KAIKKI muut voivat hankkia lapsia paitsi minä!!! :(

Koko paketti pitää olla ennen lasta/lapsia. No, eipähän niitä sit kuulukaan, kun ikää tulee. Mulla gradu ja vähän opintoja tekemättä, mutta lapsi jo sylissä. Tuli vaan sellanen olo, että nyt eikä myöhemmin. Ja onneksi saatiin hänet. Niin, ja ei meillä ole omistusasuntoakaan -eikä farmarivolvoa...

Vierailija:

Kyse ei ole siitä, ettet voi saada lapsia, vaan siitä, että olet tehnyt valintoja elämässäsi. Sinun tehtäväsi on tehdä valintasi niin, että pystyt itse elämään niiden kanssa. Ei kukaa ulkopuolinen suunnittele teidän perheen lapsenhankintaa vaan te itse. Ja kun olette itse elämänne suunnitelleet ja valintanne tehneet, niin en ymmärrä, miksi niitä omia valintoja nyt pitää muille valittaa.

Poika nukkuu hienosti aamupäivisin ja iltapäivisin noin 1,5 tunnin - nuo ajat on sovittu, että käytän lukemiseen. Ja tietysti iltaisin luen myös, kun mies tulee töistä. Ei hänelläkään vakipaikkaa ole.



Ollaan tyytyväisiä päätökseemme. En vaihtaisi maailman suloisinta lasta mihinkään taloon/autoon/vaki tai muuhunkaan paikkaan, ehdin tehdä ja saada myöhemminkin. Ei tarvitse kaikkea kerralla saada, me mietittiin niin, että mikä tekisi mut onnellisimmaksi: opiskelut loppuun, vakityö..... vai meidän yhteinen lapsi. Niin, tiedättekin jo mihin päädyimme.

Kyllä äitinäkin voi opiskella.



Laita asiat tärkeysjärjestykseen.

Tuollaiset " kaikkimullehetinyt" -ihmiset eivät tule ikinä onnellisiksi.

" Ruinasin" ukolta lasta jo opiskeluaikana, ei käynyt taloudellisen tilanteen takia. Yritys aloitettiin kun minä 25 v, nyt 28 v ja viimein koeputkihedelmöityksellä raskaana. (Tosin alussa, joten ei voi vielä tuulettaa). Matkalle mahtunut siis 3 v. yritystä ja yksi keskenmeno. Olen erittäin kiitollinen jos saan tämän jyvän pitää ja pääseen vihdoin äidiksi.



Suurin osa ihmisistähän voi lapset " hankkia" , mutta etukäteen ei voi tietää kumpi kortti jaetaan. Elämää ei voi suunnitella.

Ensinnäkin lapsia ei tehdä/hankita vaan niitä SAADAAN mikäli niin on tarkotettu :)

Itse olen katkera siitä, että ajattelin joskus samalla tavalla:ensin opiskelut, työ jne...ja vasta sitten lapset.

No kun oltiin siinä tilanteessa ja hups! Eipä niitä lapsia sitten tullutkaan...Meni vuosi, kaksi, kolme....neljä...viisi ja kuusi....Siinä samassa kuinkas ollakaan tuli myös kuusi vuotta itselleni ikää siinä sivussa :( No, kaikki mahdolliset hoidot kävimme lävitse onnistumatta kuitenkaan!



Ilmeisesti kuitenkin joku oli jossain päättänyt, että meille se onni kuitenkin suodaan sillä nyt olen raskaana viikoilla 10+2 ja täysin " luomusti" ilman hoitoja tai hormoneja :)



Uskomaton tunne tosiaan!!



En halua maalata piruja seinille, mutta aina on mahdollisuus, ettei niitä lapsia tule kun niitä haluaa ja sen vuoksi en kehoita KETÄÄN odottamaan päivääkään mikäli lapsia haluaa :)



Terkuin: Je_Ni

Suosittelen erittäin lämpimästi hankkimaan lapsen jo opiskeluaikana. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tämä on ollut täydellinen ajoitus lapselle. Olemme molemmat opiskelijoita ja olemme pystyneet järjestämään elämämme siten, että lapsemme aloitti päivähoidon vasta 2-vuotiaana ja oli siihen asti kotona isin ja äidin kanssa vuorotellen. Näin olemme saaneet molemmat nauttia lapsemme kasvusta ja seurasta.



Taloudellisesti tämä ratkaisu on myös ollut ihan ok. Ennen lapsen syntymää tein pätkätöitä opintojen ohella siten, että sain äitiysrahan tulojen perusteella. Se helpotti suunnattomasti elämistämme vanhempainrahakaudella. Kun äitiysraha loppui, alkoi kotihoidontuki ja koska emme opintorahan lisäksi muuta tuloa juurikaan saaneet saimme kotihoidontuen lisäosaakin. (yht reilu 400¿/kk+100¿ lapsilisä)



Opinnot ovat toki viivästyneet, mutta vuosi sinne tai tänne ei tunnu missään.



Välillä tulee tiukkoja aikoja tottakai, mutta hyvällä suunnittelulla on päästy niistä aina ohi ilman mitään sossun tukia.



Kun lapsi syntyy muuttuu asumislisännekin asumistueksi ja saatte sitä 3sta henkilöstä, eli tn yhteissumma isompi kuin asumislisä.



Ei se lapsi nyt niin kauhean paljon ensimmäisinä vuosinaan kuluta. Toki alkuhankinnat maksavat, kuten vaunut, mutta lähes kaiken voi ostaa käytettynä halvemmalla. Tai sitten voi pyytää tulevilta isovanhemmilta joulu/synttärilahjaksi jotain vauvan tarvikkeita. Vaatteet pääosin kirppikseltä jne. Vaipoissa säästää huimasti, kun käyttää kestoja. (ja ostaa nekin käytettyinä)



Itse ajattelin joskus myös, että opinnot ensin ja lapsi vasta sitten, mutta biologinen kello tikitti ja koska minulla oli tiedossa lapsettomuutta aiheuttava tauti, niin päätettiin lähteä jopa lapsettomuushoitoihin opiskeluaikana.



En hetkeäkään ole katunut ajoitusta. Päinvastoin, nyt voin valmistumisen jälkeen sanoa työhaastatteluissa, että lapset on minun osaltani tehty, en ole jäämässä uudelle äitiyslomalle enää. Tämä kun tuntuu oikeasti olevan sellainen kompastuskivi lähes kaikille opiskelukavereilleni, jotka ovat hakeneet valmistumisen jälkeen töitä - eikä niitä lapsia ole vielä ollut.

jos mies ei ole innostunut vielä hankkimaan (yrittämään) lapsia,pitäisi hänen valintaansa kunnioittaa myös. voi häntä houkutella ja hän voi ajatuksesta innostua,mutta ei häntä voi painostaa. puheet valmistumisesta ym ennen vauvantekoa voivat olla miehen puolelta jonkinlaisia tekosyitä,ehkä hän ei olevielä valmis isäksi?

...on tullut puolin ja toisin.



Itse olen sitä mieltä, että sopiva hetki lapsen " hankkimiselle" on se, kun on rakastava ja onnellinen pariskunta, jotka molemmat haluavat saada lapsen ja pystyvät tästä huolehtimaan.



Jos taloudellinen tilanne ja opiskelu ovat esteenä vauvan yrittämiselle, ovat ne vain nykyajan meidän mieleemme iskostamia tekosyitä. Totuus on se, että jos odottaa 5 vuotta, niin myös kroppa vanhenee saman verran, ja sitten onkin jo lasten saaminen ihan eri juttu.



Itsekin jahkailin vauvakuumeeni kanssa, kun omat ja mieheni yliopisto-opinnot olivat vielä pahasti kesken ja olin oman alan osa-aikaisissa töissä. Kun työt loppuivat, mieheni ehdotti että jospa koitettaisiin saada se vauva, kyllä ne opinnot saadaan tehtyä. Olin samaa mieltä. Noin kuuden kuukauden päästä olin raskaana. Siinä mielessä oli hyvä, että ei heti tärpännyt, että ehdin saada kaikki kurssit suoritettua ennen synnytystä ja vain lopputyö jäi kesken. Tämä oli mielestäni tosi hyvä " ajoitus" .



Tyttö meni (osaksi viikkoa) tarhaan 1v4kk ikäisenä, ja itse aloin tehdä gradua. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla en montaakaan ajatusta uhrannut opiskelulle. Nyt muutaman kuukauden väsäämisen jälkeen gradu on jo hyvällä mallilla ja työrintamallakin näyttää lupaavalta (haen parhaillaan töitä).



Ollaan siis molemmat opiskelijoita, mutta taloudelliseen puoleen en ota kantaa, koska minulla on rikkaat vanhemmat, jotka auttavat paljon. Lisäksi mieheni oli äitiyslomani aikana 4 kuukautta kesätöissä. Tiedän kuitenkin opiskelijaperheitä, jotka pärjäävät ihan tarpeeksi hyvin!



Tsemppiä, kyllä ne asiat lutviutuu!

kirjoitti tosi osuvasti, sanat olisivat voineet olla minun kirjoittamiani.



Arvasin että saan ryöpytyksen näistä keskenmenoista yms., ymmärrän kantanne. Ja uskokaa tai älkää mutta minä ymmärrän että ei ole kyse lasten HANKKIMISESTA vaan YRITTÄMISESTÄ, on tässä tullut endometrioosin kanssa sen verran monta vuotta elettyä. Siinä yksi syy miksi tuntuu että lapsen yrittäminen pitäisi aloittaa nyt.



Ja sinulle joka sanoit, että teen omat valintani enkä saisi niistä valittaa, etkö todellakaan ymmärrä että tässä on juuri kyse VALINNOISTA, ja siitä että en tiedä mikä valinta minun pitäisi tehdä!?!? Sinäkö se aina tiedät mitä elämässä pitää tehdä etkä koskaan murehdi vaihtoehtoja?



ap