Mistä syystä kaupat oli 50 vuotta sitten käytännössä kioskeja?

On vähemmän kuin 50 vuotta siitä kun Alkoissa oli sama meiniki, ja lisäksi pullot kyljellään niin, ettei etikettejä nähnyt.

Silloin palveltiin asiakasta.

Silloin oli myynnissä eri tuotteita hyvin hyvin paljon vähemmän kuin nyt. Eli tuo oli mahdollista toteuttaa.

Mitenköhän erakot silloin pystyivät käymään kaupassa, kun nykyäänkin on hankalaa?

Silloin ihmiset ei vaatinut, että jauheliha pitää olla 20 eri merkkiä ja rasvaprosenttia eikä pitänyt olla 15 eri jugurttia. Eikä otettu huomioon niitä kaikkia 10 erikoisruokavaliota. Eli valikoima oli pieni.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän erakot silloin pystyivät käymään kaupassa, kun nykyäänkin on hankalaa?

Ne anto kauppiaalle lapun, "metri narua ja puolikiloa metfurstia"

Silloin tosiaan palveltiin asiakasta. Kaupassa oli myös kauppias ja palvelu sekä myytävien tuotteiden ja raaka-aineiden laatu oli kunnia-asia.  Jos olisi myyty huonolaatuista, kaupan ovi ei olisi käynyt. Jos olisi myyty vaikkapa radio tai tv, joka ei kestä vuotta, kauppias olisi hävennyt silmät päästään. Ruokakaupoissa vanhuksille saatettiin vetää tuoli alle siinä kauppoja tehdessä ja kauppa-apulanen pakkasi valmiiksi kaiken mummolle kassiin,kirjasi pieneen vihkoon kaikki hinnat ja löi ne kassaan. Kaupassa saattoi olla apulaispoika, joka ve ostokset kotiin. Oli myös ihan normaalia, että oli kalakauppoja, pullapuoteja ja monia muitakin herttaisia pikkupuoteja. Oli aikaa elää. Ei ollut pakko saada kaikkea heti, puolivalmiina ja aitoa imitoivana.

Toista se on nyt. Sääli!

Jos on vain pieni tila käytössä, niin helpointa, että vain myyjä liikkuu edes takas tavaroita hakien kuin että iso joukko ihmisiä tekee samaa ja törmäilee toisiinsa. Nykyisinhän moni kioski on niin iso, että vaikuttaa ns. tavalliselta kaupalta.

Ennen on ehkä myös haluttu korostaa sitä eroa, mikä on asiakkaan ja myyjän välillä. Apteekit olivat pitkään kioskimaisia, koska eihän tavallista ihmistä voinut päästää näpelöimään kaikkia niitä rohtoja ja pillereitä. Jämpti järjestys se olla piti.

Se oli normaali kauppa. Vasta joskus 1960-luvulta alkoi tulla näitä nykyisiä marketteja, silloin ne kulkivat vielä termillä "itsepalvelumyymälä" tai "valintamyymälä". Siksihän yhden ketjun nimikin oli Valintatalo.

Perinteissä kaupassa tuo oli järkevämpi muoto, koska suurin osa tavarasta oli irtona laareissa tai tynnyreissä tms., joten myyjän ja myyjäapulaisen piti pakata ja punnita asiakkaalle tuotteet.

Kioski oli eri asia. Kioskin idea oli siis että ostettiin seisoen ulkona ja myyjä palveli asiakasta luukulta, kuten vanhat lippakioskit. Kioskissa oli rajoitettu valikoima eli yleensä virvoitusjuomia, karkkia, jäätelöä, nakkikioskiruokaa tms.

Nykyisin kun Ärrä on muokannut kioskinsa sellaiksi, joihin pääsee sisään (ja tuotteiden sekä palvelujen määrä on lisääntynyt), niin kioskitkin ovat muuttuneet tuosta mallista mitä olivat vaikkapa vielä 1960-luvulla.

Nythän ei olekaan enää suurta eroa pienen marketin ja kioskin välillä, koska samoja tuotteita saa kummastakin ja kioskissakin osa tuotteista on valintamyymälätyyppisesti otettavissa ja vain osa pyydetään myyjältä tiskin takaa.

Ja se makkaran siivutuskone!!😁

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän erakot silloin pystyivät käymään kaupassa, kun nykyäänkin on hankalaa?

Olin kesätöissä kauppa-apulaisena 40 vuotta sitten. Silloin oli vielä paljon pieniä kauppoja ja suurten kauppayhtymien, kuten Elannon pikkukauppoja. Olin kauppa-apulaisena pienessä kaupassa Helsingissä ja yksi töistäni oli juuri se, että toimitin ruokaa muutamalle vanhukselle ja erakolle. He siis soittivat kauppaan, otin tilauksen ylös, pakkasin tilatut ruoat, laitoin sen "kirjalle" eli kaupassa oli oma myyntitili asiakkaille ja sitten vein ruoat polkupyörällä mummolle tai vaarille, jotka eivät halunneet tai kyenneet kauppaan lähteä. Vein usein myös kauppalistan mukaan ruokaa yhdelle taiteilijalle, joka saattoi tulla ovelle milloin missäkin lakanassa, milloin kamalassa krapulassa ja milloin luomisvimmansa huipulla. Oikeen sellainen kaikkien taiteilijoiden stereotyyppinen tyyppi :D Mummojen ja pappojen kanssa oli aikaa jutella, taiteilijalle paistoin kerran munia, kun sillä oli niin kamala punaviinihorkka :D Ja kauppias itse sanoi usein, että muista sitten "Maija" juoda kahvit jos tarjotaan ja jos ei tarjota niin kysy saatko keittää rouvalle/isännälle kahvit. Kauppias oli hyvin lempeä ja huomaavainen mies ja nuo vanhusasiakkaat olivat hänelle jotenkin tärkeä asia. Yksi heistä oli ollut kauppiaan oma opettaja. Kahdesti viikossa minä sitten poljin pyörällä viemään näitä tilauksia. Kerran kun satoi kaatamalla ja oli kova ukkonen, kauppias itse lähti autolla viemään ruokia.

Se oli ihana kesä ja muistelen sitä lämmöllä <3

En muista tuollaista aikaa itse, mutta oli se valintamyymälöissäkin asioiminen aika show ja vaativaa työtä myyjälle. Tuotteissa oli hintalaput ja kilohinnalliset tuotteet laskettiin päässä.