Lue keskustelun säännöt.
Voiko tällaisista lapsuuden tapahtumista jäädä aikuisiällä vaikuttavia "traumoja"
05.01.2017 |
Aloin vain miettimään ja sitten syttyi lamppu, että voiko aikuisiän käytökseni johtua näistä lapsuuden tapahtumista?
1. Mun on tosi vaikea päästää miestä lähelle ja seksin jälkeen tulee aina tosi likainen ja huono olo, tunnen syyllisyyttä ja ajatukset palaa takaisin lapsuuteen.
Voiko tämä johtua siitä, että kun joskus ihan pienenä 3-5v (en muista tarkkaan) pussailin piilossa serkkupojan kanssa (muutama pusu poskelle ym) ja vanhempani raivostuivat tästä tosi kovasti ja tunsin syyllisyyttä ja häpeää.
2. Pelkään riitoja ja välttelen konflikteja yli kaiken, säikyn ja stressaannun jos joku huutaa tai suuttuu.
Voiko tämä johtua siitä kun lapsena vaikka vahingossa rikoimme jonkun tavaran tai emme totelleet niin isä suuttui ja antoi tukkapöllyä ym.
Näistä on tosiaan aikaa jo yli 30v, mutta voiko noista jäädä loppuelämään vaikuttavia "traumoja".
Olin jo lapsensa todella herkkä ja olen edelleen.
Kommentit (10)
Mulla sama juttu. Jos joku vähänkin alkaa kireällä käskevällä äänellä sanoa minulle jotain niin menen joten outoon moidiin.
Siis vaikka tajuan, että sanoja voi olla väsynyt ja siksi äreä.
Luulen, että kun äitini raivosi lapsuuteni niin se johtaa sieltä. Ikinä ei mitään kehuja yms. Eikä esim kauniita uusia vaatteita. Eikä me oltu edes köyhiä. Siskon vaatteita lainasin mutta sitten kasvoin niistä yli. Ja sisko osti vaatteensa kesätyörahoilla.
Aikuisena äitini soitti itkupuheluja esim kun hänellä ei ollut "muka" varaa ostaa kalliita sukkahousuja (luuli, että minä käytän jotain megakaliita sukkahousuja). Naurettava aihe, mutta piti mulle soittaa ja itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilöllistä mikä vaikuttaa miten ja keneen.
Isä raivosi aina, jos satutin itseni. Opin olemaan päästämättä ääntä. Kerran vedin vahingossa juustohöylällä palan peukalostani. Isä istui vastapäätä. Edes ilmeeni ei värähtänyt. Piilotin vertavuotavaa kättä pöydän alla. Koira nuoli veren lattialta. On se vaikuttanut siihen, miten kipuun reagoin.
Vierailija kirjoitti:
Isä raivosi aina, jos satutin itseni. Opin olemaan päästämättä ääntä. Kerran vedin vahingossa juustohöylällä palan peukalostani. Isä istui vastapäätä. Edes ilmeeni ei värähtänyt. Piilotin vertavuotavaa kättä pöydän alla. Koira nuoli veren lattialta. On se vaikuttanut siihen, miten kipuun reagoin.
Miksi tämä saa peukkuja alas? Siksikö, että se on turhaa valitusta vai siksi, että "kurja juttu, peukku alas". En oikein ymmärrä.
Joihinkin voi vaikuttaa tosi voimakkaasti, joihinkin ei.
Itseäni on esimerkiksi lapsuudessa kielletty itkemästä, mutta olen tosi tunteellinen ja itken tarpeen vaatiessa toisten edessä oikein sujuvasti (lapsena haukuttiin itkupilliksi mm. koulussa), mutta vanhempieni edessä yhä vaistomaisesti pidättelen itkua, jos meinaa itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti vaikuttaa. Itse vältän konflikteja ja puhun hiljaa..
Kaksi yksittäistä traumaa? Tuskin. Sen sijaan vanhempien toistuvat raivostumiset ja tukkapöllyt voivat aiheuttaakin. Tuskin on kahteen kertaan siis huono lapsen kohtelu jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ahdistun ikkunoista ja usein näen painajaisia, että joku katselee sieltä, yksin ollessa olen ihan pöhkö ja säikky tuon takia. Usein pienenä toinen vanhempi ja sisarus naureskelivat salaa ikkunan takana leikeilleni, mikä oli todella nöyryyttävää tai joskus siellä käytiin hauskasti pelottelemassa naamari päässä yms.
Onhan se mahdollista. Nuoruus on kuitenkin takana, eikä nuo asiat kovin pahoja ole, joten ehkä murehtimisen sijaan voisi opetella uusia käyttäytymisvaihtoehtoja tilanteisiiin
Up..