Mikään ei ole niin kova pala vanhemmille, kuin lapsen yksinkertaisuus.

Nyt olen kuitenkin yliopistossa ja se nyt on muutenkin aina haukkunut.

Koulussa pärjää keskinkertaisesti. Pääasia että pärjää. Tietyissä aineissa tulee todella hyviä numeroita.

Suurin paine tulee silti, muilta äideiltä. Tuttavapiirissä on pari tälläistä " hikarin" äitiä.

Aina pitää soittaa ja kertoa kun on taas kymppi pamahtanut kokeesta, jos toisesta.

Ottaahan se välillä päähän että, ei voi ihan samalla tavalla kehuskella. Toisaalta se ylenpalttinen kehuskelu on välillä ihan koomisen kuuloista. Enkä tiedä mitä multa sitten odotetaan? Pitäis varmaan yhtyä kuoroon tätä huippulasta ylistämään.

En minäkään haluaisi huomata, ettei lapseni ole kovin fiksu.

yliarvostettua. Lapsessa saa olla adhd, asperger, värisokeus, diabetes ja mitä tahansa mutta TYHMÄ se ei ole, luoja paratkoon!

kun luulen, että kyse on myös siitä, että oman muksun vaan näkee niin ihanana ja fiksuna... Rakkaus on sokea.

hidasta ja muutenkin vaivalloista. Mutta pikkuhiljaa aina mennään vähän eteenpäin. Onhan tää alusta asti ollut rankkaa ja kovapala, mutta on tähän jo tottunut. Aina kaikki ei mene niinkuin unelmoisi. Rakas ja ihana prinssi poika on, vaikka vähän vajaa onkin :) Pitää katsoa miten sitten, kun ikää tulee lisää, mutta lääkärit ovat ainakin olleet toivekkaina.



Esikoinen (4,5v) kuitenkin on tosi fiksu, osaa jo monia kieliä, osaa laskea, osaa lukeaa ja on tosi sosiaalinen jne.



Siis nää kaksi lasta on niin ääripäistä, mutta kumpikin tärkeitä :)

on pakko lisätä, kuinka superlahjakas nelivuotias hänellä kuitenkin on.. näinhän tää menee. kova pala, kova pala.

Kyselin aina niin " tyhmiä" . He itse tiesivät mielestään kaiken eivätkä ihmetelleet mitään. Ja kas kummaa, minä olenkin todistetusti älykäs!

jotka kummatkin ovat hitaita ja kehitysvammaisia. Eikä se minulle ole yhtään kova paikka. Suoloisia ja rakkaita lapsia ovat ja minun mielestäni kaikkein suloisimmat koko maailmassa. Eikä hävetä ja ahdista kertoa :)

punkt:

jotka kummatkin ovat hitaita ja kehitysvammaisia. Eikä se minulle ole yhtään kova paikka. Suoloisia ja rakkaita lapsia ovat ja minun mielestäni kaikkein suloisimmat koko maailmassa. Eikä hävetä ja ahdista kertoa :)

ja kehitysvammaisen raja on kyllä häilyvä eikä kyse ole laadullisesti eri asiasta. Mikä se tyhmä on? Alhainen äo ja heikko oppimiskysy? Vai olosuhteiden takia tietämätön?



Tyhmä on minun mielestä aikuinen joka haukkuu muita. Lapsi ei ole koskaan tyhmä.

Ei ole koskaan ihmetellyt tai kyseenalaistanut asioita kuten sisarensa.

Mutta hän on aika iloinen ja huoleton.

Väittäisin, ettähänen elämänsä tulee olemaan helpompaa kuin vaikka älykkään, analyyttisen ja herkän veljensä.



Älykkyys on yliarvostettua. Harvalle se oikeasti tuo helpotusta elämään.



Yksinkertainen lapseni ei tule saamaan huimia arvosanoja koulussa, mutta miksi pitäisi?

Ehk' ä hänestä tulee elämäänsä tyytyväinen parturi-kampaaja;-)



Ja miehet varmaan tykkää, kun on vielä nätti blondi:D

suvussa on hirveitä stressaajia ja ylihuolehtijoita, aina on jokin ONGELMA ja tämä johtuu kyllä ihan siitä, että ei uskalleta panostaa elämään ja toiseksi ei viitsitä ottaa selvää eikä tutustua uusiin asioihin. Silloinhan voisi vaikka tajuta, että ne omat pelot ovat vähän tyhmiä.



minä kyseenalaistan jakuvasti asioita, tiedän paljon maailman pahasta lähinnä teoreettisella tasolla, mutta tiedostan silti sen olemassa olon ja kuinka monimutkaista asioihin vaikuttaminen on, kuinka paljon ns. hyvänä pidetty tekekään pahaa jne. Silti en kaadu tämän taakan alle, enkä liioin toivo, että jumala tai joku ihme tämän kaiken pelastaa ja märehdi asioita yötä myöden.





Vähä-älyinen lapsi voisi olla kova pala.. ainakin näin yhtäkkiä tuntuisi siltä. Riippuu vähän millaista se vähä-älyisyys olisi. Toisaalta kuitenkin moni itseään niin älykkäänä pitävä on itse asiassa tyhmä tai ainakin antaa itsestään ulos tyhmän ja ymmärtämättömän kuvan, että liekö asialla väliä. Jos kuitenkin pystyy antamaan vähä-älyiselle hyvät lähtökohdat elämään, hyvän itsetunnon ja kyvyt pitää puolensa, niin ei elämä voi sen huonompi olla.

Nimittäin pahoin pelkään, että toinen kaksosistani (tyttö) ei ole mikään erityisen fiksu:(((. Asiat eivät mene perille ja hän vaikuttaa tavallista " tyhmemmältä" . Ikävä näin vanhempana sanoa, mutta totta kai se on. Ja kovin vaikealtahan tämä tuntuu kun emme kuitenkaan miehen kanssakaan mitään tyhmyreitä olla. Usein menee hermot omaan lapseen kun tuntuu, ettei tämä tajua mitään yksinkertaisiakaan asioiota!:((.

Ja niin tullaan vaatineeksi lapselta mahdottomia ja aiheutetaan korvaamatonta vahinkoa hänen itsetunnolleen. Surullista.

Kyllä mulle sopisi vallan mainiosti että mun lapsi olisi pikkuisen tyhmä, ainakaan ei tarvitsisi pelätä silloin lapsen hengen puolesta. Tyhmyys kun ei tapa

Ei ole masennusta, ei ole syömishäiriötä, ei ole jatkuvia ongelmia mitättömistä asioista...Hän on tosi ihana ihminen, hänen kanssaan on aina hauskaa, mutta ei tarvitse keskustella elämän syvällisistä asioista. Sitä kyllä saa tehdä jos kenenkin masentuneen älykön kanssa.

-Vakava tai parantumaton sairaus

-sokeus

-homous

-itsekkyys, tunteettomuus

-huumeiden käyttö

-kasvojen epämuodostumat

-sukupuolettomuus

-mielisairaus

-väkivaltaisuus

-jne



Jokaisella voi olla omat kovat paikat

niitä tekemäänkään. Pidän yleensä lapsista ja lapset minusta, mutta erään ystäväni lapsi on sellainen minkälainen en missään nimessä halua lapseni olevan. En tiedä onko lapsi normaalia tyhmempi, mutta on vaan sellainen tyyppi mitä en voi sietää!!

Siksi tiedän, etten ole kypsä äidiksi, koska uskon, että vasta silloin on valmis äitiyteen, kun on valmis " vastaanottamaan" minkälaisen tapauksen tahansa.