Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelusta
03.01.2017 |
Kuuntelin eilen nauhoitteen keskustelusta sosiaalitoimessa keväällä 2016. Lapsi on ollut sijoitettuna muutaman vuoden ja yhtenä ongelmana on se, että sosiaalitoimi ei tee suunnitelmaa annettavasta tuesta ja olen tätä monta kertaa vaatinut, olen saanut vastauksen: " Ei nyt".
Kuitenkin kuuntelemassani nauhoitteessa sanon, että meille ei olla annettu lainkaan apua.
Sosiaalityöntekijä vastaa: "Minä osallistuin palaveriin, jossa oli lääkäri mukana".
Tämä palaveri oli marraskuussa 2015.
Kysyin nauhoitteella, että silläkö nyt sitten perustelet koko sijoituksen aikana annetun apua, kun sijoituksen jo jonkin aikaa jatkuttua olit palaverissa, jossa oli lääkäri mukana.
Sosiaalityöntekijä ei vastaa.
Mitä mieltä? Kyseessä oleva sosiaalityöntekijä on siis lapsen asioista vastaava työntekijä ja tuo hänen mainitsemansa palaveri ei ollut edes hänen järjestämänsä vaan lääkärin ehdottama.
Palaverissa ei sovittu mistään apu- tai tukimuodoista.
Nauhoitteessa olleet tiedot on ilmoitettu esimiehille, mutta eivät vastaa.
Olen jo hyvin lähellä sitä vaihetta, että julkaisen työntekjän nimen esim. täällä.
Kommentit (22)
Tämä kuulostaa meidän tarinalta. Lapsi ollut nyt Pirkanmaalla sijoituksessa yli vuoden. Sijoituksen sossu Helsingissä eikä näe lasta usein.
Lapsi on laitoksessa jossa asiat todella oudosti.
Apua äkkipikaisuuteen ei tule ja samassa tilanteessa ollaan.
Koulunkäynti nyt ehtona kotiuttamiseen. Muuttuu koko ajan. Välillä äidin jaksaminen, välillä joku muu.
Lapsi joutui toiselle paikkakunnalle koska ekat kaksi kuukautta ei riittänyt huonon laitoksen takia ja sijoitettiin kauemmas. Omaehtoinen kulkeminen syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatiin oikeastaan vain keskusteluapua, tehtiin sopimuksia, joita lapsi ei noudattanut. Lapsen koulun rehtorin kanssa keskustelin silloin paljon ja hän sanoi, että vaadi apua, tilanne on sinullekin sietämätön.
Olosuhteet ovat fyysisesti muuttuneet noista ajoista aika paljon, lähinnä siis olenkin yrittänyt sanoa, että tarvittaisiin sellaista apua, joka auttaa meitä ns. toipumaan perheenä ja käytännössä siis toimimaan perheenä. Nyt tuntuu siltä, että revitään vain enemmän rikki.
As.suunnitelmissa ei koskaan puhuta näistä keinoista, vaikka siellä pitäisi nimenomaan arvioida joka kerta kotiutumisen mahdollisuuksia.
Kotiapua hain aikoinaan, ei myönnetty.
As.suunnitelmia pidetään 2 krt vuodessa. Jokaiseen as.suunnitelmaan sosiaalityöntekijä on kirjannut, että äiti tarvitsee tukea vanhemmuuteen ja lapsi tukea hyvän suhteen luomiseen äitiin. Missään ei lue menetelmiä tai keinoja tai toimenpiteitä. Nämä kuitenkin on AVIn mukaan oltava selkeästi kirjattuna.
Olen myös huomannut, että as.suunnitelmiin ei olla juurikaan kirjattu positiivisia huomioita tai arvioitu tilanteen kehitystä. As.suunnitelmiin ei olla kutsuttu minun kanssani työskennelleitä ihmisiä.
As.suunnitelmissa lukee lähinnä että koulu sujuu - kuitenkin lapsi viime keväänä itki kotilomalla, että ei ole jaksanut käydä koulua niin hyvin kuin olisi halunnut kun on ollut murheita. Pääsi rimaa hipoen jatko-opiskelupaikkaan, mutta ei siihen, mikä oli 1. vaihtoehto.
Tästä lapsen itkemisestä ilmoitin sijoituspaikkaan (muitakin kertoja ollut ja niistäkin ilmoittanut), mutta ei vastattu.
ap