Lue keskustelun säännöt.
Mulla kans ystäväongelma, mitä tekisit tilanteessani?
05.01.2017 |
Ollaan oltu kavereita siis jo lukiosta saakka, tosin ystäväni on oikeastaan aina ollut vähän sellainen lapsenuskoinen ja naiivi. Tässä vuosien varrella kun me muut olemme perustaneet perheet ym, hän ei ole saanut muutettua edes lapsuudenkodistaan pois. Ja mikäpä siinä jos vanhemmat ovat valmiita tähän. Ongelma ei ole suuren suuri ollut koskaan, lähinnä näkyy ajattelemattomina kommentteina, "tyhminä" kysymyksinä ym.
Mutta nyt alkaa tulla ongelma että omat lapseni alkavat olla edellä tätä ystävääni, hän siis on täysin jämähtänyt jonnekin 15-vuotiaan tasolle.
Aikaisemmin tämä ei ehkä pistänyt niin silmään mutta nykyään kun on tuota omaa vertailuaineistoa niin enpä enää oikein tiedä mitä ajattelisin. En kuitenkaan enää oikein koe että voin olla ns. "lapsen" kaveri, ts. ei meillä ole mitään yhteistä ollut enää vuosikausiin, jos on ollenkaan kouluaikojen jälkeen...
Kommentit (31)
Jotain kommentteja, ajatuksia?
Parikymmentä vuotta ollaan kuitenkin jo tunnettu niin ei tällaista "ystävyyden lopettamista" kovin kevein mielin ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä on se ongelma? Että ystäväsi on naiivi ja asuu lapsuudenkodissaan?
Ei kai tämä nyt eroa mitenkään muistakaan ihmissuhteista. Jos sinulla ei ole ystävän kanssa mitään yhteistä, niin mitä ylipäätään teette ystävinä? Vietättekö paljonkin aikaa yhdessä, pidättekö paljon yhteyttä? Mitä olet tähän asti saanut irti tästä ystävyydestä? Mistä tiedät, ettei kaveruus ole pakkopullaa tälle ystävällesikin?
Jos ystävyys tuntuu ihan pakkopullalta eikä ystävän kanssa ole edes kivaa, niin mikään pakkohan sinun ei ole väkisin pitää ystävyyssuhdetta yllä. Ihmiset kasvavat erilleen, ei siinä sen kummempaa.
Se lähinnä on ongelma, että täti (siis tämä ystävä) tulee meille kylään ja on lapsellisempi kuin omat lapseni, siis möläyttelee kaikkea tyhmää ym, en tuollaisia oikein omilta lapsiltakaan sulattaisi... Ja ollaan tässä vuosien varrella pidetty enemmän ja vähemmän yhteyttä, nyt viime aikoina vähemmän kun en ole oikein enää jaksanut kysellä häntä kylään tai muutakaan. Ei tässä mitään tiettyä yksittäistä syytä ole, elämäntilanteet on niin erilaisia tällä hetkellä, tai onhan ne jo pitkään olleet mutta kuitenkin. En ole ennen hoksannut tällaisia ajatellakaan. Ties mikä keski-iän kriisi itsellänikin on :)
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
No et vaan pidä niin paljon yhteyttä enää jos ei kiinnosta. On mullakin melkein parinkymmenen vuoden kaverisuhteita viilentynyt ihan vaan kun alettu oleen niin eri ihmisiä. Sitä vaan sattuu, ei kai sille mitään voi. Jos kaveri haluaa joskus nähdä ja ehdottelee tapaamisia niin näe häntä, mutta ei nyt tarvi kokoaika hengailla.
Ei se ihminen siitä muutu. Mutta jos se hänen lapsellisuutensa ei näy jotenkin itsekkäänä tai impulsiivisena käytöksenä, joka jotenkin loukkaisi sinua, niin voi olla vaikea irtautuakaan. Ainakaan kokonaan.
Jotkut ihmiset vain ovat kumman lapsellisia, toiset taas vanhaksi syntyneitä. Itse olen jälkimmäisiä ja koen ajoittain tosi rasittavina nyt oikeasti aikuisena työpaikan ja tuttavapiirin itseäni vanhemmat "lapset". Siis ne, jotka kiukuttelevat vähästäkin, eivät pysty minkäänlaiseen vastuunkantoon tai kokevat teini-ikäisen tyylisen "bilettämisen" jännäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän jäänyt 15- vuotiaan tasolle, niin sitten on.
Muita ihmisiä et voi muuttaa, mutta omaa asennettasi voit. Saat myös itse päättää, kenet kotiisi päästät.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ihminen siitä muutu. Mutta jos se hänen lapsellisuutensa ei näy jotenkin itsekkäänä tai impulsiivisena käytöksenä, joka jotenkin loukkaisi sinua, niin voi olla vaikea irtautuakaan. Ainakaan kokonaan.
Jotkut ihmiset vain ovat kumman lapsellisia, toiset taas vanhaksi syntyneitä. Itse olen jälkimmäisiä ja koen ajoittain tosi rasittavina nyt oikeasti aikuisena työpaikan ja tuttavapiirin itseäni vanhemmat "lapset". Siis ne, jotka kiukuttelevat vähästäkin, eivät pysty minkäänlaiseen vastuunkantoon tai kokevat teini-ikäisen tyylisen "bilettämisen" jännäksi.
Niin, ja se aikuinen käytös ei muuten ole edes siitä kiinni, onko mies ja lapsia vai ei. Olen itse sinkku, mutta varsinainen huolehtijaluonne, hidas ja harkitseva. Ollut jo lapsesta. Yksi vanhempi rouva suvusta taas möläyttelee aina jotain typerää ja lapsekasta. Muistan kiusallisia tilanteita jo ollessani itse lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä on se ongelma? Että ystäväsi on naiivi ja asuu lapsuudenkodissaan?
Ei kai tämä nyt eroa mitenkään muistakaan ihmissuhteista. Jos sinulla ei ole ystävän kanssa mitään yhteistä, niin mitä ylipäätään teette ystävinä? Vietättekö paljonkin aikaa yhdessä, pidättekö paljon yhteyttä? Mitä olet tähän asti saanut irti tästä ystävyydestä? Mistä tiedät, ettei kaveruus ole pakkopullaa tälle ystävällesikin?
Jos ystävyys tuntuu ihan pakkopullalta eikä ystävän kanssa ole edes kivaa, niin mikään pakkohan sinun ei ole väkisin pitää ystävyyssuhdetta yllä. Ihmiset kasvavat erilleen, ei siinä sen kummempaa.
Se lähinnä on ongelma, että täti (siis tämä ystävä) tulee meille kylään ja on lapsellisempi kuin omat lapseni, siis möläyttelee kaikkea tyhmää ym, en tuollaisia oikein omilta lapsiltakaan sulattaisi... Ja ollaan tässä vuosien varrella pidetty enemmän ja vähemmän yhteyttä, nyt viime aikoina vähemmän kun en ole oikein enää jaksanut kysellä häntä kylään tai muutakaan. Ei tässä mitään tiettyä yksittäistä syytä ole, elämäntilanteet on niin erilaisia tällä hetkellä, tai onhan ne jo pitkään olleet mutta kuitenkin. En ole ennen hoksannut tällaisia ajatellakaan. Ties mikä keski-iän kriisi itsellänikin on :)
Eli siis olette jo pitäneet vähemmän yhteyttä? Eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole.
Pidä sen verran yhteyttä kuin haluat. Tuskin ystäväsikään haluaa mitään vaivaannuttavaa säälikaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
Sepä siinä juuri on kun en osaa sanoa mitään tiettyä mitä olisi sanonut tai tehnyt, siis ei meillä mitään riitaa tai vastaavaa ole ollut josta voisi loukkaantua, niin ei mulla oikein mitään esimerkkiäkään ole antaa. Ja siis sillä tavalla jämähtäyt alaikäisen tasolle että viehän se vähän eri suuntaan se, että on 18-vuotiaasta tottunut pitämään huolen itsestään ja toinen ns. mennyt valmiiseen pöytään, äiti pesee pyykit ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että et ihan hirveästi arvosta tai kunnioita ystävääsi. Miksi ylipäätään olette olleet näinkin pitkään ystäviä. (Jotta olet saanut arvostella häntä ja tuntea itsesi ylempiarvoiseksi?)
Joko harvennat tapaamisia niin, että näeette vain satunnaisesti. Kai hänessä sentään jotakin hyvää on? Välillä täysin erilaiset ihmiset ovat myös rikkaus. Mutta jos koet, että hän on jämähtänyt teinin tasolle, eikä teillä ole enää mitään yhteistä, niin "ole kiireinen", älä ota itse yhteyttä.
Ei tuollaista meinaan päin naamaa kannnata sanoa, koska "lapsellisuus" on kuitenkin sidoksissa hänen persoonallisuuteen, jota ei oikein voi muuttaa. Eri asia, jos kyse olisi jostakin haitallisista tavoista, jotka vaikuttaisivat sinuunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
Sepä siinä juuri on kun en osaa sanoa mitään tiettyä mitä olisi sanonut tai tehnyt, siis ei meillä mitään riitaa tai vastaavaa ole ollut josta voisi loukkaantua, niin ei mulla oikein mitään esimerkkiäkään ole antaa. Ja siis sillä tavalla jämähtäyt alaikäisen tasolle että viehän se vähän eri suuntaan se, että on 18-vuotiaasta tottunut pitämään huolen itsestään ja toinen ns. mennyt valmiiseen pöytään, äiti pesee pyykit ym.
Kuulostaa vähän siltä, että sinua ärsyttää ystävässäsi se, että hän elää elämänsä eri tavalla kuten sinä.
Millä tavalla se, että esim. hänen äitinsä pesee hänen pyykkinsä, näkyy käytännössä teidän kahden väleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että et ihan hirveästi arvosta tai kunnioita ystävääsi. Miksi ylipäätään olette olleet näinkin pitkään ystäviä. (Jotta olet saanut arvostella häntä ja tuntea itsesi ylempiarvoiseksi?)
Joko harvennat tapaamisia niin, että näeette vain satunnaisesti. Kai hänessä sentään jotakin hyvää on? Välillä täysin erilaiset ihmiset ovat myös rikkaus. Mutta jos koet, että hän on jämähtänyt teinin tasolle, eikä teillä ole enää mitään yhteistä, niin "ole kiireinen", älä ota itse yhteyttä.
Ei tuollaista meinaan päin naamaa kannnata sanoa, koska "lapsellisuus" on kuitenkin sidoksissa hänen persoonallisuuteen, jota ei oikein voi muuttaa. Eri asia, jos kyse olisi jostakin haitallisista tavoista, jotka vaikuttaisivat sinuunkin.
Ei mulla ole mitään tarvetta kokea ylempiarvoisuutta kenenkään suhteen, en ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen. Mutta, onhan varmasti monilla sellaisia kavereita joiden kanssa ollaan pitkällä aikuisiälläkin, ollaan siis tutustuttu joskus lapsina ja ikään kuin kasvettu yhdessä aikuisiksi (jotkut kasvaneet ehkä vähemmän kuin toiset) eikä aikuisina enää mitään yhteistäkään ole, ollaan vaan tekemisissä ihan siksi kun ollaan aina oltu? Ehkä meillä on sentapainen "ystävyys" ollut tässä viime vuosien ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
Sepä siinä juuri on kun en osaa sanoa mitään tiettyä mitä olisi sanonut tai tehnyt, siis ei meillä mitään riitaa tai vastaavaa ole ollut josta voisi loukkaantua, niin ei mulla oikein mitään esimerkkiäkään ole antaa. Ja siis sillä tavalla jämähtäyt alaikäisen tasolle että viehän se vähän eri suuntaan se, että on 18-vuotiaasta tottunut pitämään huolen itsestään ja toinen ns. mennyt valmiiseen pöytään, äiti pesee pyykit ym.
Kuulostaa vähän siltä, että sinua ärsyttää ystävässäsi se, että hän elää elämänsä eri tavalla kuten sinä.
Millä tavalla se, että esim. hänen äitinsä pesee hänen pyykkinsä, näkyy käytännössä teidän kahden väleissä?
Ei mua se ärsytä, mutta vähentäähän se nyt puheenaiheita kun ei voi keskustella vaikkapa kodinhoitonikseistä ;) Siis oikeasti, jos joskus selitän vaikka jotain "aikuisen elämän" ongelmaa, hän voi jäädä siihen suu auki ihmettelemään että mistä aidanseipäistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että et ihan hirveästi arvosta tai kunnioita ystävääsi. Miksi ylipäätään olette olleet näinkin pitkään ystäviä. (Jotta olet saanut arvostella häntä ja tuntea itsesi ylempiarvoiseksi?)
Joko harvennat tapaamisia niin, että näeette vain satunnaisesti. Kai hänessä sentään jotakin hyvää on? Välillä täysin erilaiset ihmiset ovat myös rikkaus. Mutta jos koet, että hän on jämähtänyt teinin tasolle, eikä teillä ole enää mitään yhteistä, niin "ole kiireinen", älä ota itse yhteyttä.
Ei tuollaista meinaan päin naamaa kannnata sanoa, koska "lapsellisuus" on kuitenkin sidoksissa hänen persoonallisuuteen, jota ei oikein voi muuttaa. Eri asia, jos kyse olisi jostakin haitallisista tavoista, jotka vaikuttaisivat sinuunkin.
Ei mulla ole mitään tarvetta kokea ylempiarvoisuutta kenenkään suhteen, en ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen. Mutta, onhan varmasti monilla sellaisia kavereita joiden kanssa ollaan pitkällä aikuisiälläkin, ollaan siis tutustuttu joskus lapsina ja ikään kuin kasvettu yhdessä aikuisiksi (jotkut kasvaneet ehkä vähemmän kuin toiset) eikä aikuisina enää mitään yhteistäkään ole, ollaan vaan tekemisissä ihan siksi kun ollaan aina oltu? Ehkä meillä on sentapainen "ystävyys" ollut tässä viime vuosien ajan?
Niin varmasti on tällaisiakin ystävyyssuhteita. Mutta kieltämättä tästä keskustelusta tuli hieman olo, että haluat arvostella ystävääsi. Eri asia, jos ystäväsi olisi kohdellut sinua jotenkin huonosti mutta, jos teillä ei ole enää mitään yhteistä niin ei kai siinä sen kummempaa. Ystävyyden voi päättää.
Ihmiset tietysti arvostavat ystäviltä eri asioita. Jos sinulle on tärkeää, että henkilö on itsenäinen ja "aikuinen" niiin päätät ystävyyden. Itseäni ei taas niinkään haittaisi, jos vaikka ystävä asuisikin vielä kotona. En sentään hänen kanssaan seurustele. (vaikka se ehkä voisi kieliä ongelmista) Minulle tärkeimpiä ominaisuuksia ystävässä on mm. luotettavuus. Jos tietäisin että ystävä ei juoruile asioistani muille, vaan voimme hänen kanssaan jutella vaikka syvällisiä. Niin en kyllä ystävyyssuhdetta sen takia päättäisi, että hän pyykkää vieä äidillään. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
Sepä siinä juuri on kun en osaa sanoa mitään tiettyä mitä olisi sanonut tai tehnyt, siis ei meillä mitään riitaa tai vastaavaa ole ollut josta voisi loukkaantua, niin ei mulla oikein mitään esimerkkiäkään ole antaa. Ja siis sillä tavalla jämähtäyt alaikäisen tasolle että viehän se vähän eri suuntaan se, että on 18-vuotiaasta tottunut pitämään huolen itsestään ja toinen ns. mennyt valmiiseen pöytään, äiti pesee pyykit ym.
Kuulostaa vähän siltä, että sinua ärsyttää ystävässäsi se, että hän elää elämänsä eri tavalla kuten sinä.
Millä tavalla se, että esim. hänen äitinsä pesee hänen pyykkinsä, näkyy käytännössä teidän kahden väleissä?
Ymmärrän kyllä ap:tä. Jos toinen ei hoida edes mitään aikuisen elämän hommia, niin se kuilu voi todella kaihertaa taustalla. Varsinkin kun tuohon ikään päässeellä voi olla jo oikeasti iäkkäät vanhemmatkin. Ei vain tunnu kivalta olla sellaisen kaveri, joka elää vanhan äitinsä palveltavana.
Minulla on yksi ystävä, joka on itse työtön. Hän menee joka viikonloppu lapsuudenkotiinsa tunnin ajomatkan päähän, jossa hänen kahta palkkatyötä tekevä, eläkeiän jo ylittänyt äitinsä pesee hänen pyykkinsä. Ilmeisestikin ystäväni taloyhtiön pesukoneet olisivat vapaasti asukkaiden käytettävissä. Sanon ilmeisesti, koska tämä ystäväni ei ole näiden parinkymmenen vuoden aikana käynyt kertaakaan katsomassa pesulassa.
Syitä on muitakin, mutta en oikeastaan arvosta tätä ihmistä.
Tunnen yhden vähän samankaltaisen naisen. Hänellä on kaksi lasta, toinen jo muuttanut kotoa. Hän on koko aikyisikänsä elänyt lastensa kautta vaikka töissä käykin. Keskustelu hänen kanssaan tapahtuu aina hänen ehdoillaan, koska ei ole kovin välkky. Mielipiteet ovat mustavalkoisia ja ennalta arvattavia. Hän on sydämellinen mutta naivi ja yksinkertainen. Tylsää seuraa, jaksan häntä max kolme kertaa vuodessa, enkä silloinkaan kahden kesken vaan porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että et ihan hirveästi arvosta tai kunnioita ystävääsi. Miksi ylipäätään olette olleet näinkin pitkään ystäviä. (Jotta olet saanut arvostella häntä ja tuntea itsesi ylempiarvoiseksi?)
Joko harvennat tapaamisia niin, että näeette vain satunnaisesti. Kai hänessä sentään jotakin hyvää on? Välillä täysin erilaiset ihmiset ovat myös rikkaus. Mutta jos koet, että hän on jämähtänyt teinin tasolle, eikä teillä ole enää mitään yhteistä, niin "ole kiireinen", älä ota itse yhteyttä.
Ei tuollaista meinaan päin naamaa kannnata sanoa, koska "lapsellisuus" on kuitenkin sidoksissa hänen persoonallisuuteen, jota ei oikein voi muuttaa. Eri asia, jos kyse olisi jostakin haitallisista tavoista, jotka vaikuttaisivat sinuunkin.
Ei mulla ole mitään tarvetta kokea ylempiarvoisuutta kenenkään suhteen, en ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen. Mutta, onhan varmasti monilla sellaisia kavereita joiden kanssa ollaan pitkällä aikuisiälläkin, ollaan siis tutustuttu joskus lapsina ja ikään kuin kasvettu yhdessä aikuisiksi (jotkut kasvaneet ehkä vähemmän kuin toiset) eikä aikuisina enää mitään yhteistäkään ole, ollaan vaan tekemisissä ihan siksi kun ollaan aina oltu? Ehkä meillä on sentapainen "ystävyys" ollut tässä viime vuosien ajan?
Niin varmasti on tällaisiakin ystävyyssuhteita. Mutta kieltämättä tästä keskustelusta tuli hieman olo, että haluat arvostella ystävääsi. Eri asia, jos ystäväsi olisi kohdellut sinua jotenkin huonosti mutta, jos teillä ei ole enää mitään yhteistä niin ei kai siinä sen kummempaa. Ystävyyden voi päättää.
Ihmiset tietysti arvostavat ystäviltä eri asioita. Jos sinulle on tärkeää, että henkilö on itsenäinen ja "aikuinen" niiin päätät ystävyyden. Itseäni ei taas niinkään haittaisi, jos vaikka ystävä asuisikin vielä kotona. En sentään hänen kanssaan seurustele. (vaikka se ehkä voisi kieliä ongelmista) Minulle tärkeimpiä ominaisuuksia ystävässä on mm. luotettavuus. Jos tietäisin että ystävä ei juoruile asioistani muille, vaan voimme hänen kanssaan jutella vaikka syvällisiä. Niin en kyllä ystävyyssuhdetta sen takia päättäisi, että hän pyykkää vieä äidillään. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.
En halunnut arvostella häntä mutta ymmärrät varmaan ettei tämä minullekaan helppoa ole, siis jos ja kun nyt jätän kaveruutemme kokonaan tähän? Itsenäisyys tai "aikuisuuskaan" ei niinkään ole tärkeää, mutta en halua mennä kuin lasteni tai vaikka kummipoikani kanssa pizzalle jos menen hänen kanssaan. Ystävän kanssa olisi mukava jutella aikuistenkin juttuja ym. Vertaan häntä siis enemmänkin jollekin sellaiselle tasolle, jossa muut kaverini ovat, ei lähipiirini lasten tasolle.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Myös minä huomasin eräästä kaveristani nimenomaan siskon lasten kasvamisen myötä, että hän on kyllä jäänyt kehityksestä omalla tavallaan jälkeen. Siskoni lapset ovat reippaita ja omatoimisia, eivät jää suremaan kaatunutta palikkatornia, oppivat jatkuvasti uutta ja haluavat itse yrittää.
Ei vaan tämä kaverini. Mikään ei kiinnosta, mitään ei tarvitse itse yrittää. Ja äiti paapoo kuin pientä lasta (paitsi meillä ei kyllä paapota tuolla tavalla, meillä käsketään itse tekemään ja neuvotaan ja tsempataan). En vaan pysty ottamaan vakavasti ongelmia jotka johtuvat siitä, ettei aikuinen ole koskaan viitsinyt mitään. Surullista se on silti aina se välien poikki laittaminen, ei se kivalta tunnu, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin hän on mielestäsi jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle? Entä nuo "tyhmät" kysymykset ja kommentit, millaisia ne tarkalleen ottaen ovat? Välillä tuntuu siltä, että jos ystäväporukassa jonkun elämä ei etene juuri samoja ratoja kuin muilla, niin on automaattisesti teini-ikään jämähtänyt. Tokihan ystäväsi voi olla aivan aidosti eri tasolla kuin te muut mutta sitä on vaikea sanoa aloitusviestisi perusteella.
Sepä siinä juuri on kun en osaa sanoa mitään tiettyä mitä olisi sanonut tai tehnyt, siis ei meillä mitään riitaa tai vastaavaa ole ollut josta voisi loukkaantua, niin ei mulla oikein mitään esimerkkiäkään ole antaa. Ja siis sillä tavalla jämähtäyt alaikäisen tasolle että viehän se vähän eri suuntaan se, että on 18-vuotiaasta tottunut pitämään huolen itsestään ja toinen ns. mennyt valmiiseen pöytään, äiti pesee pyykit ym.
Kuulostaa vähän siltä, että sinua ärsyttää ystävässäsi se, että hän elää elämänsä eri tavalla kuten sinä.
Millä tavalla se, että esim. hänen äitinsä pesee hänen pyykkinsä, näkyy käytännössä teidän kahden väleissä?
Ei mua se ärsytä, mutta vähentäähän se nyt puheenaiheita kun ei voi keskustella vaikkapa kodinhoitonikseistä ;) Siis oikeasti, jos joskus selitän vaikka jotain "aikuisen elämän" ongelmaa, hän voi jäädä siihen suu auki ihmettelemään että mistä aidanseipäistä puhun.
En ole KOSKAAN puhunut ystävieni kanssa kodinhoitonikseistä. Ja olen pitänyt itseäni ihan aikuisena ja fiksunakin naisena.
Jos et tykkää kaveristasi, niin sitten et. Ei ole pakko. Mutta turhaan nyt yrität vääntää ongelmaa kaverisi ongelmaksi. Pidät vaan harvemmin yhteyttä.
Niin mikä tässä on se ongelma? Että ystäväsi on naiivi ja asuu lapsuudenkodissaan?
Ei kai tämä nyt eroa mitenkään muistakaan ihmissuhteista. Jos sinulla ei ole ystävän kanssa mitään yhteistä, niin mitä ylipäätään teette ystävinä? Vietättekö paljonkin aikaa yhdessä, pidättekö paljon yhteyttä? Mitä olet tähän asti saanut irti tästä ystävyydestä? Mistä tiedät, ettei kaveruus ole pakkopullaa tälle ystävällesikin?
Jos ystävyys tuntuu ihan pakkopullalta eikä ystävän kanssa ole edes kivaa, niin mikään pakkohan sinun ei ole väkisin pitää ystävyyssuhdetta yllä. Ihmiset kasvavat erilleen, ei siinä sen kummempaa.