Lue keskustelun säännöt.
Mun mummuni on kuolemassa :(
03.01.2017 |
Ei tajua enää ympäristöään eikä KAI tunnistaisi.
Minun pitäisi ottaa juna-juna-juna-linja-auto ja taksi, että pääsisin mummoni kuolinvuoteelle. Rakas mummu aikoinaaan, mutta niin vieras sairastuttuaan ja kun muutimme kauemmas.
Kommentit (19)
Mene hyvästelemään. Kyllä hän aistii, että rakas on lähellä, vaikka ei pystyisi sitä ilmaisemaan. Mene hänen vuokseen ja itsesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia. <3. Mene ihmeessä paikalle!
Mene paikalle vaikka olisi kuinka hankalaa. Jaksamista 💓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys siis kuului: pitäiskö lähteä ja nahdä mummu sellaisena mitä en halua, vai jätänkö väliin, pyydän anteeksi mummulta ja pidän muistoni?
-ap
Voi miten haikeaa ja lopullista. Jokaisen osa vuorollaan lähteä täältä, kun päivät ovat täynnä.
Voimia ja lämmin halaus 💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni ja voimia. Oma mummuni kuoli pari vuotta sitten, mutta poismeno oli hänelle itselleen varmasti helpotus. Ei enää orientoitunut paikkaan eikä aikaan. Läheisen kuolema on tässä tapauksessa helpompi hyväksyä, kuin yllättäen tapahtuvana. Viimmeiset vuotensa eli sairaalasängyssä. Ei se ole enään ihmisarvoista elämää. Itse en itkenyt hautajaisissa, eikä isänikään.
Omalla mummilla on pitkälle kehittynyt alzheimer, eikä hän oikeastan enää tunnista meitä omaisia, saatikka pysty puhumaan. Käyn kuitenkin vähintään kerran kuussa katsomassa häntä. Kerran hän sai kuitenkin sanottua, että "kiitos, kun tulit", kun olin lähdössä. Tietyllä tavalla hänestä kuitenkin välillä huomaa, että hän on välähdyksiä läsnä ja ehkä jopa tunnistaakin. Läsnäolon hän ainakin tiedostaa ja hän on rauhallisempi, kum hänen vierellään on. Siispä mielestäni ehdottomasti kannattaa mennä paikalle, vaikka se kuinka hankalaa olisikin. Myöskin itsesi vuoksi, voi kaduttaa muuten myöhemmim. Se tuskin sinua kaduttaa, että olet käyttänyt aikaa matkustamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys siis kuului: pitäiskö lähteä ja nahdä mummu sellaisena mitä en halua, vai jätänkö väliin, pyydän anteeksi mummulta ja pidän muistoni?
-ap
Itse ajattelin näin pappani kohdalla. Nykyisin kaduttaa TODELLA paljon, etten sanonut hyvästejä. Kannattaa mennä paikan päälle, varmasti näkeminen helpottaa surutyötäkin. Voimia!
Tietenkin menet ja näet hänet sellaisena, jota et halua nähdä. Hän on silti hän.
,
Kauheaa, jos omainen hylkäisi siksi, että näyttää kärsivältä ja raihnaalta. Silloin sitä vasta rakkautta tarvitseekin.
Mene ihmeessä. Rakas ihminen tarvitsee sinua luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mummuni muni mun mammani, mun mammani muni mut!
Mummut <3
Kannattaa lähteä koska muuten aina kaduttaisi ettei lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni kävi tekemässä kuolevan mummonsa sängyn päädyssä katan jäähyväisiksi. Mummo oli otettu.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys siis kuului: pitäiskö lähteä ja nahdä mummu sellaisena mitä en halua, vai jätänkö väliin, pyydän anteeksi mummulta ja pidän muistoni?
-ap
Elämä on luopumista.
On tärkeää käydä katsomassa sairasta ja hoitolaitoksessa olevaa läheistä. Ei ole helppoa mennä käymään, mutta kuka haluaisi joutua laitokseen unohdetuksi.
Muutenkin päivät ovat siellä usein pitkiä ja joutuu olemaan poissa kotoa.
Tsemppiä ja käy katsomassa :)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys siis kuului: pitäiskö lähteä ja nahdä mummu sellaisena mitä en halua, vai jätänkö väliin, pyydän anteeksi mummulta ja pidän muistoni?
-ap
Mun on niin vaikea ymmärtää, miksi joidenkin mielestä se "huonona näkeminen" pyyhkii kaikki muut muistot pois. Itse olen saattohoitanut mummoni ja löytänyt isäni kuolleena, eikä kumpikaan mitään pois pyyhkinyt, päinvastoin, terävöitti muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni kävi tekemässä kuolevan mummonsa sängyn päädyssä katan jäähyväisiksi. Mummo oli otettu.
Anteeksi, mikä on kata?
Kiitos kaikille. Kyllä mä menen mummin hyvästelemään ja heipat sanomaan. Tosiaan mikä minä olen junayhteyksiä miettimään kun mummo lähtee kokonaan pois. Pelottaa kuitenkin jotenkin.
käy sanomassa hyvästit.