Apua munattomalle mutsille
Ihan tosissani kysyn nyt hienotunteisilta ihmisiltä kahdessa asiassa neuvoa. Että miten voisin kauniisti tehdä lapseni kummille selväksi, ettei turhaan komentelisi lastani ja toisekseen että tajuaisi lähteä oma-alotteisesti kotiinsa. Mulla ei ole ollut munaa aikasemmin sanoa mitään ja lapsi on jo muutaman vuoden ja sama meno jatkunut koko ajan. Hermo menee ja olen tätä itkeskellyt, tein uudenvuoden lupauksen että nyt tämä muuttuu. Säälittävää, tiedän.
Kaveri ei ymmärrä vihjailua. Ottaa kylään tullessaan tavallaan vanhemman roolin ja komentaa omilla säännöillään lastani. Ymmärrän komentamisen jos lapsi tekee jotain väärää, vaikka lyö, mutta kun esim. menee naputtamaan viereen kun lapsi on syömässä tai kun leikkii ja juoksee pitkin kämppää. Meillä täysin sallittua, ei tarvitse mielestäni vieraiden puuttua jos ei edes sääntöjä tiedä.
Kaverilla ei myöskään ole mitään tilannetajua, ei lähde kulumallakaan kotiinsa vaikka olisi kylässä useamman tunnin. Leikkii jonkun aikaa kummilapsen kanssa ja sitten jumittuu sohvalle puhelimen kanssa tai katsomaan tv ja komentaa muksua samalla koko ajan ja kuulostaa usein siltä että sillä menee hermotkin. Kai meneekin kun puuttuu ihan kaikkeen. Miksei lähde kotiin jos ei jaksa?
Melkein aina joudun keksimään että ollaan menossa johonkin että nyt on pakko lähteä tai iltaisin että me mennään nukkumaan vink vink. Voi silti jäädä katsomaan että varmasti lähdetään (on niin kauan että mennään samalla oven avauksella) tai mennään nukkumaan. Milläs rauhoitat lasta nukkumaan kun ei saa iltatoimia tehdä.
En ole uskaltanut puolustaa lasta. Se eniten vituttaa. Kummi nimittäin saattaa napata syliin vaikka lapsi ei halua, pussaa vaikka ei halua (lapsi pyyhkii pois ja kiukuttelee, voi jopa huitasta ja sitten torutaan) ei ymmärrä kun olen koittanut nätisti sanoa että älä pussaa, ei tykkää! Sitten tätä että nappaa kiinni täydestä juoksusta tai päästää irti kun lapsi vetää itseään pois päin ja lapsi kaatuu. Repii lapsen kädestä tavaroita jos ei anna itse, siis tilanteessa jossa kummi vain haluaa sen saman jutun mikä sattuu olemaan lapsen kädessä. Tähän puutuin viimeksi.
Niin että apua, miten tällaista voi sanoa loukkaamatta?! Millaisessa tilanteessa kerron ja miten? Tekisi mieli laittaa tekstari mutta haluaisin puhua niin kuin aikuiset enkä alottaa viestisotaa.