynyt että tuliko nyt hyvä mieli ja hän rehellisesti vastaa aina että ei.Ja olen selittänyt että toisen kiusaamisesta tulee vain paha mieli ja ihan niinkuin hän sen ymmärtäis että joskus jopa taipuu pyytämään anteeksi.Mutta tsemppiä sullekin näihin välienselvittelyihin,jospa se joskus loppuisi.
Meillä esikoinen 3v ja kuopus 1v1kk. Alussa meillä ei ollut mitään mustasukkaisuutta eikä kuopukseen kohdistunutta " väkivaltaa" . Sitä alkoi ilmetä vähitellen oikeastaan vasta, kun kuopus alkoi lähteä liikkeelle ja sillä tavalla enemmän vaatia huomiota. Alussa esikoinen vain huusi " xxx sitteriin" ja " xxx ei saa tulla mun huoneeseen" . Mutta nyt kun kuopus kävelee ja kaikkein kiinnostavin paikka on isoveljen huone ja tavarat, ovat yhteenotot jatkuvia. Meillä myös esikoinen tönii, kaataa, kamppaa, repii leluja käsistä, makaa kuopuksen päällä, vie tuttia ym. ym.
Olen puuttunut tuollaiseen tosi tarkasti, nappaan esikoisen kiinni, selitän ettei niin saa tehdä ja joutuu pyytämään anteeksi. Selitän, ettei kuopus riko tahallaan esim. leikkejä. Mutta kohta tulee uusi tilanne...
Meillä on auttanut se, että esikoinen saa itse päättää, minkä lelun antaa siskolle leikittäväksi omassa huoneessaan. Olemme sallineet, että on jotain, mihin sisko ei saa koskea lainkaan. Näin siis esikoisen huoneessa. Muihin huoneisiin tuodut lelut ovat " yleistä riistaa" eli jos leluja tuo esim. keittiöön, niitä saavat kaikki katsoa. Olemme myös sopineet, että esikoinen laittaa ovensa kiinni, kun haluaa leikkiä rauhassa.
Olemme korostaneet esikoiselle sitä, miten hienoa on olla isoveli ja kuinka hieno juttu pikkusisarus on. Olemme myös tehneet eroa ison ja pienen välillä, esim. iso osaa syödä itse, pieni ei; isot saavat syödä jotain mitä pienet ei jne. Eli tällä olemme yrittäneet selittää, että isoilla on joitain velvollisuuksia enemmän kuin pienillä, mutta myös oikeuksia. Ruokapöydässä kerron kuopukselle, kuinka hienosti isoveli osaa jo syödä, tai pukeutuessa pukea, käydä potalla jne. Tämä tekee isoveljen polleaksi ja osoittaa, kuinka hän on iso suhteessa siskoon. Meillä se on mielestäni auttanut.
Ongelmallisempia ovat tilanteet, kun pikkusisko on alkanut jo puolustautua. Puree esikoista, vetää tukasta ja heittäytyy niskaan. Joskus esikoista tosiaan sattuu ja pikkusisko ei osaa pyytää anteeksi. Miten siinä toimisi oikein?
Kuulostaapa harvinaisen tutulta tämä kaikki. Meillä siis nämä vähän auttaneet:
- Kaikki lelut (paitsi yksi unilelu per lapsi) ovat tuota yleistä riistaa ja olkkarin nurkassa. Omia huoneita ei varsinaisesti vielä ole. " MInun minun minun" -juttu on onneksi meillä kai paljolti näistä syistä aika vähissä. Tosin sitäkin enemmän kyllä kiinnostaa juuri se juttu, mikä on toisella kädessä, oli se sitten vaikka vanha sukka.
- Legot, palapelit, värit ym. " sarjalelut" on komerossa, josta niitä saa vain aikuisen luvalla. (Noh ensinäkin ei koko tupa siten lainehdi legoista jne.) Mutta ennen kaikkea pystyn vähän ohjailemaan tarvittaessa leluvalintoja katraan mielentilan ja jaksamistason mukaan. - Niin ja parasta kaikesta, tarvittaessa voin antaa kummallekin oman " puuhan" . Saattavat niitä tutkia rauhassa kumpikin omassa nurkassaan hyvänkin tovin, ennen kuin kiinnostuvat toisen " puuhasta" ja sittenkin hyvässä tapauksessa vaihtavat tuota " puuhaa" ja taas menee hetki hienosti -tai sitten ei.
- Toisen leikki on meillä " pyhä" ja sitä ei saa sotkea. Aika vähän ollaan vedottu siihen, että pieni ei vielä osaa/ymmärrä. Sen sijaan saatetaan kysyä isommalta, että haluaako leikkiä legoilla pienemmän kanssa vai yksin. Jos haluaa puuhata jotain yksin, voi mennä puuhaaman yläkertaan/toiseen huoneeseen, jonne pieni ei pääse. Yleensä kuitenkin haluaa puuhata yhdessä. Ikinä missään nimessä (ellei pieni ole nukkumassa tms.) en anna isommalle palapeliä tms. lattialle. -Seurauksena sekunti ja takuuvarma täyskaaos ja tappelu.
- Niin ja kirjoja lukiessa saavat tuoda kirjan vuorotellen. Eli välillä luetaan isolle pitempi tarina ja välillä katsellaan pienemmän ehdoilla ensikirjoista kuvia.
- Ja jos ei mikään muu tehoa, niin pihalle koko kööri ja äkkiä ja mieluiten mahdollisimman pitkäksi aikaa. Siellä meillä on muitakin lapsia ja omani eivät lähes ikinä toistensa kimpussa.
Mutta hermot menee silti, minkäs teet! Jaksamista kaikille!
se ettei esikoinen joudu aina ymmärtämään pienempäänsä. Ensinnäkin 3 v. on vielä tosi pieni itsekin eikä häneltä voi vaatia " kypsää" suhtautumista muiden kohtuuttomaan käytökseen - ja onhan se kohtuutonta jos joku esim. hajottaa juuri valmiiksi saadun palapelin! Toisekseen ihan objektiivisestikin katsoen ne esikoisen hommat on paljon tärkeämpiä ja oleellisempia kuin sen vuoden vanhan tohottajan jutut. Isompi lapsi on voinut suunnitella jotain huolella, rakentaa leikkiä pitkään (no, ainakin pari minuuttia) ja asettua tarkoituksella jonnekin touhuamaan. Sille vuosikkalle on loppujen lopuksi aika yhdentekevää, missä ollaan ja mitä tehdään (jos homma vaan saadaan tuntumaan kivalta) ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat salamannopeasti.
Minusta siis pitäisi pikemminkin suojella esikoista pienemmän häirinnältä kuin vaatia häntä olemaan nätisti pikkusisaruksen kanssa. En tarkoita että ketään saisi satuttaa tai kiusata vaan että pitäisi pyrkiä jo etukäteen estämään pienempää menemästä sotkemaan isomman leikkejä. Jos vanhemmalla on vaikka kotityöt kesken, kannattaa yrittää pitää se pikkuinen niissä mukana tai sitten kehittää siksi aikaa lapsille jotain sellaista tekemistä jossa he viihtyvät yhdessä tai erikseen ilman riitoja. Ja jos riitoja tulee, ei pidä moittia vain isompaa vaikka hän oliskin lopulta tehnyt isomman rikkeen (esim. lyönyt). Lapsen näkökulmastahan aloittaja oli kuitenkin se pikkuinen joka kaatoi isoveljen palikkatornin, eikö?
Sitten kun aikuisella on aikaa olla lasten kanssa, heitä voi ohjata leikkimään nätisti yhdessä. Ja kuten joku muukin sanoi, isompaa kannattaa kehua ja ihastella suureen ääneen ja muistuttaa siitä, että pikkuinenkin ihailee häntä kovasti.
Meiltä löytyy samanikäiset vauhtiveikot, joten kokemusta vastaavista tilanteista löytyy. Meillä mustasukkaisuus/kiusaaminen ei onneksi ole kovin pahaa mutta tiedän kuinka nopeasti omat hermot menee lasten nahistellessa ja varsinkin, kun isompi ottaa pienemmän kiusaamisen kohteeksi.
Meillä ovat toistaiseksi toimineet seuraavat asiat:
- on leluja, joilla vain isompi saa leikkiä. Nämä lelut ovat kaapissa piilossa ja kaivan ne esille kriisin uhatessa. Esikko yleensä menee niillä leikkimään paikkaan, joka on kuopuksen ulottumattomissa (ruokapöydän ääreen, toiseen huoneeseen, joskus jopa saunaan).
- Kiellän myös pienempää samoista asioista: ei saa lyödä/läpsiä/raapia/tukistaa, ei saa ottaa lelua toisen kädestä jne. (nämä kaikki sujuvat kuopukselta vähintään yhtä hyvin kuin Esikoltakin...)
- Toisen leikkiä ei saa sotkea; koskee yhtä lailla molempia. Jos kuopus sotkee Esikon leikkejä, niin yritän kiinnittää kuopuksen huomion johonkin toiseen leikkiin. Esikko puolestaan saa tarvittaessa jäähyä (3 varoituksen jälkeen). =)
- Jos tilanne on oikein paha (eli Esikko kuopuksen kimpussa), niin ryhdyn leikkimään kuopuksen kanssa. Juttelen koko ajan kuinka kivaa leikkiä leikimme ja että Esikko pääsee mukaan, jos osaa olla kiusaamatta pikkuveikkaa. Yleensä uteliasuus voittaa ja Esikko unohtaa kuopuksen kiusaamisen. Tällainen leikki voi olla esim. legoilla rakentelua, auto/junaradan rakentaminen, piirtämistä, palapelejä tms. Kuopus ei näistä leikeistä vielä kauheasti ymmärrä mutta touhuaa mielellään mukana, Esikkoa puolestaan kiinnostaa kyseiset touhut ja varsinkin se, että äiti leikkii mukana.
- Välillä Esikko leikkii eri huoneessa ja sulkemalla oven varmistan, ettei pienempi pääse leikkejä sotkemaan ja häiritsemään. Usein rauhassa leikittyään Esikko on kuin eri poika ja jopa haluaa leikkiä pikkuveikan kanssa
-3-vuotias on vielä pieni; syliä ja suukkoja hän tarvitsee yhtä paljon kuin kuopuskin. Joskus Esikon huonoon mieleen on auttanut, kun hän pääsee äidin syliin. On tärkeää, että hänellä on myös omia juttuja äidin ja isin kanssa
- markkinoimme miehen kanssa aina kuopuksen hyväntahtoisuuden puolesta (siis kun ei kuopus vielä onneksi osaa puhua). Eli esim. kerromme, kuinka iloinen kuopus on kun hänellä on niiiiin ihana isoveli; tai huomautamme kuinka pikkuveikka ottaa isoveikasta mallia jne. Tämä toimii välillä, ainakin niin kauan kunnes pikkuveikka oppii sanomaan oman mielipiteensä... ;) Kehuminen ylipäätänsä kannattaa (liioitella ei tarvitse mutta pienikin juttu voi olla kehun arvoinen). Tuskin kukaan haluaa koko ajan kuulla tekevänsä väärin (tosin on vaikea kehua, jos toinen koko ajan kiusaa ja on pienemmän kimpussa...)
Tärkeää on huomion kiinnittäminen toisaalle. Väsyneenä pojat riitelevät enemmän, samoin nälkä saa molemmista " pikkupirun" esille. Ulkoilut menee yleensä myös hyvin, molemmilla on ihan omat touhut pihalla. Ollaankin oltu aika paljon pihalla, kun kuopuskin osaa jo kävellä.
Yksi kysymys tuli vielä mieleen: ovatko teidän taistelevat sisarukset samaa sukupuolta? Meillä on siis kaksi poikaa, joten ei ole vertailukohtaa olisiko muksujen suhde erilainen, jos toinen olisi tyttö...
Voimia ja kärsivällisyyttä!! =)
t. Nonna2, Esikko 3v2kk ja Emppu 1v1kk
Mukana oli paljon kokeilemisen arvoisia. Ja xepin vastaus oli täyttä asiaa!! Luulen, että olen tähän mennessä ihan liikaa pitänyt kuopuksen puolia ja edellyttänyt esikoiselta liikaa ymmärtämystä + odottanut ja toivonut lasten osaavan leikkiä nätisti keskenään, vaikka mielenkiinnon kohteet näinkin eri ikäisillä on taatusti kovin erilaiset.
Meillä esikoinen (temperamenttinen) poika ja kuopus (rauhallinen) tyttö.
Eli 5 vkin on vielä pieni lapsi eikä häntä lohduta yhtään se ettei sisko ymmärrä. Ainoa keino rauhan ylläpitämisksi on leikkiä heidän kanssaan. Kun jompi kumpi meistä aikuisista on lattiatasossa heidän kanssaan ohjaamassa leikkejä, elo sujuu hyvin. Kun lapset jättää kahdestaan leikkimään, riita tulee heti. Siis vaikka olisin samassa huoneessa mutta tekemässä jotain muuta.
Meidän 5 v ei halua mennä leikkimään leluillaan omaan huoneeseensa, koska " ei halua olla yksin" . Joku tärkeä juttu saattaisi mennä ohi korvien :) Jos hän leikkii esim. keittiön pöydällä, pienempi mankuu ja kiukkuaa vieressä kun ei näe kunnolla päoydälle. Hetki saattaa mennä hyvin, kun laitan pienemmän syöttötuoliin istumaan, mutta sen verran kauaksi ettei ylety isomman juttuihin. Annan hänelle omat lelut, mutta samalla hän näkee veljensä puuhat.
Osittain lienee vain maltta mielensä ja oottaa lasten kasvamista. Mustasukkaisuus ja sisarusten välinen tappelu taitaa olla ainainen ongelma. Vaikka eihän sitä rääkymistä oo mukava kuunnella. Mull on 4 isoveljee, saatiin tapella kuhan ei otettu kättä pitempää. Nyt aikusina meil on hirmu hyvät välit. Uskon sen osin johtuvan siitä et saatiin rauhassa selvittää välejämme, vaikka vanhemmat saatiin tarvittaessa apuun.
Meillä asiaa on auttanu et vietetään kummankin kaa hetki omaa aikaa yhessä. Kummallakin on mielestäni oikeus välillä leikkiä ihan yksinkin. Ei aina tarvitse leikkikaveria.
Nykysin en puutu muuhun kuin nurin työntämiseen ja tavaroilla vahingoittamiseen. Molemmat otetaan kotitöihin mukaan, vaikka se tahtia hidastaakin. Kuopuskin osaa kantaa oman mukinsa pöydälle, ja jos annan lusikan, neiti leikkii vaikka tunnin niitten kaa. Esikoisen saa unohtamaan kaiken muun kun pyytää hakemaan itelleen ja siskolleen kengät. Niillä sit lontostellaan ympäri tupaa ja taas on yks puolituntinen vierähtänyt tappelematta!
T:Seijus30v, Helmi 2,5v ja Pirita 1v3kk
Valitettavasti en osaa vinkkejä antaa, mutta vertaistukea sitäkin enemmän. Kirjoituksesi oli aivan kuin meidän perheestä, sillä erotuksella että mieheni on onneksi illat kotona.