Lue keskustelun säännöt.
Miten uskaltaa muutta yhteen uusperheeksi?
04.01.2017 |
Oletteko te muut uskaltaneet hyvin muuttaa yhteen uusperheeksi? Meillä miehen kanssa jo monta vuotta seurustelua takana ja puheissa ollut yhteenmuutto kesällä. Minua on vain ihan kauheasti alkanut ahdistamaan asia. Olen asunut reilut 4-vuotta yksin lasten kanssa ja oppinut nauttimaan elämästä ainoana aikuisena. Siis siitä, että lasten nukkumaan mentyä voin tehdä juuri mitä haluan, tehdä omat aikatauluni ja päättää miten asiat huolehdin, mitä ostan jne. Rakastan miestäni, mutta hänen lapsensa on ns. vapaan kasvatuksen tulos. Minua pelottaa miten jaksan arjessa hänen lastaan. Lisäksi se, että mies on kovin tuhlailevainen (hänellä on kyllä siihen rahaa) ja minä taas elän hieman toisella tapaa. Pelkään myös, että lasteni isä pienentäisi yhteenmuuton myötä elatusmaksuja ja sitten en pärjäisi enää millään. Meillä olisi yhteenmuuton myötäkin uuden mieheni kanssa täysin omat asuntolainat ja rahat, joten kuluni eivät yhteenmuuton myötä laskisi yhtään (päinvastoin menetän jo lapsilisien yksinhuoltajakorotukset, joten käteen jäävä raha vähenee jo muutoinkin). Kaikenlaisia kokemuksia ja mielipiteitä otetaan mielellään vastaan!
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteenmuutto ei vähemmmä elatusmaksuja.
Hmm... minusta kuulostat siltä, ettet haluakaan muuttaa yhteen... En kyllä minäkään muuttaisi, jos asiat olisivat noin (hyvin). Miksi pilata toimiva suhde ristiriidoilla, joita ei arjessa pääse pakoon? erillään asuen on helpompi vain nauttia yhteisistä hetkistä.
Jos ahdistaa niin eikö se ole selvä merkki siitä, että et ole valmis asiaan? Minulla oli aikoinaan pari vuotta sitten sama fiilis ja se oli oikea.
Koska haluan kahden aikuisen välisen suhteen lapset on pidetty erillään, eikä yhteen olla muuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asenteesi miehen lasta kohtaa on tuo on ihan pirun väärin lasta kohtaan teidän muuttaa yhteen. Hän ei ole syypää ns vapaaseen kasvatukseen.
Raha taitaa olla se yleisin syy riidellä ja jos niiden käytössä on liian iso kuilu yhteen ei kannatta muuttaa. Oletko valmis laatimaan lapsille yhteiset säännöt tasapuolisesti kaikkia lapsia kohtaan kasvattamalla esim. vapaamin omia lapsiasi joissakin asiassa ja pitämään kuria miehen lapselle? Kasvatustyön kun pitää olla yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toisaalta haluaisin kuitenkin ns. uuden perheen ja parisuhteen, jossa toinen on läsnä. Ja jatkuva pakkaaminen ja kulkeminenkin on kyllä tosi raskasta.
Olen joiltain kuullut, että avoliitto voi vähentää elatusmaksuja. Tosin samoin sanotaan, että elatusmaksujen maksajan avoliitto parantaa hänen elatuskykyään ja täten nostaa maksuja. Lasteni isä on jo pitkään asunut avoliitossa, eikä hänen elatusmaksunsa kyllä ole mihinkään nousseet. Eksä vaan oli jo asiasta kuullessaan, että täytyypä käydä lastenvalvojalla laskemassa maksut. Mutta asuinkuluni, tai muutkaan kulut eiävt tosiaan vähene mihinkään eikä uusi mieheni ala meitä elättämään muutoinkaan. Ja tosiaan lapsilisien yksinhuoltajakorotukset menetän jo jokatapauksessa eli minulle yhteenmuutto tietäisi jo nyt tulonmenetyksiä.
ap
Eihän sulla ole mitään syytä eikä järkeä muuttaa miehen kanssa uusperheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisi minulla se, että minulla olisi taas perhe, jossa itsekin saisin joskus hellyyttä ja huomiota. Mutta toisaalta siltä minustakin välillä tuntuu? Luulen myös, että mies laittaa poikki, jos en haluakaan muuttaa yhteen. Pelkään myös sitä, miten kaikkien lasten elämä olisi tasa-arvoista, kun yksi on tottunut saamaan kaiken mitä ikinä haluaa.
ap
Eli ap haluaa suhteen, jossa suurin menettäjä on miehen lapsi? Hänelle tehdään uudet säännöt, hän joutuu jakamaan isänsä jne. Vastineeksi ap saa hellyyttä ja huomiota, jota mies ei tietenkään anna, jos ei asuta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olisi minulla se, että minulla olisi taas perhe, jossa itsekin saisin joskus hellyyttä ja huomiota. Mutta toisaalta siltä minustakin välillä tuntuu? Luulen myös, että mies laittaa poikki, jos en haluakaan muuttaa yhteen. Pelkään myös sitä, miten kaikkien lasten elämä olisi tasa-arvoista, kun yksi on tottunut saamaan kaiken mitä ikinä haluaa.
ap
Voi pyhä jeesus. Yhteen muuttaminen ei takaa yhtään enempää sinulle hellyyttä ja huomiota kuin nytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisi minulla se, että minulla olisi taas perhe, jossa itsekin saisin joskus hellyyttä ja huomiota. Mutta toisaalta siltä minustakin välillä tuntuu? Luulen myös, että mies laittaa poikki, jos en haluakaan muuttaa yhteen. Pelkään myös sitä, miten kaikkien lasten elämä olisi tasa-arvoista, kun yksi on tottunut saamaan kaiken mitä ikinä haluaa.
ap
Voi pyhä jeesus. Yhteen muuttaminen ei takaa yhtään enempää sinulle hellyyttä ja huomiota kuin nytkään.
Jos hellyys ja huomio on aloittajalle sitä, että saa kaksi huolehdittavaa lisää omien lasten lisäksi, joista ei toista ei tahdo jaksaa nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olisi minulla se, että minulla olisi taas perhe, jossa itsekin saisin joskus hellyyttä ja huomiota. Mutta toisaalta siltä minustakin välillä tuntuu? Luulen myös, että mies laittaa poikki, jos en haluakaan muuttaa yhteen. Pelkään myös sitä, miten kaikkien lasten elämä olisi tasa-arvoista, kun yksi on tottunut saamaan kaiken mitä ikinä haluaa.
ap
Yhteenmuutto yksinään ei tee teistä yhtä suurta yhtenäistä perhettä.
Muuttakaa erillisiin asuntoihin lähelle toisianne. Kumpikin ostaa vaikka samasta taloyhtiöstä oman asunnon, tai samalta rivitaloalueelta tai vastaavaa. Kummallakin oma talous ja rauha, mutta kuitenkin myös yhteistä arkea. Lapset luultavasti ovat jo sen kokoisia, että osaavat tulla etsimään sinua viereisestä tutusta asunnosta jos heräävät illalla, jne.
Älä tee sitä. Minä muutin pari vuotta sitten miehen kanssa yhteen. Hänellä on kaksi lasta ja he ovat myös, eh, aika eläväisiä. Joka toinen viikonloppu on pelkkää sirkusta, lapset mekastaa, riehuu, hyppii pitkin sohvia, eivät ole kuulleetkaan että ruokapöydässä pitäisi persaus pysyä penkissä vaan hyppivät kuin apinat. Kun sanon että mennään nukkumaan niin vastaus on että miks, kello on vasta X. Saavat siis valvoa äidillään tosi myöhään. Äitinsä luona ovat myös tottuneet ettei mitään siivota, koskaan. Joten arvaa saanko siivota koko ajan pikku kullanmurujen jälkiä... Olen niin väsynyt. ..
Kuvittelin myös että kiintyisin lapsiin ja he alkaisi tuntua "omilta". Näin ei ole käynyt, lähinnä päinvastoin. Pidättelen suoraan sanottuna inhon tunteita. Omatkin lapseni kärsii näistä sirkus-viikonlopuista ja he odottavat koska ollaan "omalla" porukalla.
Summa summarum: en suosittele. Pitäkää omat kämpät. Peruisin itse tän meidän yhteenmuuton mutta hitto kun mentiin ottamaan asuntolaina ja se on kummallekin yksin ihan liian iso. Nalkissa ollaan!
Ymmärrän ristiriitaiset tunteesi.On eri asia muuttaa yhteen uusperheenä kuin sinkkuina. Vaikka monet sanoo, että pitää hyväksyä koko uusperhe-paketti, niin käytännössä kukaan ei voi edes aavistaakaan, millaista se sitten tulee arjesssa olemaan. Vaikka kuinka ennalta käsin päättäisi hyväksyä tilanteen. Itse olen ollut uusperheen mama pian 9 vuotta ja vasta nyt alkaa helpottamaan, kun lapset asuvat jo omillaan. Vihdoinkin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa! Viettävää mieluummin laatuaikaa keskenänne niin usein kuin voitte, älkää kiirehtikö yhteenmuuton kanssa sillä uusperheen arki voi olla todella haastavaa. Tämä oma neuvoni.
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta haluaisin kuitenkin ns. uuden perheen ja parisuhteen, jossa toinen on läsnä. Ja jatkuva pakkaaminen ja kulkeminenkin on kyllä tosi raskasta.
ap
Onhan se aikuisille liian raskan ponnistus, mutta ei tuhansille lapsille jotka joutuvat muuttamaan kahden kodin välillä kuten esim sinun ja miehen lapset. Yhteenmuutto ei heidän tilannetta helpota yhtään, mutta mitä heistä kun sinä saat harhakuviltelmasi perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä. Minä muutin pari vuotta sitten miehen kanssa yhteen. Hänellä on kaksi lasta ja he ovat myös, eh, aika eläväisiä. Joka toinen viikonloppu on pelkkää sirkusta, lapset mekastaa, riehuu, hyppii pitkin sohvia, eivät ole kuulleetkaan että ruokapöydässä pitäisi persaus pysyä penkissä vaan hyppivät kuin apinat. Kun sanon että mennään nukkumaan niin vastaus on että miks, kello on vasta X. Saavat siis valvoa äidillään tosi myöhään. Äitinsä luona ovat myös tottuneet ettei mitään siivota, koskaan. Joten arvaa saanko siivota koko ajan pikku kullanmurujen jälkiä... Olen niin väsynyt. ..
Kuvittelin myös että kiintyisin lapsiin ja he alkaisi tuntua "omilta". Näin ei ole käynyt, lähinnä päinvastoin. Pidättelen suoraan sanottuna inhon tunteita. Omatkin lapseni kärsii näistä sirkus-viikonlopuista ja he odottavat koska ollaan "omalla" porukalla.Summa summarum: en suosittele. Pitäkää omat kämpät. Peruisin itse tän meidän yhteenmuuton mutta hitto kun mentiin ottamaan asuntolaina ja se on kummallekin yksin ihan liian iso. Nalkissa ollaan!
Tietään tunteen. Omat lapset on sentää jo omillaan ettei heidän tarvitse tätä paskaa sietää.
Miksi muuttaisit yhteen? Olen leski, seurustellut noin 3 vuotta eikä mitään aikeita yhteenmuuttoon aikanaan 20 vuoteen. Ei parisuhde edellytä sitä, että asutaan saman katon alla. Lisäksi näin lasten ei tarvitse jakaa elämäänsä 3 eri suvun kesken, ei tarvitse miettiä sinun ja minun lapsia, sinun ja minun rahoja jne. Ja saan pitää vapauteni.