Miten käytännössä varaudutaan isoon verenvuotoon

Elikkä mulla oli ekassa synnytyksessä hyvinki iso vuoto(yllätyksenä) ja kiire siinä tuli.



Sitten tuli toinen synnytys ajankohtaiseksi ja kävin keskustelee asiasta sairaalan kanssa. Mulle varattiin verta valmiiks, laitettiin tipat ja systeemit. Lisäksi lääkäri oli läsnä koko synnytyksen, no se oli niin nopea et eipä siinä kukaan olis ees ulos ehtinyt!;o) Verta en tarvinnut vaikka kovasti repeemist pelkäsin, kiitos ekan synnytyksen..Synnytys meni hyvin.



Nyt oon jo saanu kolmannenkin ja ilman veriä!;o) Eli rohkeesti vaan vauvan hankintaan ja sitten keskustelee sairaalan kanssa. Mä ainakin sain hyvää tietoa.



Sain silloin valita alatie synnytyksen ja sektion väliltä ja valitsin alatien mikä oli oikee ratkaisu.! Nyt jo kolmas synnytys oli " ihana!" ;o)

että mistä se verenvuoto edellisessä synnytyksessä johtui. Vuotohan saattaa johtua monista eri syistä. Edellisen synnytyksesi kulku on kuitenkin sairaalassa tiedossa ja voithan puhua siitä vielä äpkl-käynneillä jos siltä tuntuu. Kätilö ottaa edellisen synnytyksesi kulun huomioon ja voi valmistautua mahdolliseen verenvuotoon ennalta. Jos esim. kohtusi ei viimeksi supistunut kunnolla istukan synnyttyä, voidaan samaan valmistautua supistuksia voimistavan tipan virittämisellä, joka sitten tiputetaan, jos vuotoa ilmenee. Toimintatapoja on monia sairaalasta ja vuodon syystä riippuen, mutta varasti asia otetaan huomioon!

siis vuoto tapahtui " kertaluontoinen" 2l vuotoa heti lapsen ponnistamisen jälkeen.Istukkaa odoteltiin vielä vuodon jälkeen syntyväksi.Eli vuodon syy jäi kyllä mulle hämärän peittoon.Itse jäin miettimään että supistuiko kohtu huonosti.....

Otetaanhan heti neuvolassa se spr:n paketti ennen rv16, jossa selvitetään mm.veriryhmä ja vasta-aineet. Ne tiedot on neuvola kortissa, joka otetaan mukaan synnärille. Hätätilanteen sattuessa voidaan siis antaa oikeanlaista verta, jos sitä tarvitaan.

meni verta 2,5 litraa, tod. näk. syynä atoninen kohtu (=laiska supistelemaan)

Tullessani uudelleen raskaaksi (tosin päättyi keskenmenoon) kysyin gynekologiltani, kuinka todennäköistä vastaava on seuraavassa synnytyksessä. Hän kertoi, että synnytyssalissa ollaan aina " varpaillaan" , kun synnyttäjän historia on em. kaltainen. Eli valmistaudutaan ns. pahimpaan: verta tilattu valmiiksi, isot pussit oksitosiinia, kädessä isot tippadreenit jne. Ja saa varautua siihen, että synnytyssalissa saa/joutuu synnytyksen jälkeen viettää aikaa pidempää kuin normaalisti!

Mulla verta meni tokalla keralla 800ml en tiedä et onko se paljon mutta paljonko teillä on mennyt? Ainakin ne uhkas mua kaavinnalla aika pitkään ennen ku vuoto sitte onneksi tyrehtyi...

kohdunkaulan repeämä. Pelkäsin, että se uusiutuu toisessa synnytyksessä. Kaiki meni kuitenkin hyvin. Juttelin kätilön ja lääkärin kanssa asiat läpi hyvissä ajoin ennen la:ta. Sairaalaan tilattiin lisäverta ja hoitohenkilökunnala oli " valmius" . Koko ajan mulla oli turvallinen olo, koska asiasta tiedettiin. Mulla oli mennyt jo 9 päivää yli , menin supistusten takia sairaalaan ja seuraavana päivänä käynnistettiin. Suurena apuna mulle oli homeopaattinen rae " Arnica Montana" .

Synnytys kesti 1,5 tuntia. En tarvinut kivunlievitysta ja avautumien tapahtui ihan huomaamatta. Kannattaa tutustua tohon homeopaattiseen aineeseen. sillä ei ole sikiölle eikä äidille mitään haittaa. Etsi googlella ja laita toi hakusanaksi.

Minä vuosin paljon eka synnytyksen jälkeen, mutta kukaan ei osannut selittää mistä se johtui. Epäiltiin, että kohtu supisteli huonosti. Tämä jäi kaiveleen mieltä, sillä sen verran kauhea kokemus oli.

Kävinkin pelkopolilla ennen toista synnytystä. Siellä hoitaja vähätteli mun pelkoa ja kokemusta, mutta lääkäri otti asian todesta. Tehtiin valmiit suunnitelmat synnystä varten. Mulle mm. annettiin heti kohtua supistavaa tippaa... Tässä synnyksessä vuoto olikin aivan normaalia, omasta mielestä todella pientä:)

Kolmanteen synnytykseen menin hyvillä mielin, koska toinen oli mennyt niin hienosti. Mutta tämäpä olikin kaikkein kauhein. Vuotoa oli ainakin 3l. Jouduin kolme reissua sairaalaan. Aloin vuotaan aina kotona kuin vesihanasta ja ei kun uudestaan sairaalaan. Tehtiin kaavinta, jonka aikana olin vuotanut niin kauheesti, että kutsuttiin lääkäreitäkin enemmän paikalle. Kolmannen reissun aikaan lääkärit oli ihmeissään, mitä tehdään. Olin niin heikkona, että olin tajunnan rajamailla. Sain todella vahvaa harvinaista hyydyttävää lääkettä tippana, mutta oli niin tujua, että suonet tulehtui. Se vaihdettiin Cyklokapron tippaan, ja pikku hiljaa alkoi vuoto rauhoittua. Söin myös kotona viikkoja samaa lääkettä.



Itsellä oli " hiukan" inhottava olla, kun huomasi, että lääkäritkin oli ihmeissään. Eivät tienneet miten rauhoitella kovaa vuotoa. Sanoivat, että olisi ollut vielä jäljellä yksi vaihtoehto. Eli sama lääke, jota käytetään hyytymistekijä sairaudesta kärsiville. Se on vain niin kallis lääke kuulema, että käytetään vain viimeisenä vaihtoehtona.



Jäipä niin kamalat muistot, etten synnyttämään haluaisi enää.



Mulla syyksi sanottiin, että on varmasti hyytymistekijävika. Kokeet otettiin, mutta niissä ei näkynyt mitään. Mutta, jos tauti on lievänä, ei se aina näykkään. Jäi epävarmuus taas asiasta. Ois helpottanut oloa ja mahdollisia tuleviin synnytyksiin tai leikkauksiiin menoa, jos oisi saanut diagnoosin. Sitten ainakin osaisivat varautua kunnolla tilanteeseen.



Kuten aiemminkin joku sanoi, niin olen samaa mieltä, että tilanteeseen varautumiseen vaikuttaa syy, mitä epäiltiin vuodon syyksi. Ja varmaan saat supistavaa tippaa ajoissa.

Myös se, minkä kokoisessa sairaalassa synnytät vaikuttaa. Itse synnytin keskussairaalassa. Mikähän tilanne ois ollut yliopistollisessa sairaalassa...



Mutta, eiköhän ne lääkärit oo kuitenkin ammattitaitoisia. Näin jälkikäteen ajattelen, että osaavat varmasti hommansa vuototilanteissakin. Ja olenhan kuullut pahemmistakin tapauksista, ja hyvin niistäkin on selvitty:)