Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kauanko kestää oppia ratsastamaan hevosella?

Vierailija
03.01.2017 |

Osaatteko yhtään antaa arviota kuinka paljon harjoitusta vaatii sellaiselta, joka ei ole koskaan ratsastanut. Tavoitteena olisi päästä siihen, että pärjää hevosen selässä metsätiellä ja pelloilla, myös kovemmassa vauhdissa. Eli ei mitään koulu- tai kenttäratsastusta. Poikaystävän vanhemmilla olisi hevosia ja peltoa, ja haaveena olisi kiitää pellolla laukkaavan ratsun selässä :D

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

20 tuntia. Taito kuin taito, 20 tuntia riittää.

Vierailija
2/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu ihmisestä. Riippuu hevosesta. Riippuu olosuhteista, kuusta ja tähdistä :P 

Hevosen selässä pysyminen kiitolaukassa ei kauheasti taitoa vaadi, tasapainoa kyllä. Hevosen pysäyttäminen ennen pellonreuna ilman että suu on verillä onkin sitten eri "taito". Suosittelen usean kilometrin mittaista metsätietä ym jossa ei tule autoja vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hevonen  jolla voisin opetella on aika helppo tapaus. Mulla on ihan ok kunto ja tasapaino. Tietä ja peltoa riittää, ja toki ensiksi ajattelin opetella hallitsemaan hevosen ennen kuin mennään täyttä päätä laukkaa :D

ap

Vierailija
4/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kirmasin teininä just noin naapurin ponin selässä. Se oli kyllä ponin taitoa, ei minun. Sitten sain kunnon ratsun ja lensin korkealla ja kovaa.

Vierailija
5/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sitä voi arvioida. Riippuu hevosesta ja sinusta itsestäsi. Suosittelisin hommaamaan jonkun opettamaan perustaidot ettet istu viturallaan niin, että ekasta riemupukista lähet niinku nato-ohjus koivunnokkaan.

Tasapaino, istunta ja avut pitää olla kunnossa ennenkin yhtään kovempaa mennee muilla kuin ratsastuskoulujen puhkirevityillä kopukoilla...

Kädet suht vakaat (ei nippasta tai nyppästä) ja maastossa pitää varautua yllättäviin tilanteisiin, koska muuttujia on hitokseen enemmän ku jossain maneesissa.

Mites, onko hermoja kestää ja ratkaista rauhallisesti tilanne, jossa jalkojesi välissä on 500kg vauhkoa, pelästynyttä saaliseläintä joka pakenee täysiä? Ilman seiniä, jotka pysäyttäs? Pysytkö 100% varmasti kyytillä tollasessa tilanteessa? En suosittele tippumaan täydestä kiitolaukasta, käy kippeetä.

Sitteku taito ja itsevarmuus kohtaa, voit läksiä sänkilaukalle. Muista kysyä lupa maanomistajat, tai saatat tehdä pahaa jälkeä tulevalle sadolle.

Vierailija
6/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta realistinen arvio siihen, että uskallat lähteä yksin(?) maastoon, on n. 15-20 tuntia tai harjoituskertaa. Tämä siinä tapauksessa, että hevonen on ns. maastovarma. Mutta jos tulee vastaan yllätystilanteita, ei tuokaan harjoittelu ole tarpeeksi. Älä lähde ekoilla kerroilla yksin maastoon! Kypärä päähän ja muista myös turvajalustimet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan riippuu siitä kuka sua opettaa, ja minkälaisia hevosia. Ja myös sun fyysinen kunto; hyvä tasapaino ja kehonhallinta on eduksi.

Kannattaa muistaa että istut eläimen selässä, ja että kätesi ovat suoraan yhteydessä hevosen herkkään suuhun (mikäli siis käytössä kuolaimet) eli vaan se että pysyt selässä ja osaat ohjata ei oo ihan riittävää. Se tasapaino ja hevosen liikkeitä myötäilevä istunta on tärkeää oli sitten kyseessä maastolenkki tai kouluratsastus. Varmaan tavoitteena ois kumminkin että molemmilla ois mukavaa :)

Mä oon ratsastanut 14 vuotta ja opin vieläkin jatkuvasti lisää haha mut ehkä puolessa vuodessa jos käy kerran viikossa ratsastustunnilla ni jo pärjäis tottelevaisen hevosen kanssa.

Ja yks  tärkeä asia hevosen ymmärtämisen kannalta; Se joka liikuttaa toisen jalkoja on johtaja. Kun näät hevosen luimivan toiselle ja toinen hevonen väistää, on luiminut hevonen johtaja. Kannattaa tutustua myös maastatyöskentelyyn jos haluaa oikeesti suhteen hevoseen...

Vierailija
8/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu sinusta ja riippuu omistajasta. Itse en anna kallista eläintä maastoon, ennen kuin on kunnon taidot. Ja silloinkin tullaan yleensä alas jossain vaiheessa, varminkin hevonen vauhkoontuu juuri maastossa useiten. Ne on saaliseläimiä, ei mitään koiria. Sitten kun tulee lentävä muovipussi, hirvi, tai lehti naamaan, niin hevonen juoksee henkensä edestä.

Toisekseen, jos sinulla on järkeä päässä niin yleensä havaitset itsekin aika nopeasti (10-15 kertaa) että se ei ole aina niin helppoa, miltä näyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene suosiolla ratsastuskoululle edes alkeiskurssille (kesto n.10 ratsastustuntia) niin saat hyvän alun äläkä mene jonkun harrastajan opetettavaksi johonkin puskiin pyörimään. Alkeiskurssilla sulle ehkä selkenee muutenkin millaisesta lajista kyse. 

Mutta jos mietitään vastausta tuohon sun kysymykseen, niin se riippuu vähän ihmisestäkin. Mitä parempi kunto ja tasapaino niin sitä nopeammin kehittyy. Rohkeutta ja päättäväisyyttä. Sanoisin että jos mietitään perus ratsastuskoululaista joka käy vaikka tunnilla kerran viikossa koulutetun ratsastuksenohjaajan tai opettajan opissa, eli n. 50 tuntia vuodessa, niin ehkä keskimäärin pari vuotta menee että sellaisen voisi mitenkään hyvillä mielin ja turvallisesti päästää KILTILLÄ RAUHALLISELLA hevosella itsekseen maastoon laukkailemaan. Siitä voi laskea kauanko, tai montako tuntia siihen menee. 

Muista että aloittelijana ei kannata kiirehtiä, jos onnettomuusriski ei ahdista niin mieti hevosta. Aloittelija on aina hitaammissa askellajeissakin suoraan sanottuna mätisäkkinä hevosen selässä, hevosesta ei tunnu hyvältä jos laukkaat vailla tasapainoa heiluen potkien ja suusta repien. 

Vierailija
10/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhtä lailla se maastoköpöttely ja -laukka vaativat taitoa siinä missä koulu- ja kenttäratsastuskin. Tietenkin siis ovat ihan eri asioita, mutta yhtä lailla kaikki lähtee perusasioista.

Juurikin oikeanlainen istunta esimerkiksi, se on tosi tärkeä kaiken kannalta. Istunta on suurin tapa vaikuttaa hevoseen, etenkin sellaiseen joka on herkkä. Esimerkiksi jotkut hevoset hidastavat tai jopa pysähtyvät, jos ratsastaja jännittää vatsalihaksiaan ja istuu jännittyneenä etukenossa -> hevonen ottaa sen pidätteenä. Samoin jotkut hevoset häiriintyvät vinossa istuvasta (tämä voi olla vaikkapa vain kyljen vinoutta, ei siis suoranaista vinossa, väärässä kohdassa istumista), pompahtelevasta kuskista (vrt. itsellesi huonosti istuva reppu, joka on huonossa kohdassa, epätasapainossa tai hölskyy).

Vaatii pitkäjänteisyyttä opetella samalla sekä jäntevä että rento istunta. Esimerkiksi käsien tulee olla kannettuna ja pysyä vakaina, kuitenkaan ilman että käsiä varsinaisesti jännittää mistään kohdasta. Jalkojen tulee pysyä oikeassa kohdassa, rentoina mutta kuitenkin hevosen kylkiä vasten heilumatta. Nämä tosin oppii melko nopeasti, vaikka istunta onkin sellainen jota voi työstää hamaan loppuun asti :D

Ja kaikkien perusasioiden jälkeen vielä hevosen hallinta ja ennakointi. Hevonen on saaliseläin ja etenkin aukealla (pelto, metsä yms.) "vaaroja" vaanii paljon, riippuu toki hevosesta että kyttäileekö maastoa, onko herkkä säikkymään ja miten reagoi säikkyessään. Jotkut pörisevät paikallaan kaula ojossa, toiset kääntyvät täyskäännöksen ja laukkaavat täyttä häkää, jotkut taas hyppivät paikallaan kuin puput. Juuri nuo tilanteet vaativat hyvää, tasaista istuntaa, jämäkkyyttä ja nopeaa reaktiokykyä.

Pääasiassa ratsastamaan (avut jne.) voi oppia nopeasti, mutta syvempi taito tulee ainoastaan kokemuksen kautta ja siihen, kuinka kauan se vie aikaa, vaikuttaa moni tekijä. Motivaatio oppia ja yrittää uudelleen ja uudelleen toki tekevät oppimisesta helpompaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos paljon teille! Täytynee aloittaa ihan ratsastustunneilla, ja sitten mennä anopin oppiin tutustumaan heidän hevosiinsa, anopillakin on kyllä homma hallussa.

-ap - tuleva hevoshullu

Vierailija
12/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon ratsastanut koko ikäni ja mulla on kaksi omaa hevosta jotka luonnollisesti ratsastan itse päivittäin. Toki nää on kuumia kisahevosia, mutta kyllä muakin välillä hirvittää maastossa ihan vaan käppäilemässä, kun hevonen alkaa kytätä jotain ja jännittää ja vauhkota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Issikkavaelluksille otetaan mukaan ihan kokemattomiakin ja kolmen tunnin vaelluksen aikana oppii sen verran, että loppumatkasta jo laukataan. Eli todella varmalla hevosella ei ole mitenkään rakettitiedettä oppia ratsastamaan sen verran, että maastossa pärjää. Toki edellytyksenä on, että peruskunto ja tasapaino on kohtalaiset ja ei pelkää hevosia. Kun on vielä järki päässä (eli osaa ennakoida tilanteita ja kartoittaa riskit) niin jo aika lyhyellä harjoituksella pystyy ns. puskaratsastamaan ihan mukavasti. Itse sanoisin, että muutama tunti ratsastuskoulussa ja sitten anopin oppiin, niin jo parinkymmenen harjoituskerran jälkeen pärjää varmalla hevosella maastossa mukavasti.

Sitten oikean tekniikan ja paremman hienosäädön oppimiseen menee vuosia, vuosikymmeniä, mutta tosiaan niitä taitoja ei tarvitse, jos haluaa käydä maastoilemassa silloin tällöin.

t. lajia jo enemmän kuin pari vuosikymmentä harrastanut.

Vierailija
14/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuisella aloittelijalla (joka yleensä jännittää aika lailla) se tasapainon kehittyminen kestää paljon pidempään kuin lapsella. Se että oikeasti tuntee sen hevosen persuksensa alla ja pystyy reagoimaan ajoissa ja järkevästi hevosen äkkinäisiinkiin liikkeisiin. Välttämättä aikuinen (mitä olen aikuisten ryhmiä seurannut) ei opi sitä koskaan tai ainakin siihen voi mennä k a u a n. Ehkäpä varmalla kiltillä hevosella jos kaverina on toinen samanlainen ja taitavampi ratsastaja vetäjänä voi perustaitojen kartuttua pellollekin mennä laukkaamaan mutta aina siellä maastossa on yllätysmomenttinsa ja mitä tahansa voi sattua... *muistelee lapsuuden/nuoruuden hurjia maastoretkiä, eikä enää sellaisessa porukassa uskaltaisi...*

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

5min.

t. Kerran ratsastanut, kävelyä, laukkaa ja sitä juoksua joka ei ole laukkaa, mitä se nyt oli, semmoista hölkkäämistä :)

Kiltti hevonen oli.

Vierailija
16/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen ratsastanut epäsäännöllisen säännöllisesti 1,5 vuotta enkä vieläkään lähtisi yksin maastoon. Jonkun kokeneen ratsastajan kanssa kyllä. Paljon olen oppinut, mutta en silti ole yhtään varma miten hyvin pysyisin pillastuvan hevosen selässä. Kertaakaan ei ole vielä tosin tarvinnut alas lentää, mutta kerta se on ensimmäinenkin, enkä todellakaan halua olla silloin keskellä ei mitään!

Asiaan vaikuttaa tosin sekin, etten ole päässyt työskentelemään pitkäjänteisesti minkään tietyn hevosen kanssa, joten en senkään takia tunne tietäväni ratsuja tarpeeksi hyvin että luottoa löytyisi..

Vierailija
17/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan pari viestiä aikaisempaa tekstiä, missä kirjoittaja hienosti kertoi istunnan tärkeydestä.

Kävin pari kautta ratsastuskoululla tunneilla ja täytyy sanoa että isoin asia minkä opin siellä, oli se että oon surkea. Ja niin olinkin! Tunneilla oli 5-8 ratsukkoa, opettaja opetti meistä jokaista vuorollaan. Sain siellä henk.koht. opetusta parhaimmillaan 15min/vk. Eihän siinä mitään opi. Lopun aikaa yritin vaan jotenkin toimia siellä muiden seassa, kunnes opettaja taas kertoi että kaikki on väärin.

No, siirryin yksityistallille vuokrahevosella ratsastamaan ja otin yksityistunteja tallilla käyvältä valmentajalta. Koko huvin hinnaksi tulee 35€/krt. Eli edullista verrattuna ratsastuskoulun 15min mollaushetkiin. Yksityistunnilla saat, yllätysyllätys, opettajan koko tunniksi itsellesi. Siinä ehtii vaikka koko tunnin ajan hieromaan pieniä yksityiskohtia istunnassa (mm.nilkan, lonkan, lantion asento, mikä taas on maastoilussakin tärkeää niin kuin edellä olevassa viestissä mainittiin. Näin opin etten olekaan umpisurkea. Nyt olen vuoden ratsastamisen jälkeen, kiltillä ja rauhallisella hevosella, voinut mennä sänkkärille laukkaamaan. Joka viikko en edes ota valmennusta. Mutta se on tärkeää, jotta tosiaan kokemattomana oppisi sitä hevosen käsittelyä. Koulutunteja ne on ja opettaa todella paljon.

Issikoilla ratsastaminen on taas ihan eri juttu kuin jollain lämminverisillä. Ei siinä, nekin on kivoja ja tosiaan aloittelijakin pääsee ekalla retkellä laukan makuun maastossa. Tosin siellä ollaan laumana liikenteessä, ei yksin ja issikat taitaa olla luonteeltaan rauhallisia ja tyyniä?

Hevosten taso on myös ihan eri kouluissa ja yksityishevosissa. Koulussa oli valitettavasti niitä loppuun ratsastettuja heppoja. Eikä ne ollut enää herkkiä avuille. Ei siinä helpolla opi.

Saisitko jonkun hyvän valmentajan tulemaan anoppisi hevosten luo? Tsemppiä uuden lajin kanssa!

Vierailija
18/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yhtä lailla se maastoköpöttely ja -laukka vaativat taitoa siinä missä koulu- ja kenttäratsastuskin. Tietenkin siis ovat ihan eri asioita, mutta yhtä lailla kaikki lähtee perusasioista.

Juurikin oikeanlainen istunta esimerkiksi, se on tosi tärkeä kaiken kannalta. Istunta on suurin tapa vaikuttaa hevoseen, etenkin sellaiseen joka on herkkä. Esimerkiksi jotkut hevoset hidastavat tai jopa pysähtyvät, jos ratsastaja jännittää vatsalihaksiaan ja istuu jännittyneenä etukenossa -> hevonen ottaa sen pidätteenä. Samoin jotkut hevoset häiriintyvät vinossa istuvasta (tämä voi olla vaikkapa vain kyljen vinoutta, ei siis suoranaista vinossa, väärässä kohdassa istumista), pompahtelevasta kuskista (vrt. itsellesi huonosti istuva reppu, joka on huonossa kohdassa, epätasapainossa tai hölskyy).

Vaatii pitkäjänteisyyttä opetella samalla sekä jäntevä että rento istunta. Esimerkiksi käsien tulee olla kannettuna ja pysyä vakaina, kuitenkaan ilman että käsiä varsinaisesti jännittää mistään kohdasta. Jalkojen tulee pysyä oikeassa kohdassa, rentoina mutta kuitenkin hevosen kylkiä vasten heilumatta. Nämä tosin oppii melko nopeasti, vaikka istunta onkin sellainen jota voi työstää hamaan loppuun asti :D

Ja kaikkien perusasioiden jälkeen vielä hevosen hallinta ja ennakointi. Hevonen on saaliseläin ja etenkin aukealla (pelto, metsä yms.) "vaaroja" vaanii paljon, riippuu toki hevosesta että kyttäileekö maastoa, onko herkkä säikkymään ja miten reagoi säikkyessään. Jotkut pörisevät paikallaan kaula ojossa, toiset kääntyvät täyskäännöksen ja laukkaavat täyttä häkää, jotkut taas hyppivät paikallaan kuin puput. Juuri nuo tilanteet vaativat hyvää, tasaista istuntaa, jämäkkyyttä ja nopeaa reaktiokykyä.

Pääasiassa ratsastamaan (avut jne.) voi oppia nopeasti, mutta syvempi taito tulee ainoastaan kokemuksen kautta ja siihen, kuinka kauan se vie aikaa, vaikuttaa moni tekijä. Motivaatio oppia ja yrittää uudelleen ja uudelleen toki tekevät oppimisesta helpompaa.

Just tämä "jäntevä mutta rento" istunta on paljon vaikeampaa kuin luulisi. Vaikka sulla olisi kuinka hyvä tasapaino, se ei vielä riitä siihen, että pystyt istumaan hevosen selässä oikein. Lantion täytyy myötäillä hevosen liikkeitä, mutta kuitenkin niin, että ratsastaja on se, joka sanoo liikkeillään minne mennään. Eli ei voi vain vapaamatkustajana olla, koska silloin eläin ei tunne turvallisuutta ja luottavaisuutta ratsastajaa kohtaan, ja sitten ei menekään pitkä aika kun tuulessa lentävä pussi tai heiluva puun oksa antaa hevoselle aiheen paniikkiin. Pillastuneen eläimen selässä ei ole mukava olla, nimimerkillä kokemusta on.  

Vierailija
19/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekin vielä, että ratsastaessasi olet vastuussa myös hevosen hyvinvoinnista. Yksin maastoiluun tarvitaan tieto ja tuntuma siitä, minkälaisella pohjalla kyseinen hevonen eri vauhdeissa pysyy tasapainoisena.

Esimerkiksi pellolla laukkailu "hevosta häiriten" (vrt. heppa laitumella), voi pahimmillaan johtaa ratsun jalan loukkaantumiseen tai eläimen kaatumiseen.

Vierailija
20/25 |
03.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Turkulaisella soutulaitteella soutamisen oppiminen vie 120 yötä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä viisi