Lue keskustelun säännöt.
Mulla kans ystäväongelma, mitä tekisit tilanteessani?
05.01.2017 |
Ollaan oltu kavereita siis jo lukiosta saakka, tosin ystäväni on oikeastaan aina ollut vähän sellainen lapsenuskoinen ja naiivi. Tässä vuosien varrella kun me muut olemme perustaneet perheet ym, hän ei ole saanut muutettua edes lapsuudenkodistaan pois. Ja mikäpä siinä jos vanhemmat ovat valmiita tähän. Ongelma ei ole suuren suuri ollut koskaan, lähinnä näkyy ajattelemattomina kommentteina, "tyhminä" kysymyksinä ym.
Mutta nyt alkaa tulla ongelma että omat lapseni alkavat olla edellä tätä ystävääni, hän siis on täysin jämähtänyt jonnekin 15-vuotiaan tasolle.
Aikaisemmin tämä ei ehkä pistänyt niin silmään mutta nykyään kun on tuota omaa vertailuaineistoa niin enpä enää oikein tiedä mitä ajattelisin. En kuitenkaan enää oikein koe että voin olla ns. "lapsen" kaveri, ts. ei meillä ole mitään yhteistä ollut enää vuosikausiin, jos on ollenkaan kouluaikojen jälkeen...
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
Sepä siinä juuri on kun en osaa sanoa mitään tiettyä mitä olisi sanonut tai tehnyt, siis ei meillä mitään riitaa tai vastaavaa ole ollut josta voisi loukkaantua, niin ei mulla oikein mitään esimerkkiäkään ole antaa. Ja siis sillä tavalla jämähtäyt alaikäisen tasolle että viehän se vähän eri suuntaan se, että on 18-vuotiaasta tottunut pitämään huolen itsestään ja toinen ns. mennyt valmiiseen pöytään, äiti pesee pyykit ym.
Kuulostaa vähän siltä, että sinua ärsyttää ystävässäsi se, että hän elää elämänsä eri tavalla kuten sinä.
Millä tavalla se, että esim. hänen äitinsä pesee hänen pyykkinsä, näkyy käytännössä teidän kahden väleissä?
Ei mua se ärsytä, mutta vähentäähän se nyt puheenaiheita kun ei voi keskustella vaikkapa kodinhoitonikseistä ;) Siis oikeasti, jos joskus selitän vaikka jotain "aikuisen elämän" ongelmaa, hän voi jäädä siihen suu auki ihmettelemään että mistä aidanseipäistä puhun.
Entäpä, jos sinulla olisi niin rikas ystävä, että kodinhoitajat tekisivät kaikki nuo työt? Et varmaankaan pitäisi häntä automaattisesti lapsellisena (tai voi olla että pitäisitkin). Aivan samoin tämä nykyinen ystävä ei ole lapsellinen vain siksi, että hänen äitinsä pyykkää hänen vaatteensa.
Mieti, kestäisitkö yltiörikasta ystävää, vai alkaisitko karsastaa häntä jollain muulla verukkeella? Ehkä päättäisitkin omassa päässäsi, että hänen täytyy olla itseriittoinen ja ylpeä, koska hänen ei tarvitse imuroida. Ehkä alkaisit kadehtia.
On ihan normaalia sortua tällaiseen helppoon ja stereotyyppisen ajatteluun. Joskus se voi olla syy ystävyyden rikkoutumiseen. Syy ei silloin varsinaisesti ole se ystävä, vaan omat ajatuksesi.
Voi jessus sentään, ei tuo "kotityöjuttu" ollut kuin kirsikka kakun päällä, suurimman ongelman ystävyydessämme muodostavat juuri arkipäivän kohtaamiset, ystävän möläytykset ja kaikkinen naiiviuus (= ei voi käyttäytyä tasavertaisesti), sinänsä hänen kotona asumisensa ei haittaa muuta kuin ei oiken viitsi mennä kyläilemään kun päätyy muuten äitinsä kanssa kahville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä: rikkaan ihmisen kodinhoitaja ei todellakaan ole yhtään sama asia kuin se, että joku teettää ilmaiseksi kaikki pyykinpesunsa vanhalla äidillään, jonka passausurakka ei ole loppunut siis edes siihen 18 ikävuoteen. (Normaalitalouksissa jo teinienkin kyllä pitäisi osallistua.)
Kodinhoitaja ainakin toivottavasti saa palkkaa, on vielä työikäinen ja -kykyinen ja ehkä joissain tapauksissa se rikas ihminenkin esim. tekee kovapalkkaista mutta kaikki tunnit vievää työtä TAI on muuten ansainnut laakereillaan makaamisen.
Toivottavasti tämä oli provo eikä kommentoija itse ole näitä, jotka käyttävät vanhoja vanhempiaan ilmaisina palvelijoina samalla, kun me muut ihan hoidamme omat hommamme ja pikemminkin pyrimme auttamaan vanhempiamme. Eri talouksissa asuenkin.
Ja sen vielä sanon, että minulle jo se kotona luuhaaminen huomattavasti yli-ikäisenä (esim. 40 vee) ja eläkeläiset palvelijoina olisi täysin validi syy lopettaa kaveruus. En voi olla kaveri sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämänasennetta en tippaakaan kunnioita.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä: rikkaan ihmisen kodinhoitaja ei todellakaan ole yhtään sama asia kuin se, että joku teettää ilmaiseksi kaikki pyykinpesunsa vanhalla äidillään, jonka passausurakka ei ole loppunut siis edes siihen 18 ikävuoteen. (Normaalitalouksissa jo teinienkin kyllä pitäisi osallistua.)
Kodinhoitaja ainakin toivottavasti saa palkkaa, on vielä työikäinen ja -kykyinen ja ehkä joissain tapauksissa se rikas ihminenkin esim. tekee kovapalkkaista mutta kaikki tunnit vievää työtä TAI on muuten ansainnut laakereillaan makaamisen.
Toivottavasti tämä oli provo eikä kommentoija itse ole näitä, jotka käyttävät vanhoja vanhempiaan ilmaisina palvelijoina samalla, kun me muut ihan hoidamme omat hommamme ja pikemminkin pyrimme auttamaan vanhempiamme. Eri talouksissa asuenkin.
Minusta tuntuu jopa siltä että omat lapseni (teinejä ja esimurkkuja) joutuvat tekemään kotona enemmän kuin tämä heitä yli 20 vuotta vanha täti, senkään takia en oikein häntä halua selittämään mielipiteitään meille. Minulle on siis omien lasten kohdalla se tärkeää että joskus itsenäistyvät ja elävät omaa elämäänsä, eivät minun, ja tuon kaverin jutut ovat ihan vastakkaisia.
Nuo iäkkäidenkin ihmisten siivellä elävät ihmiset on raivostuttavia. Joskus vanhoilla naisilla voi jäädä hoivavietti päälle, mutta ihan siitä huolimatta pitäisi sen aikuisen lapsen jossain vaiheessa pyristellä siihen, että tekisi omat peruskotityönsä ainakin pääosin ihan itse. Äiti saa auttaa, jos nyt kovasti haluaa, mutta vain näön vuoksi. Ei näissä pitkittyneissä tapauksissa vastavuoroisuutta tunneta vaan aikuiset lapset voivat antaa palvella itseään ihan kirjaimellisesti vanhuksen viimeiseen hengenvetoon asti.
Olen huomannut itse, että tasa-arvoajattelustani huolimatta tällainen inhottaa vielä enemmän, kun se passattavaksi jättäytynyt on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan on tuo alapeukuttaja, jolle ei kelpaa sellaisten aikuisten ihmisten arvostelu, jotka antavat vanhempiensa edelleen hoitaa pyykkinsäkin? Joku vastaava syöttiläs ilmeisestikin. Totuus tekee kipeää.
En minäkään oikein jaksa olla kaveri sellaisten ihmisten kanssa, joille ei voi puhua oikeista ajatuksistaan, vaan aina pitää erikseen miettiä, mitä tälle tyypille nyt voi kertoa, jotta hänkin ymmärtäisi. Jos keskustelukumppani on selvästi tietämättömämpi / tyhmempi / lapsellisempi, niin kyllä ne keskustelut sitten valitettavasti täytyy käydä hänen ehdoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, joka nyt 40-v on löytänyt itselleen "bilettämiseen" seuraa puolet nuoremmista. On kyllä niitäkin nuoremman näköinenkin, mutten vaan silti kestä niitä kohkauksia. Sitten myös hirvittää jutut, kuinka monta pitsakokki- tai bussikuskimaahanmuuttajaa sillä on yhtä aikaa kierroksessa. Olisi aikoinaan mennyt, jos mieli teki, eikä vasta nyt. Tosin tuo toinen juttu olisi saanut jäädä silloinkin väliin. Hyvin lapsellinen eikä mitään itsesuojeluvaistoa.
Minua mietityttää, miksi ystäväsi on jäänyt äitinsä passattavaksi. Onko hänellä jokin vamma? Sairaus? Käykö töissä? Onko huono itsetunto ja luulee, ettei pärjää ilman äitiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää, miksi ystäväsi on jäänyt äitinsä passattavaksi. Onko hänellä jokin vamma? Sairaus? Käykö töissä? Onko huono itsetunto ja luulee, ettei pärjää ilman äitiä?
Minun tutultani kuoli isä juuri ennen kuin hän täysi-ikäistyi. Hänen äitinsä ei selvästikään ole siksi osannut vaatia häntä käyttäytymään aikuisen lailla. Niinpä tämä nainen on jäänyt täysin lapsen rooliin.
Entäpä, jos sinulla olisi niin rikas ystävä, että kodinhoitajat tekisivät kaikki nuo työt? Et varmaankaan pitäisi häntä automaattisesti lapsellisena (tai voi olla että pitäisitkin). Aivan samoin tämä nykyinen ystävä ei ole lapsellinen vain siksi, että hänen äitinsä pyykkää hänen vaatteensa.
Mieti, kestäisitkö yltiörikasta ystävää, vai alkaisitko karsastaa häntä jollain muulla verukkeella? Ehkä päättäisitkin omassa päässäsi, että hänen täytyy olla itseriittoinen ja ylpeä, koska hänen ei tarvitse imuroida. Ehkä alkaisit kadehtia.
On ihan normaalia sortua tällaiseen helppoon ja stereotyyppisen ajatteluun. Joskus se voi olla syy ystävyyden rikkoutumiseen. Syy ei silloin varsinaisesti ole se ystävä, vaan omat ajatuksesi.