Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö te työnantajat edes miksi saatte aina töihin nuorista ne kaikkein lusmuimmat? Minäpä kerron.
03.01.2017 |
Koska tuijotatte myös nuorienkin kohdalla CV:tä niin kuin jotain jumalaista totuutta ihmisen työmoraalista.
Tosiasiassahan juuri ne nuoret, joilla näin lama-aikana on siunaantunut työkokemusta, ovat juuri niitä nuoria, jotka ovat saaneet työpaikkansa suhteilla eli ns. "isän firmasta". Isän firmassa _ei_ opita mitään oikeasta työnteosta. Siellä juuri opitaan se asenne että voi lusmuilla koko työpäivän ja iskä vain taputtaa päähän. Yleensä nämä suhteilla työllistetyt jo muutenkin ovat lähtökohtaisesti paremmista oloista lähtöisin olevia nuoria, jotka ovat jo pienestä pitäen tottuneet saamaan _kaiken_ haluamansa ilman vaivannäköä.
Palkatkaa ensi kerralla nuoria, joilla ei juuri ole työkokemusta. Silloin voitte muovata heistä juuri sellaisia työntekijöitä kuin haluatte, ilman edellisistä suhdetyöpaikoista tulevaa taakkaa lusmuilun katsomisesta sormien läpi.
Kommentit (29)
Hyötyä on ehkä eniten kun perheyrityksen nuori menee muuhun firmaan töihin. Hän todennäköisesti pääsee työhaastatteluun helposti, koska paperilla on työkokemusta vaikka olisi oikeasti piirrellyt kirkkoveneitä päivät pitkät. Suurin osa töistä on oikeasti hallittavissa perehdytyksen jälkeen ja motivaation avulla, oleellista on vain voittaa muut hakijat hakuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyötyä on ehkä eniten kun perheyrityksen nuori menee muuhun firmaan töihin. Hän todennäköisesti pääsee työhaastatteluun helposti, koska paperilla on työkokemusta vaikka olisi oikeasti piirrellyt kirkkoveneitä päivät pitkät. Suurin osa töistä on oikeasti hallittavissa perehdytyksen jälkeen ja motivaation avulla, oleellista on vain voittaa muut hakijat hakuvaiheessa.
Työsuhteissa on yleisesti käytössä koeaika. Kirkkoveneiden piirtelijä tuskin on kovin pitkään työsuhteessa. Silti oman perheen yrityksessä työkokemusta hankkinut kokee muita harvemmin koeaikana tehdyn sopimuksen purkamisen. Voisiko sittenkin kyse olla siitä, että he osaavat tehdä töitä?
Luonnevikaiset psykopaatit kammoavat juhlapyhiä, koska pyhiä on tapana viettää läheisten kanssa ja he eivät välitä kenestäkään. Siten lupautuu töihin juhlapyhiksi ja kun muut on lomalla.
Saa sooloilla yksin työssään ja pitää sopivaa etäisyyttä. Ja työnantaja kiittää kun joku on muiden loma-aikaan työssä.
Hei, ehkä jotain perää jutussasi. Minä vaihdoin alaa ja opiskelin aikuisiällä uuden ammatin. Valmistuttuani vuosi sitten (35v) sain vakituisen paikan suoraan työstä johon hain. Minua ei tunnettu entuudestaan työpaikassa eikä ollut mitään suhteita. Eikä oikein työkokemustakaan. Työharjoittelut vain opiskeluajalta. Työpaikassa oli myös nuori tyttö hakemassa tätä paikkaa, mutta hänelle ei sitä annettu. Sai jatkaa määräaikaisena. Nyt työssä ollessani olen tajunnut miksei paikkaa saanut. Juurikin tämä, laiskuus. Mitään ylimääräistä ei viitsittäisi tehdä. Koko ajan asenne että kunhan pääsisi helpommalla. Kun pomo häipyy paikalta aletaan taas jutella vaan ja työt jää toiseksi-eli siis muille työkavereille. Joskus tekisi mieli sanoa että täällä ollaan töissä eikä lomalla. Sääli jos nuoret eivät tätä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötyä on ehkä eniten kun perheyrityksen nuori menee muuhun firmaan töihin. Hän todennäköisesti pääsee työhaastatteluun helposti, koska paperilla on työkokemusta vaikka olisi oikeasti piirrellyt kirkkoveneitä päivät pitkät. Suurin osa töistä on oikeasti hallittavissa perehdytyksen jälkeen ja motivaation avulla, oleellista on vain voittaa muut hakijat hakuvaiheessa.
Työsuhteissa on yleisesti käytössä koeaika. Kirkkoveneiden piirtelijä tuskin on kovin pitkään työsuhteessa. Silti oman perheen yrityksessä työkokemusta hankkinut kokee muita harvemmin koeaikana tehdyn sopimuksen purkamisen. Voisiko sittenkin kyse olla siitä, että he osaavat tehdä töitä?
Niin väitteeni tosiaan on, että suurin osa työtehtävistä ei ole mitään rakettitiedettä ja motivaatiolla pääsee vähintään koeajan yli. Pitkän kokemuksen omaavalla on todennäköisesti itseluottamus kunnossa ja osaa näin esimerkiksi käyttäytyä hyvin, "osaa siis tehdä töitä" ja työkaverit pitävät mukavana heppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Menin töihin isäni firmaan. Nyt 15 vuotta myöhemmin omistan sen, kuten myös johdan 150 ihmistä. Liikevaihto on kasvanut isäni eläköitymisen jälkeen 1,1 miljoonaa vuodessa.
Joissain perheissä työmoraali on itseisarvo!!!
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelu painaa enemmän nuorten kohdalla. Otetaan töihin ulkonäön ja ulosannin perusteella eli hyvännäköiset valehtelijat saavat työpaikan.
Erityisesti jos välissä on rekrypalvelu, silloinhan otetaan sen palvelun mieleinen ei sitä joka sinne työmaalle parhaiten kävisi.
Lusmuhan ei edes itse tee sitä hakemusta ja se joka tekee, niin ei pääse edes haastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta, kaikki nuoria aikuisia ja jokainen ollut isän firmassa lusmuilemassa (sinun mielestäsi). Työkokemusta jokaiselle on karttunut 12v iästä lähtien.
He ovat erittäin kehuttuja työntekijöitä, joita nyt akateemisen työelämänsä alkuvaiheessa on avoimesti verrattu niihin, jotka eivät ole koskaan olleet perheyrityksessä töissä. Isin firmassa kun oppii jotain sellaista, jonka nimi on vastuunkanto. Isälle ei voi ällitellä, valehdella eikä isä päästä helpolla, koska firman maine on kiinni siitä, miten työt on tehty.
Siksi kannattaa ottaa töihin se, jolla on kokemusta yritystoiminnasta kotoa alkaen. Työväen lapset osaavat lusmuilla, koska heidän vanhemmilleen kaikki on aina tullut automaattisesti pitkiä palkallisia sairauslomia myöten.
Alapeukutusten määrä kertoo kaiken oleellisen tämän palstan käyttäjistä. Valtaosa kateellisia paskoja.
Ei ole moisesta pelkoa. Yritys on ikiaikainen perheyritys, liikevaihto vähän yli 20 milj. e/v. Ennen nykyistä lamaa eli 2008 liikevaihto oli noin 9 milj. e/v. Vaikka ne omat lapset on olleet firmassa töissä, niin nurin sitä ei ole saatu.
Perheyrityksissä myös kesätöissä olevat lapset saavat saman arvostuksen ja kunnioituksen kuin muut. Töitä ja tulosta sekä vastuuta heiltä edellytetään muita enemmän ja sen työtavan he vievät mennessään muihin yrityksiin.