Painosta/ ulkonäöstä huomauttelu

Totta! Tyhmästi tehty sun sukulaiselta

Mun mielestä läheisen painosta saa huomauttaa rakentavasti, varsinkin jos sitä on lähtötilanteeseen nähden tullut huomattavasti lisää, koska ei kukaan synny läskiksi eikä se ole tervettä. En usko, että kukaan pelkästään vittuillakseen huomauttelee painosta vaan tarkotusperät sen takana ovat yleensä hyviä, kaikki eivät vaan osaa siitä sanoa nätisti.

Painosta huomauttelu useimmin on toki asiatonta ja kaikenkokoiset tulee hyväksyä arvokkaina ihmisinä, mutta joskus ihminen tarkoittaa huomauttamalla (varovaisesti tietenkin) vain hyvää. Se ei tarkoita ettei saisi olla sellainen kuin on, vaan että tietyn pisteen jälkeen kyse on oikeasti ennemmin terveydestä kuin ulkonäköseikoista. Itselleni on hyvin ylipainoinen sukulainen ja toivoisin hänen saavan apua ongelmaansa sillä rakastan häntä ja pelkään hänen tällä menolla kuolevan. Hyvin ylipainoinen saattaa tarvita lääkärin/ravintoterapeutin/psykologin apua sillä hyvin usein lihavuudelle on jokin piilevä syy eikä vain "laiskuus" kuten jotkut väittävät. Sukulaisesi saattoi tarkoittaa hyvää ja olla huolissaan. Ohjelmassa tapahtuneeseen huomautteluun en ota kantaa kun en sitä ole nähnyt. Olen tosin itse huomannut joissain parisuhteissa vastaavaa ilkeilyä. Se ei johda mihinkään ja tuntuu ikävältä.

Kuten tuossa ohjelmassakin, naiset mukamas naamioivat haukkumisensa toisen terveydestä huolissaan olemiseksi. Yleensä se kyllä kuulostaa ihan vaan v*ttuilulta. Mutta jos mies siitä loukkaantuu, niin hän on jotenkin pikkumainen.

Minulle eräs vanhempi työntekijä huomautteli 18 vuotiaana, että olen liian laiha ja koko ajan syömisestäni tyyliin "just, Noinko vähän syöt?? Et sitten ottanut taaskaan pullaa kahvitauolla?? Onko sulla joku syömishäiriö??" olin ihan normaali hoikka :( tosi raskasta. Olisinpa ollut vanhempi niin olisin sanonut että rouva läskiperse pitää huolta vaan omasta syömisestään.

Minulla muuten on sisar, joka kesällä näki minun ottavan lisää täytekakkua. Hän ryntäsi heti paikalle ottamaan kakunpalan pois. Sama linja on jatkunut kymmeniä vuosia. Ymmärtäisin vielä miten kuten muuten, mutta hänellä ei ole minulle yleensä mitään muuta asiaa kuin moittia esim. painoani (oli muuten tuohon kakun poisottoon mennessä pudonnut 15 kg ja sen jälkeen muutaman kilon lisää), vääriä vaatevalintojani ja milloin mitäkin. Jos olen kysynyt jotain tavanomaistakin asiaa, häntä ei ole kiinnostanut vastata.

Kyllä minä sen ymmärrän, jos esim. lääkäri huolestuu painostani, mutta suosikkilääkärini on se, joka on iloisesti kannustanut huomattuaan painoni ensin pudonneen ja nyt pysyneenkin poissa, vaikka ihannepainoon on vielä matkaa (tämänhetkinen painoindeksini on noin 32). Samantyyliset kommentit hyväksyn muiltakin.

Tosin en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun tuon 15 kg pudotettuani tuli (ilmeisesti vähän dementoitunut) tuttuni vastaan ja tokaisi: "Sinä olet lihonut!" Puoliso vieressä: "Noin ei sanota!" Sanoja: "Mutta minäpä sanon!"

Ylipaino ei ole ainoa mikä tappaa. On myös hoikkia ihmisiä, jotka eivät ole terveitä tai harrasta liikuntaa. Jos joku ihminen ei syö vaan juo vain kahvia ja polttaa tupakkaa, pysyy hän kyllä toki hoikkana, mutta...

Huomauttelu voi joskus olla vallankäyttöä ja itsensä pönkitystä. Ei sillä mitään hyvää haluta tai ainakaan saada aikaan, että ollaan betterwisserinä ja pahoitetaan toisen mieli. Tuo sukulaiseni on itse asiassa melko mitäänsanomaton ja kokonaan rinnaton nainen. Suuttuneena voisin ajatella, että hyvökkäisin takaisin, että, joo, mä meen laihdutusleikkaukseen heti ku sä otat silikonit ja oot omaan elämääsi tyytyväinen. Tämän ihmisen avioliitto vissiin vetelee viimeisiään ja jutuista päätellen seksielämä päättyi pariskunnalta vuosia sitten.

Kyllähän kaikki varmaan olis terveitä ja energisiä jne.jne, jos ne haluais ja jos se vaan olisi helppoa. Onko laihdutus helppoa? Onnistuuko se kaikilta? Onko tupakoinnin lopettaminen helppoa? Entä alkoholista irti pääseminen?

Olipa ilkeää! Yritä pysyä siskostasi kaukana. Anna joskus kunnolla takaisin! Täräytä turpaan tai heitä kahvit sen päälle ja sano, et oho, vahinko...

Okei, oon vähän aggressiivisella päällä. Mutta toisaalta, eikö loukkaukseen voisi olla hyvänstrategia vastata välillä samalla mitalla?

Työterveyshoitaja huomautti pari vuotta sitten terveystarkastuksen yhteydessä ylipainostani jota on painoindeksin mukaan noin 10 kg ja 90 cm:n vyötärönympäryksestä, joka pitäisi olla alle 80 cm. Painoni oli pysyn samana jo yli 10 vuotta viimeisestä synnytyksestä saakka. Olin muuten terve enkä kärsinyt pienestä ylipainostani millään lailla, mutta työterveyshoitaja pelotteli mahdollisilla tulevilla ongelmilla: diabeteksella, verenpaineella, sydänsairauksilla, nivelingelmilla jne., vaikka sukurasitusta ei ole. Aloitin sitten tunnollisena tyttönä laihdutuskuurin, jolla sain laihdutettua puolessa vuodessa 8 kg. Aineenvaihdunta ja syömisrytmi meni kuitenkin sekaisin ja kun siirryin normaaliruokaan, niin olen lihonut vajaassa vuodessa 15 kg! Nyt olen siis 7 kg painavampi kuin ennen laihdutusta ja pelkään, että jos taas laihdutan, paino nousee kuurin jälkeen entisestään. Harmittaa, että uskoin terveydenhoitajan pelotteluja. Ilman tätä laihdutusrumbaa olisin nyt varmasti edelleen vain sen 10 kg ylipainoinen, enkä 17 kg kuten nyt.

Mun mielestä ilkeily asiasta ei ole millään tavalla tarpeellista eikä edes auta mitään. Painoni nousi joskus hetkellisesti näkyvästi. En vieläkään tiedä, häiritsikö se miestäni oikeasti vai ei. Toivoisin kaikille samalla tavalla käyttäytyvää kumppania.

Asiasta vitsailtiin vain. t. edellinen